Fusariumhomeet eli punahomeet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Punahomeet

Punahomeet (Fusarium) on homesienisuku, jota esiintyy yleisesti lauhkealla ilmastovyöhykkeellä. Fusarium-homeet eli punahomeet ovat erityisesti viljahomeita, joita esiintyy niin raakaviljassa kuin viljatuotteissakin, erityisesti kaurassa. Fusarium-home on yhdistetty myös kosteusvaurioituneisiin rakennuksiin: sitä voidaan siis pitää rakennuksen kosteusvauriota indikoivana mikrobina.^[2] Fusarium-sukuun kuuluu useita homelajeja, jotka aiheuttavat erilaisia kasvitauteja. Viljoilla ne aiheuttavat juuristo- ja tyvitauteja sekä tähkäviotusta. Homesienten ja toksiinien vaikutus sadon määrään ja laatuun voi olla merkittävä, kuten myös niiden aiheuttamat ongelmat etenkin eläinten hyvinvoinnissa. Monet punahomelajit kykenevät tuottamaan aineenvaihdunnassaan mykotoksiineja eli homemyrkkyjä. Punahomeen torjuntaan käytetään protiokonatsolia sisältävää, Proline-merkkistä torjunta-ainetta.

Fusarium-toksiinit

Fusarium-toksiinit ovat ryhmä myrkkyaineita, joita tuottavat viljoissa esiintyvät Fusarium-homeet. Fusarium-toksiineihin kuuluvat muun muassa diasetoksiskirpenoli, deoksinivalenoli, nivalenoli sekä T-2 ja HT-2, jotka kuuluvat trikotekeeneihin sekä zearalenoni, joka on kemialliselta rakenteeltaan laktoni. EU-lainsäädännössä on määritetty enimmäispitoisuusrajat edellä mainituille mykotoksiineille.^[4]

Useimpien Fusarium-toksiinien pitkäaikaisen altistumisen terveysvaikutuksia ei vielä tunneta. Tiedetään kuitenkin, että altistuminen heikentää ainakin immuunijärjestelmän toimintaa. Akuuteissa myrkytystapauksissa oireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut.
Evira, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus sekä Kansanterveyslaitos (nyk. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ovat yhteistyössä arvioineet suomalaisten altistumista Fusarium-toksiineille. Saannit ovat osoittautuneet alle siedettävän päivittäisen enimmäissaantimäärän lukuun ottamatta T-2- ja HT-2-toksiineja. Näitä voivat kauran suurkuluttajat teoriassa saada raakaviljasta liikaa.^[5]
Viljojen toksiinipitoisuudet vaihtelevat vuosittain erityisesti satokauden sään perusteella. Lisäksi viljan lajittelulla ja kuorinnalla voidaan vähentää toksiinien määrää merkittävästi.

 Tieteellinen luokittelu

Kunta:	Sienet Fungi
Kaari:	Kotelosienet Ascomycota
Luokka:	Sordariomycetes
Lahko:	Hypocreales
Heimo:	Nectriaceae
Suku:	Punahomeet Fusarium Link[1]

• Fusarium-lajeja

• Fusarium acuminatum
• Fusarium avenaceum
• Fusarium cerealis (=F. crookwellence)
• Fusarium culmorum
• Fusarium equiseti
• Fusarium graminearum
• Fusarium langsethiae
• Fusarium oxysporum
• Fusarium poae
• Fusarium proliferatum
• Fusarium sacchari (=F. subglutinans)
• Fusarium sambucinum
• Fusarium torulosum
• Fusarium semitectum (=F. incarnatum)
• Fusarium sporotrichioides
• Fusarium tricinctum
• Fusarium venenatum ks. Quorn
• Fusarium verticillioides (=F. moniliforme)

Evira tarkkaa vuoden satoa: Maininta eräästä viljahomeesta

 Erittäin sateinen ja osin kylmä kesä varmaan aiheutti viljaan jonkin merkin. Evira punnitsee viljan tilannetta. Sitaatti 8.11. 2017

Kaura

• Kauran keskimääräinen hehtopaino 57,6 kiloa on noin kilon viime vuotta korkeampi. Myös pieniä jyviä on viime vuosia vähemmän. DON (deoksinivalenoli) –hometoksiini heikentää kuitenkin kaurasadon laatua, koska tähän mennessä tutkituista näytteistä noin viidennes ylittää pikamenetelmällä mitattuna DON raja-arvon 1750 µg/kg, joka on elintarvikekauralle EU-lainsäädännössä asetettu raja-arvo.
• Evira.fi lähteestä
• Katson tietoa tästä mainitusta viljahomeesta ja siitä lyty Wikipediastakin suomeksi pitkä teksti.
• https://fi.wikipedia.org/wiki/Deoksinivalenoli
• 
  Deoksinivalenoli eli vomitoksiini on homemyrkky. Kemialliselta rakenteeltaan deoksinivalenoli kuuluu trikotekeeneihin, jotka ovat nelirenkaisia seskviterpeenejä. Deoksinivalenoli kuuluu B-tyypin trikotekeeneihin, joiden tunnusmerkkinä on C-8 -sitoutunut karbonyyliryhmä. Aine kiteytyy neulamaisiksi, värittömiksi kiteiksi ja liukenee veteen sekä joihinkin polaarisiin liuottimiin, kuten metanoliin, asetonitriiliin ja etyyliasetaattiin. Deoksinivalenolia tuottavat muun muassa Fusarium-homeet.^[1] Deoksinivalenolin kemiallinen kaava on C₁₅H₂₀O₆, moolimassa 296,32 g/mol, kiehumispiste 151 °C ja CAS-numero 51481-10-8.
  

  Deoksinivalenolin terveydelliset vaikutukset

  Eläinkokeiden perusteella deoksinivalenoli voi vaarantaa terveyttä sekä lyhytkestoisessa että pitkäaikaisessa altistuksessa. Kerta-annostuksella deoksinivalenolilla on havaittu kaksi tyypillistä toksikologista vastetta: ruokahaluttomuus ja oksentelu. Lisäksi kerta-annoksina deoksinivalenolin on havaittu vahingoittavan ruoansulatuselimien soluja. Deoksinivalenolilla saastuneen viljan tiedetään aiheuttaneen sairauksia, joihin on liittynyt pahoinvointia, oksentelua, ruoansulatuselimistön häiriöitä, huimausta, ripulia ja päänsärkyä. Näissä tapauksissa deoksinivalenolin pitoisuus viljoissa on ollut 3-93 mg/kg.^[2] Viljan saastumisen on voinut aiheuttaa Gibberella zeae.
  Eläinkokeissa deoksinivalenolin tärkein terveydellinen haitta on ollut elimistön vastustuskyvyn aleneminen. Yhdenmukaisimpia vaikutuksia lyhytkestoisilla ja pitkäkestoisilla annostuksilla on ollut vähentynyt kasvu. Suuremmat annokset näyttävät heikentävän sisäelinten, kuten kateenkorvan, pernan, maksan ja sydämen kasvua. Hiirikokeet ovat osoittaneet, että deoksinivalenoli ei ole syöpävaarallinen yhdiste. Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC on luokitellut deoksinivalenolin luokkaan 3 eli yhdisteeksi, jota ei voida luokitella ihmiselle syöpää aiheuttavaksi.^[3]