Pantherina oireyhtymä . Eräitten AMANITA lajien myrkyt. Pantterikärpässieni, Puna ja ruskokärpässienet

 PANTHERINA- syndroma, PANTHERINA oireyhtymä. 

antaa oireita  keskushermostosta ja perifeerisestä hermostosta.  Lisäksi se antaa oireita mahasuolikanavasta, levottomuutta, kiihtymystä, hallusinaatioita, sydämentykytystä, kuivat limakalvot ja isot  silmän pupillat eli mustuaiset. 

Näissä AMANITA- lajeissa esiintyy seuraavia  myrkkyija ja alla on niistä  pari  englantilaista lähdettä 

mm. iboteenihappoa, muskimolia, stizolobihappoa, stizolobiinihappoa , aminohexadieenihappoa, klorocrotylglysiiniä, metyylitetrahydrokarboliinikarboksyylihalloa (MTC) 

Näitten amanitalajien myrkkyvaikutuksen  alkamisajan latenssi on puolesta tunnista 2-4 tuntiin. 

Päivitys 18. 10. 2013 

LÄHDE: 1976
Lloydia. 1976 Mar-Jun;39(2-3):150-7.
Toxic metabolites of Amanita pantherina, A. cothurnata, A. muscaria and other Amanita species.
Chilton WS, Ott J.
Abstract
Forty-seven specimens representing 35 species or varieties of Amanita were examined for the presence of ibotenic acid, muscimol, stizolobic acid, stizolobinic acid, aminohexadienoic acid and chlorocrotylglycine. In addition, crude extracts of A. muscaria were examined chromatographically for the presence of methyltetrahydrocarboline carboxylic acid (MTC).
Ibotenic acid and muscimol were found in clearly detectable concentrations in extracts of A. cothurnata, all specimens of A. muscaria, all specimens of A. pantherina and in lower concentrations in A. gemmata.
http://www.svampguiden.com/sg_img/sg_artbilder/amanita_pantherina_01.jpg
Stizolobic acid and stizobinic acid were found in detectable concentrations in one variety of A. muscaria, in all specimens of A. pantherina and in trace levels after additional purification of the extracts in A. gemmata and in the remaining specimens of A. muscaria.
Aminohexadienoic acid and chlorocrotylglycine were detected only in crude extracts of A. smithiana.
MTC could not be detected in crude extracts of A. muscaria.
Crystalline ibotenic acid (820 mg) was isolated from 17 kg of a specimen of A. pantherina collected in western Washington State.

• PUNAKÄRPÄSSIENI ON PSYKOTROOPPINEN
• sisältää iboteenihapon isoxatsolijohdannaisia , muskimolia, muskatsonia ja muita toksiineja kuten muskariinia

isoxazole derivatives ibotenic acid, muscimol and muscazone and other toxins such as muscarine ( engl)

4. Amanita muscaria, Röd flugsvamp, punakärpässieni

Search PubMed: " Fly agaric, Amanita muscaria "
LÄHDE: Wien Klin Wochenschr. 2006 May;118(9-10):294-7. Prolonged psychosis after Amanita muscaria ingestion. Brvar M, Mozina M, Bunc M.
Poison Control Center, University Medical Center Ljubljana, Ljubljana, Slovenia.
Abstract
Amanita muscaria has a bright red or orange cap covered with small white plaques. It contains the isoxazole derivatives ibotenic acid, muscimol and muscazone and other toxins such as muscarine. The duration of clinical manifestations after A. muscaria ingestion does not usually exceed 24 hours; we report on a 5-day paranoid psychosis after A. muscaria ingestion.
A 48-year-old man, with no previous medical history, gathered and ate mushrooms he presumed to be A. caesarea. Half an hour later he started to vomit and fell asleep. He was found comatose having a seizure-like episode. On admission four hours after ingestion he was comatose, but the remaining physical and neurological examinations were unremarkable. Creatine kinase was 8.33 microkat/l. Other laboratory results and brain CT scan were normal. Toxicology analysis did not find any drugs in his blood or urine. The mycologist identified A. muscaria among the remaining mushrooms. The patient was given activated charcoal. Ten hours after ingestion, he awoke and was completely orientated; 18 hours after ingestion his condition deteriorated again and he became confused and uncooperative. Afterwards paranoid psychosis with visual and auditory hallucinations appeared and persisted for five days. On the sixth day all symptoms of psychosis gradually disappeared. One year later he is not undergoing any therapy and has no symptoms of psychiatric disease. We conclude that paranoid psychosis with visual and auditory hallucinations can appear 18 hours after ingestion of A. muscaria and can last for up to five days.
PMID: 16810488 [PubMed - indexed for MEDLINE]

