torsdag 18 oktober 2012
Onko kanttarelli täysin vaaraton sieni? Kanttarellin sibaarihappo
Kaikki ovat yleisesti sitä mieltä, että kanttarelli on niin vaaraton, että sitä voi syödä aivan sinänsä ja ryöppäämättä ( keittämättä niin että keittovesikin poistetaan). Puolestani pidän asiaa aina kyseenalaisena, koska kyse on SIENESTÄ. Ja niinpä tästä näkökohdasta etsin kanttarellien vaaroja.
Suppilovahvero on nimeltään Cantharellus tubaeformis ja löytäähän sitä vikaa kun sillä silmällä hakee, siitäkin Tämä vuosi 2012 on varsinkin suppilovahverovuosi.
Mutta miten sen vika syntyy?
Jos SIENI itse vaurioituu, se alkaa puolustautua ja muodostaa jotakin vauriota vastustavaa tai korjaavaa ainetta , siis "omatekosita antibioottiansa" ja se taas on ihmiselle potentiaalisesti vaarallinen- ellei toisin osoiteta- ja ryöpätessä ( keittäessä) kyllä katoaa useistakin sienistä- ei kaikista kuitenkaan.
Tästä saa tietysti oivalluksen, että poimittujen kanttarellienkin tulee olla moiteettomia, ei viallisia.
Mikä tuo kantterellien itsepuolustusaine sitten on?
Tavallinen keltavahvero CANTHARELLUS cibarius ja ruskeansävyinen suppilovahvero CANTHARELLUS tubaeformis tekevät puolustuksekseen rasvahappoa ( kertoo allaoleva artikkeli)
(1) sibaarihappoa ( Cibaric acid)
(2) 10-hydroksi-9 deceeni happoa ( 10-hydrocy-8-decenoic acid).
Mutta kun näitä sienen itsepuolustusaineita verrattiin allaolevassa tutkimuksessa maitorouskujen (LACTARIUS) vastaaviin itsepuolustusaineisiin, jotka rakenteeltaan kuuluvat vahvoihin seskviterpeeneihin, niin kanttarellien puolustusaineet olivat paljon miedompia antimikrobiaktiivisuudelta ja sytotoksisuudelta.
Mutageenisen vaikutuksen olemassaoloa etsittäessä havaittiin, että sibaarihapolla ei ollut sellaista ja toisenkin kanttarelliperäisen rasvahapon suora mutageenisyys oli hyvin lievää. Sibaarihappo tuhoutui keitettässä, joten keltavahveron käytöstä ei katsota aiheutuvan mitään riskiä sienten syöjille.
Suppilovahvero on nimeltään Cantharellus tubaeformis ja löytäähän sitä vikaa kun sillä silmällä hakee, siitäkin Tämä vuosi 2012 on varsinkin suppilovahverovuosi.
Mutta miten sen vika syntyy?
Jos SIENI itse vaurioituu, se alkaa puolustautua ja muodostaa jotakin vauriota vastustavaa tai korjaavaa ainetta , siis "omatekosita antibioottiansa" ja se taas on ihmiselle potentiaalisesti vaarallinen- ellei toisin osoiteta- ja ryöpätessä ( keittäessä) kyllä katoaa useistakin sienistä- ei kaikista kuitenkaan.
Tästä saa tietysti oivalluksen, että poimittujen kanttarellienkin tulee olla moiteettomia, ei viallisia.
Mikä tuo kantterellien itsepuolustusaine sitten on?
Tavallinen keltavahvero CANTHARELLUS cibarius ja ruskeansävyinen suppilovahvero CANTHARELLUS tubaeformis tekevät puolustuksekseen rasvahappoa ( kertoo allaoleva artikkeli)
(1) sibaarihappoa ( Cibaric acid)
(2) 10-hydroksi-9 deceeni happoa ( 10-hydrocy-8-decenoic acid).
Mutta kun näitä sienen itsepuolustusaineita verrattiin allaolevassa tutkimuksessa maitorouskujen (LACTARIUS) vastaaviin itsepuolustusaineisiin, jotka rakenteeltaan kuuluvat vahvoihin seskviterpeeneihin, niin kanttarellien puolustusaineet olivat paljon miedompia antimikrobiaktiivisuudelta ja sytotoksisuudelta.