ORELLANIINI myrkky Cortinarius -sienissä , seitikeissä.

• Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) on tappavan myrkyllinen sieni, joka sisältää maksaa ja munuaisia vaurioittavaa orellaniini (C₁₀H₈N₂O₆) nimistä solumyrkkyä, joka ei hajoa kuumennettaessa.

• Suippumyrkkyseitikin orellaniinipitoisuus on itiöissä 0,09 %, lakissa 0,78 %, jalassa 0,42 % ja sienirihmastossa 0,03 %.

• Sienen ruskean sävyinen lakki kasvaa 3–13 cm leveäksi ja lakin keskelle muodostuu joskus kohouma, josta sieni on saanut nimensä.

• Suippumyrkkyseitikin jalka ja heltat ovat lakin väriset. Sieni kasvaa enimmäkseen kangasmetsissä Etelä-Suomessa, mutta sitä on löydetty myös Lapista. Suippumyrkkyseitikin maku on tiettävästi mieto ja sienen sisältämä myrkky vaikuttaa usein vasta vuorokausien jälkeen sienen syömisestä. Myrkky vaikuttaa lähinnä munuaisiin tuhoten ihmisen munuaiskudosta ja on vaarallista pieninäkin määrinä. Suomessa tunnetaan ainakin yksi suippumyrkkyseitikin aiheuttama kuolemantapaus.
•  Keskieurooppalainen lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius orellanus) on suippumyrkkyseitikin tapaan tappavan myrkyllinen, mutta sitä ei ole löytynyt Suomesta.
•  Aiemmin myös kangasmyrkkyseitikkiä, jota nykyisin nimitetään myös keltavyöseitikiksi (Cortinarius gentilis), pidettiin yhtä vaarallisena, mutta nykyisin sen myrkkyjä pidetään huomattavasti lievempinä.

• Wikipediatieto: Sienen englantilainen nimi on  Deadly Webcap

Deadly Webcap

Deadly webcap, Cortinarius rubellus
Fool's webcap, Cortinarius orellanus
Scientific classification
Kingdom:	Fungi
Division:	Basidiomycota
Class:	Homobasidiomycetae
Order:	Agaricales
Family:	Cortinariaceae
Genus:	Cortinarius
Species:	C. rubellus

• Orellaniini-myrkyn vaikutusmekanismista pohdintaa. Rakenne on bipyridiini

Bipyridines with positively charged nitrogen atoms were already known to be poisonous before the structure of orellanine was elucidated.

• Ennen kuin tämä sienimyrkky oli pystytty ratkaisemaan kemialliselta rakenteelta, tiedettiin jo, että bipyridiini-rakenne on myrkyllinen.

The herbicides paraquat and diquat are toxic not only to plants, but also to animals including humans.

• Sen rakenteiset rikkaruohoja tappavat aineet kuten paraquat ja diquat olivat toksisia kasvien lisäksi myös eläimille ja ihmisille.

Bipyridines with charged nitrogen atoms confound important redox reactions in organisms, ‘stealing’ one or two electrons and sometimes bypass the electrons into other and often undesirable redox reactions.

• Varauksellisia typpiatomeja sisältävät bipyridiinit häiritsevät organismien tärkeitä redoxreaktioita, koska ne pystyvät kiskomaan itselleen yhden tai kaksi elektronia ja joskus valuttavat elektroneja toisiin ja usein haitallisiin redox-reaktioihin.

The terminal product can be peroxide or superoxide ions, the latter of which is harmful to the cells.

• Lopputuotteet voivat olla peroksideja tai superoksidianioneja, joista jälkimmäinen on soluille haitallinen.

It is likely that orellanine works in the same way, although the process from disturbed redox reactions to the serious clinical kidney damage has not been properly resolved.

• On todennäköistä, että ORELLANIINI vaikuttaa samoin KUIN MUUT BIPYRIDIINIT vaikka vielä ei ole pystytty yksityiskohtaisesti ratkaisemaan, miten tapahtuu prosessi häiriintyneistä redoxreaktioista vakavaan kliiniseen munuaisvaurioon.

KOMMENTTINI:

JOS TÄMÄ PYSTYTÄÄN SELVITTÄMÄÄN, VOITANEEN LÖYTÄÄ JOKIN TÄSMÄAINE JOKA VOINEE EHKÄISTÄ MUNUAISEN  suhteellisen nopean  VAURION. 

Päivitys 18.10.2013 

SYKSY 2010 ja SIENIMYRKYTYKSET. Suippumyrkkyseitikki on munuaismyrkky. Potilasesimerkki.

• Aftonbladet 7.9. 2010 on den toppiga giftspindlingen ( SUIPPUMYRKKYSEITIKKI, Cortinarius)

...

Tre personer har hittills i år blivit förgiftade av toppig giftspindling, en lömsk svamp som inte ger några förgiftningssymtom förrän efter 4–5 dagar – när det redan kan vara försent.

• Kolme henkilöä on tähän mennessä saanut eräästä toisesta kavalasta sienestä myrkytyksen, jonka oireet tulevat vasta 4-5 päivän päästä- jollon hoito on jo myöhästynyttä.

För ett år sedan fick Mikael Sandberg, 42, i sig giftsvampen, som smugit sig med bland trattkantarellerna han plockat.

• Vuosi sitten Mikel Sandberg, 40 vuotias, söi suippumyrkkyseitikkää, jota oli vahingossa poiminut kanttarellina.

– Jag rensade 96–97 procent, men den sista lilla slatten hällde jag direkt i stekpannan, säger Mikael.

• Perkasin sienet 96- 97 prosenttisesti, mutta viimeisen pikkumäärän kaadoin suoraan paistinpannuun, kertoo Mikael.

Som tur var åt varken hans dotter eller sambo, bara han själv.

• Onni onnettomuudessa oli, että hänen tyttärensä ja tyttöystävänsä eivät syöneet tätä, vain hän itse.

Svåra symptom.

• VAKAVIA OIREITA

Fyra dagar senare fick han svårt att kissa och ont i ryggen.

• Neljän päivän päästä hänen oli vaikea virtsata ja selkä tuli kipeäksi.

– Hade jag kommit en till två timmar senare hade jag varit borta i dag, säger Mikael.

• Jos olisin vielä viivytellyt parikin tuntia, olisin nyt mennyttä miestä, sanoo Mikael.

Hans njurar slogs ut och hjärtat blev förstorat.

• Hänen munuaistoimintansa loppui ja sydän laajeni.

I tre månader låg han på sjukhus.

• Hän oli vuodepotilaana kolme kuukautta.

I dag går han på dialys tre gånger fyra timmar i veckan.

• Nykyään hän käy kolmasti viikossa neljätuntisessa dialyysissä.

Hoppet är att han så småningom får en ny njure, via transplantation.

• Toiveena on saada ajan mittaan uusi munuainen, munuaisen siirron avulla.

KOMMENTTEJA :

• Suippumyrkkyseitikän (Cortinarius rubellus ) sisältämillä myrkyillä varsinkin  orellaniinilla inkubaatioaika 2 - 20 h + päiviä ja siitä  tulee munuaisvaurioita.

Päivitys 18.10.2013

SVT neuvontaa sienimyrkytyksen estämiseksi

• Om du misstänker svampförgiftning

JOS EPÄILET SIENIMYRKYTYSTÄ

Vad gör man om man misstänker att man fått i sig en giftig svamp? Här är några tips:

MITÄ TEHDÄ, JOS EPÄILEE SAANEENSA MYRKKYSIENTÄ? Tässä on muutamia neuvoja:

Försök att framkalla kräkning, enklast genom att föra ned två fingrar i svalget och röra på fingertopparna tills kräkningen kommer.