Mutageenisen vaikutuksen olemassaoloa etsittäessä havaittiin, että sibaarihapolla ei ollut sellaista ja toisenkin kanttarelliperäisen rasvahapon suora mutageenisyys oli hyvin lievää. Sibaarihappo tuhoutui keitettässä, joten keltavahveron käytöstä ei katsota aiheutuvan mitään riskiä sienten syöjille.
LÄHDE: Hakusanalla "Cantharellus tubaeformis"
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8657757
Sitaatti-
"Planta Med. 1996 Apr;62(2):181-3. Assays of the biological activities of two fatty acid derivatives formed in the edible mushrooms cantharellus cibarius and C. tubaeformis as a response to injury.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8657757
Sitaatti-
"Planta Med. 1996 Apr;62(2):181-3. Assays of the biological activities of two fatty acid derivatives formed in the edible mushrooms cantharellus cibarius and C. tubaeformis as a response to injury.
Cibaric acid (1) and 10-hydroxy-8-decenoic acid (2) are two fatty acid derivatives that are formed in the fruit bodies of Cantharellus cibarius (chanterelle) and C. tubaeformis
as a response to injury. Unlike the potent defensive sesquiterpenes
formed in injured fruit bodies of the pungent Lactarius species,
compounds 1 and 2 only possess very weak antimicrobial and cytotoxic
activity. Compound 2 was found to be a very weak direct-acting mutagen
in the Ames test "
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3660949
Päivitys 9.9. 2014
- Tietysti mitä cesiumiin ja sieniin tulee, siitä STUK antaa vuosittain suosituksiaan sieniä runsaasti konsumoiville. Näissä 9:ssä PubMed hakulöydössä on maininta suppilovahverosta, että se kuuluu niihin sieniin, jotka melko vahvasti konsentroivat cesiumia, jos sitä on saatavilla.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3660949
Päivitys 9.9. 2014
DON, deoksinivalenoli, Vomitoksiini
Kun on analysoitu viljanjyvien ytimiä, niissä esiintyneet tavallisimmat homesuvut ovat olleet FUSARIUM ja PENICILLIUM. Muista, ns. varastohomeista tavallisimpia ovat olleet satunnaisesti esiintymällä suvut ASPERGILLUS ja EUROTIUM; niiden infektoimisaste on matala.
FUSARIUM-lajien jatkoanalyysissä esiintyi F. POAE vehnässä ja rukiissa. Tavallisia olivat myös F. CULMORUM ja F. TRICINCTUM sekä F. AVENACEUM.
Ruotsin oloissa FUSARIUM-lajit tuottavat trikoteseenejä, joita analysoitu A- ja B-trikoteseenejä 13 erilaista. Ruotsissa tuottuu lähinnä DON eli deoksinivalenolia (Wikipediakuva) havaittavissa määrin.
Analyyseissä ilmoitetaan mykotoksiinin määrät yksiköillä log CFU/ g. Sille on asetettu korkein sallittu yläraja tuotteissa ja TDI arvo.
CFU= Colony Forming Units.
LÄHDE:
Olsen Minna, Möller Tord: Mögel och mykotoxiner i spannmål
O
FUSARIUM-lajien jatkoanalyysissä esiintyi F. POAE vehnässä ja rukiissa. Tavallisia olivat myös F. CULMORUM ja F. TRICINCTUM sekä F. AVENACEUM.
Ruotsin oloissa FUSARIUM-lajit tuottavat trikoteseenejä, joita analysoitu A- ja B-trikoteseenejä 13 erilaista. Ruotsissa tuottuu lähinnä DON eli deoksinivalenolia (Wikipediakuva) havaittavissa määrin.
Analyyseissä ilmoitetaan mykotoksiinin määrät yksiköillä log CFU/ g. Sille on asetettu korkein sallittu yläraja tuotteissa ja TDI arvo.
CFU= Colony Forming Units.
LÄHDE:
Olsen Minna, Möller Tord: Mögel och mykotoxiner i spannmål
O
Homemyrkky DON deoksynivalenoli on trikoteseeniryhmän homemyrkky
Tämä home DON on paremmin tunnettu trikoteseenien ryhmjän mykotoksiinina ja DON on sen lyhennys. PubMed lähteestä haku (mycotoxin DON ) selittää seuraavaa englanniksi. Tällä hakusanalla tulee tietysti hyvin suuri joukko vastauksia. Suomennan tästä yhdestä myöhemmin
Kun katsoo ( Googlaa) trikoteseenien rakennetta (Trichothecene structure) kuten DON ( deoksineivalenoli) tai NIV ( nivalenoli) ja muita niin huomaa niissä steroidista hahmoa, kuitenkaan ei sellasta mihin keholla olisi tarkka katabolinen järjestelmänsä. Joten niillä periaatteessa voi olla vaikutus steroidisiin reseptoreihin, jos ne esim ovat hajoamattomia kauemman aikaa kuin kehon steroidit. Tästä on koeputkitason tutkimus alla. Arvellaan niiden häiritsevän steroidien reseptorijärjestelmää ja signaloimisteitä.