KOETA SAADA AIKAAN OKSENTAMISTA ARSYTTÄMÄLLÄ NIELUA KAHDELLA SORMELLA JA LIIKUTTELEMALLA SORMENPÄITÄ NIELUSSA KUNNES OKSENNUTTAA.

Tillför rikligt med medicinskt kol (25-50 gram för vuxna, 10-25 gram för barn). Medicinskt kol binder olika gifter i magsäcken och förhindrar på så sätt att ämnena tas upp i kroppen. På apoteken finns medicinskt kol att köpa receptfritt, dels som färdiga lösningar, dels som pulver som spädes i vatten.

OTA RUNSAASTI LÄÄKEHIILTÄ (Aikuiselle annos on 25- 50 grammaa ja lapselle 10-25 grammaa).

LÄÄKEHIILI SITOO ERI MYRKKYJÄ MAHALAUKUSSA JA ESTÄÄ ETTÄ KEHO EI IMEYTÄ NÄITÄ AINEITA.

APTEEKEISTA VOI OSTAA LÄÄKEHIILTÄ RESEPTIVAPAASTI. SITÄ SAA LIUKOSENA TAI PULVERINA, JONKA VOI SEKOITTAA VETEEN:

Kontakta Giftinformationscentralen på telefon 112 för råd om ytterligare åtgärder.

SOITA MYRKYTYSKESKUKSEEN. Numero 112 antaa jatkoneuvot.

AMATOKSIINI- syndroma . Solutoksinen sienimyrkky. Kavala ja valkoinen kärpässieni

 AMATOKSIINI-oireyhtymää aiheuttava AMANITA-lajista  A. phalloides, kavala kärpässieni, lömsk flugsvamp)   ja A. virosa ( valkokärpässieni, vit flugsvamp) , Myös A. verna  sekä Galerina marginata. 

 (Myrkkynääpikkä (Galerina marginata) Gifthätting, on erityisesti havupuiden kannoilla viihtyvä solumyrkkyjä sisältävä sienilaji. Laji on pienikokoinen, kellertävä ja jauhontuoksuinen. Jalassa on hento rengas, jonka alapuolelta jalka on valkokuituinen. Lajissa on samaa myrkkyä kuin valkokärpässienessä, joskin jonkin verran vähemmän. Etenkin suurempina määrinä syötynä myrkkynääpikkä on tappavan myrkyllinen. Laji muistuttaa erehdyttävästi koivunkantosientä, joka on kookkaampi ja tukevampi kuin myrkkynääpikkä, ja sen jalka on renkaan alapuolelta ruskeasuomuinen eikä valkokuituinen.)

Nämä AMATOKSIINI- myrkytykset ovat syklopeptidimyrkytyksiä ( cyclopeptide poisoning).Myrkyn syklinen verkkorakenne on todella monimutkainen. 

Näitä  syklopeptidejä on  (1)  amatoksiineja  (amatoxins) ja (2)  fallotoksiineja (phallotoxins).
Amatoksiineja on kaikissa yllä  mainituissa sienissä ja fallotoksiineja  A. phalloides ja A. virosa sienissä.  

Oireet tulevat  (4) -8 - 24  tunnin päästä  sienen nauttimisesta. Varhaiset gastroenteraaliset oireet voivat maskeerata maksa- ja munuaisvaurion.

Tämä on sienimyrkytyksistä eniten kuolemia aiheuttava Euroopassa ja P-Amerikassa, mutta jos saadaan varhainen hoito alkamaan, toipumisen mahdollisuudet lisääntyvät koska on antiseerumterapiaa ja dialyysi käytettävissä.

• Sytotoksisuuden ( solumyrkyllisyyden ) mekanismina: on vitaalin entsyymin  toiminnan estovaikutus

Their major toxic mechanism is the inhibition of RNA polymerase II, a vital enzyme in the synthesis of messenger RNA (mRNA), microRNA, and small nuclear RNA (snRNA). Without mRNA, essential protein synthesis, and hence cell metabolism, grind to a halt and the cell dies.

^{RNApolymeraasi II estyy
lähettiRNA ei pääse muodostumaan
mikroRNA ja snRNA ei muodostu
Ilman essentielliä proteiinisynteesiä} ja soluaineenvaihduntaa solut kuolevat. Tämä vaikuttaa tietysti nopeasti sellaisissa elimissä, jossa on vahva proteiinisynteesi ja solujen uudistumienn käynnissä, kuten maksassa.
Päivitystä 18.10.2013. 

WIKIPEDIATIETOA: Hakusana amatoxin

• On kymmenen tunnetua AMATOKSIINIA: Alfa-amanitiini lie myrkyllisin. Sitä on mm valkokärpässienessä A. virosa.

Amatoksiinin peruskaava:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a8/Amatoxins_generic_strucuture.png/300px-Amatoxins_generic_strucuture.png

There are currently ten known amatoxins:^[3]

Name	R3	R2	R1	R4	R5
α-Amanitin	NH2	OH	OH	OH	OH
β-Amanitin	OH	OH	OH	OH	OH
γ-Amanitin	NH2	OH	H	OH	OH
ε-Amanitin	OH	OH	H	OH	OH
Amanullin	NH2	H	H	OH	OH
Amanullinic acid	OH	H	H	OH	OH
Amaninamide	NH2	OH	OH	H	OH
Amanin	OH	OH	OH	H	OH
Proamanullin	NH2	H	H	OH	H

SYKSY 2010 ja SIENIMYRKYTYKSET Valkokärpässieni, Vit flugsvamp, vai kavalakärpässieni, lömsk flygsvamp ?

Kerään tähän uutiset tämän syksyn sienimyrkytyksistä:

• Dagens Nyheter 16 syyskuuta 2010
•  Sienten poimijoilla oli metsällä muassaan sienikirja ja he olivat löytävinään ruokasieniä. Kotona he laittoivat sienet ja nauttivat ne, mutta heti senjälkeen yksi sai mahakramppeja ja ripulia.

Svampplockarna hade med sig en svampbok ut i skogen och hittade vad de trodde var matsvampar. Hemma tillagade de svamparna och åt, men strax efteråt fick en av dem magkramper och diarré.

• Koska saattoi olla kyse sienimyrkytyksestä hakeutui koko seurue, kymmenen henkilöä, hoitoon. Varhaiset toimenpiteet ovatkin kriittisen ratkaisevia, jos on kyse valkokärpässienestä ,AMANITA virosa,   tai  kavalasta kärpässienestä, AMANITA  phalloides,  sanoo Urban Säfwenberg, Uppsalan Akuuttihoidon toiminnanjohtaja TV4 uutisille

- Eftersom det kan röra sig om förgiftning togs samtliga tio personer in för vård. Tidiga insatser kan vara livsavgörande om det rör sig om vit ( Amanita virosa) eller lömsk (A. phalloides) flugsvamp, säger Urban Säfwenberg, verksamhetschef vid akutsjukvården till TV 4 Nyheterna Uppsala.

• Hoitoon otetut olettivat että kyse oli juuri tästä valkoisesta TAI  kavalasta kärpässienestä.

De intagna har angett att det kan röra sig om vit eller lömsk flugsvamp.

• Tänä vuonna  (2010- kuten myös 2014!)  on epätavallisen runsaasti sieniä metsässä ja sienimyrkytysten määrä on noussut viime vuotisesta  (2009) vahvasti. Useimmiten myrkytyksen saaneet ovat syöneet valkokärpässientä TAI  kavalaa kärpässientä.

Det är ovanligt gott om svamp i skogarna i år och antalet fall av svampförgiftningar har ökat kraftigt jämfört med förra året. Oftast har de förgiftade fått i sig vit flugsvamp eller lömsk flugsvamp.

• Ruotsalaiset tarkastavat sienensä liian huonosti, sanoo Kill Perssoin, sienien erikoistuntija.

- Svenskarna har för dålig koll, säger svampexperten Kill Persson.

Toinen uutinen Göteborg Posten 14. 9.2010 AMANITA-virosa- lajin aiheuttamasta myrkytyksestä.