Itse asiassa homemyrkkyjen tutkimuksessa on kyllä tiedemiehille runsaasti tutkimuskohdetta tuhanneksi vuodeksi eteenpäin tai ainakin suurelle tutkijajoukolle. Näitä kliinisesti merkittäviä luonnon toksiineja on hyvin paljon. Aikaa (vuosisataa) vie jo kunnes niitä ensin on pystytty hahmottamaan rakenteellisesti. Tässä on yksi oikein hyvä työ tehty trikot1seenien alueelta. Fusarium- homeen mykotoksiinien alueelta: Ja jo homeita sinänsä on tavattoman paljon taxonomisesti ajatellen.
http://www.zsf.jcu.cz/jab/5_1/fig1elosta.jpg
Mitä tutkijat löysivät?
Viimeinen kappale on JOHTOPÄÄTÖS:
Tulokset osoittivat, että DON, T-2 ja HT-2 toksiinit eivät kuitenkaan tehneet aivan suoraa interaktiota steroidihormonireseptorin kanssa eivätkä täten aiheuta mitään suoraa endokriinista katkoa.
Mutta mitä tutkijat havaitsivat kuitenkin niitten voivan aiheuttaa?
Tutkimukset viittaavat siihen, että DON, T2 toksiini ja HT-2 toksiini vaikuttavat solun elinkykyisyyteen ja steroidien muodostumiseen; ne vaikuttavat myös geeniekspression muuntumista , joten niillä voi olla kykyä aiheuttaa endokriinisia katkoja.
Although the results indicate that there is no evidence to suggest that DON, T-2 and HT-2 toxins directly interact with the steroid hormone receptors to cause endocrine disruption, the present findings indicate that exposure to DON, T-2 toxin and HT-2 toxin have effects on cell viability, steroidogenesis and alteration in gene expression indicating their potential as endocrine disruptors.
(100ng/ml), T-2 toxin (0.5ng/ml) and HT-2 toxin (5ng/ml) compared to the control, with reference genes (B2M, ATP5B and ACTB). Whereas HMGR and CYP19 were down-regulated, CYP1A1 and CYP21 were up-regulated by all three trichothecenes. DON further up-regulated CYP17, HSD3B2, CYP11B2 and CYP11B1 and down-regulated NR5A1. T-2 toxin caused down-regulation of NR0B1 and NR5A1 whereas HT-2 toxin induced up-regulation of EPHX and HSD17B1 and down-regulation of CYP11A and CYP17. The expressions of MC2R, StAR and HSD17B4 genes were not significantly affected by any of the trichothecenes in the present study. Although the results indicate that there is no evidence to suggest that DON, T-2 and HT-2 toxins directly interact with the steroid hormone receptors to cause endocrine disruption, the present findings indicate that exposure to DON, T-2 toxin and HT-2 toxin have effects on cell viability, steroidogenesis and alteration in gene expression indicating their potential as endocrine disruptors.
Kun katsoo ( Googlaa) trikoteseenien rakennetta (Trichothecene structure) kuten DON ( deoksineivalenoli) tai NIV ( nivalenoli) ja muita niin huomaa niissä steroidista hahmoa, kuitenkaan ei sellasta mihin keholla olisi tarkka katabolinen järjestelmänsä. Joten niillä periaatteessa voi olla vaikutus steroidisiin reseptoreihin, jos ne esim ovat hajoamattomia kauemman aikaa kuin kehon steroidit. Tästä on koeputkitason tutkimus alla. Arvellaan niiden häiritsevän steroidien reseptorijärjestelmää ja signaloimisteitä.
Itse asiassa homemyrkkyjen tutkimuksessa on kyllä tiedemiehille runsaasti tutkimuskohdetta tuhanneksi vuodeksi eteenpäin tai ainakin suurelle tutkijajoukolle. Näitä kliinisesti merkittäviä luonnon toksiineja on hyvin paljon. Aikaa (vuosisataa) vie jo kunnes niitä ensin on pystytty hahmottamaan rakenteellisesti. Tässä on yksi oikein hyvä työ tehty trikot1seenien alueelta. Fusarium- homeen mykotoksiinien alueelta: Ja jo homeita sinänsä on tavattoman paljon taxonomisesti ajatellen.
http://www.zsf.jcu.cz/jab/5_1/fig1elosta.jpg
Mitä tutkijat löysivät?
Viimeinen kappale on JOHTOPÄÄTÖS:
Tulokset osoittivat, että DON, T-2 ja HT-2 toksiinit eivät kuitenkaan tehneet aivan suoraa interaktiota steroidihormonireseptorin kanssa eivätkä täten aiheuta mitään suoraa endokriinista katkoa.
Mutta mitä tutkijat havaitsivat kuitenkin niitten voivan aiheuttaa?
Tutkimukset viittaavat siihen, että DON, T2 toksiini ja HT-2 toksiini vaikuttavat solun elinkykyisyyteen ja steroidien muodostumiseen; ne vaikuttavat myös geeniekspression muuntumista , joten niillä voi olla kykyä aiheuttaa endokriinisia katkoja.
Although the results indicate that there is no evidence to suggest that DON, T-2 and HT-2 toxins directly interact with the steroid hormone receptors to cause endocrine disruption, the present findings indicate that exposure to DON, T-2 toxin and HT-2 toxin have effects on cell viability, steroidogenesis and alteration in gene expression indicating their potential as endocrine disruptors.
Toxicol Lett. 2012 Sep 12;214(3):268-278. doi: 10.1016/j.toxlet.2012.09.005. [Epub ahead of print]An in vitro investigation of endocrine disrupting effects of trichothecenes deoxynivalenol (DON), T-2 and HT-2 toxins.Ndossi DG, Frizzell C, Tremoen NH, Fæste CK, Verhaegen S, Dahl E, Eriksen GS, Sørlie M, Connolly L, Ropstad E. Source Norwegian
School of Veterinary Science, Oslo, Norway; Sokoine University of
Agriculture, Morogoro, Tanzania.
Abstract
Trichothecenes are a large family of chemically related mycotoxins. Deoxynivalenol (DON), T-2 and HT-2 toxins belong to this family and are produced by various species of Fusarium. The H295R steroidogenesis assay, regulation of steroidogenic gene expression and reporter gene assays (RGAs) for the detection of androgen, estrogen, progestagen and glucocorticoid (ant)agonist responses, have been used to assess the endocrine disrupting activity of DON, T-2 and HT-2 toxins. H295R cells were used as a model for steroidogenesis and gene expression studies and exposed with either DON (0.1-1000ng/ml), T-2 toxin (0.0005-5ng/ml) or HT-2 toxin (0.005-50ng/ml) for 48h. We observed a reduction in hormone levels in media of exposed cells following radioimmunoassay. Cell viability was determined by four colorimetric assays and we observed reduced cell viability with increasing toxin concentrations partly explaining the significant reduction in hormone levels at the highest toxin concentration of all three trichothecenes. Thirteen of the 16 steroidogenic genes analyzed by quantitative real time PCR (RT-qPCR) were significantly regulated (P<0 .05=".05" by="by" class="highlight" span="span">DON(100ng/ml), T-2 toxin (0.5ng/ml) and HT-2 toxin (5ng/ml) compared to the control, with reference genes (B2M, ATP5B and ACTB). Whereas HMGR and CYP19 were down-regulated, CYP1A1 and CYP21 were up-regulated by all three trichothecenes. DON further up-regulated CYP17, HSD3B2, CYP11B2 and CYP11B1 and down-regulated NR5A1. T-2 toxin caused down-regulation of NR0B1 and NR5A1 whereas HT-2 toxin induced up-regulation of EPHX and HSD17B1 and down-regulation of CYP11A and CYP17. The expressions of MC2R, StAR and HSD17B4 genes were not significantly affected by any of the trichothecenes in the present study. Although the results indicate that there is no evidence to suggest that DON, T-2 and HT-2 toxins directly interact with the steroid hormone receptors to cause endocrine disruption, the present findings indicate that exposure to DON, T-2 toxin and HT-2 toxin have effects on cell viability, steroidogenesis and alteration in gene expression indicating their potential as endocrine disruptors.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)