• Söi myrkkysientä. 50-vuotias menehtyi.Noin 50 vuotias mies menetti henkensä Göteborgissa todennäköisesti syötyään valkoista kärpässientä.Todennäköisesti hän nautti vain yhden ainoan pienen sienen ja se sai hänet käsittämättömän sairaaksi. Epäilemme. että kyseessä oli valkoinen kärpässieni (AMANITA virosa) . Yksi ainoa sieni aiheutti sen, että maksan toiminta loppui, kertoo Kai Knudsen Sahlgrenskan sairaalan tehohoidosta SVT:n Västnytt- uutisille.Se oli toinen kuolemaan johtanut sienimyrkytys Länsi-Ruotsissa viimeksi kuluneitten kahden vuoden aikana (2010- 2009).

Åt giftig svamp- 50-åring dog 
En man i 50-årsåldern har avlidit i Göteborg sedan han med stor sannolikhet ätit vit flugsvamp.

– Det var intag av bara en enda liten svamp som gjorde patienten oerhört sjuk. Vi misstänker starkt att det var vit flugsvamp, en enda svamp gjorde att levern slogs ut, säger Kai Knudsen, docent i intensivvård på Sahlgrenska sjukhuset, till SVT:s Västnytt

Det är det andra dödsfallet av svampförgiftning i Västsverige de senaste två åren.

• Aftonbladet 7.9. 2010 AMANITA-virosa lajin aihetutamasta myrkytyksestä.

Hittills i år har 13 svenskar blivit allvarlig svampförgiftade.Av dem har tio ätit vit eller lömsk flugsvamp. – Fyra, fem av de tio har haft tydlig leverpåverkan, men med hjälp av motgift och intensivvårdsbehandling har de återhämtat sig, säger Mark Personne.Bland de drabbade finns bland annat en barnfamilj, där fyra av fem i familjen ätit en måltid med vit flugsvamp och insjuknat.

Tähän mennessä on tänä vuonna 13 ruotsalaista saanut vakavan sienimyrkytyksen.
Kymmenen heistä on syönyt valkoista kärpässientä. Neljällä- viidellä kymmenestä on ollut selvää maksavaikutusta, mutta vastalääkkeen ja tehohoidon ansiosta he ovat toipuneet, sanoo Mark Personne.Drabanteissa on mm eräs viisihenkinen lapsiperhe, jonka neljä jäsentä söi aterialla valkoista kärpässientä  (AMANITA virosa) ja sairastui.

• Toinen kavala sieni on  suippumyrkkyseitikki, toppig giftspindling  CORTINARIUS rubellus 

(Tre personer har hittills i år blivit förgiftade av toppig giftspindling, en lömsk svamp som inte ger några förgiftningssymtom förrän efter 4–5 dagar – när det redan kan vara försent.

Kolme henkilöä on tähän mennessä saanut tästä  toisesta kavalasta sienestä myrkytyksen, jonka oireet tulevat vasta 4-5 päivän päästä- jollon hoito on jo myöhästynyttä).

Syksyn 2010 sieniartikkeli

Pickers and Kickers of mushrooms

August 28, 2010

www.mycolog.com/CHAP22.htm

Svampförgiftningar

http://www.internetmedicin.se/dyn_main.asp?page=2333

http://www.dn.se/nyheter/sverige/en-bra-svamphost-pa-gang-1.1151924

Sienimyrkytykset

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lmy00009

Sienten suhteen voi väestön jakaa sienten poimijoihin Pickers ja sientenvälttäjiin Kickers. Suomi kuuluu erityisesti luonnon sienten poimijoihin, jtoen sienimyrkytykset eivät ole harvinaisia suomalaisilla.

Pohjoisamerikkalaiset katsotaan Kickers- ryhmäläisiksi, luonnon sienten välttäjiksi.

P-Italian merkittävimmät myrkkysienet sienisuvuista AMANITA, LEPIOTA, INOCYBE

Mycologia. 2010 May-Jun;102(3):747-54. 
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20524605
 Molecular detection of poisonous mushrooms in different matrices.

Epis S, Matinato C, Gentili G, Varotto F, Bandi C, Sassera D.Dipartimento di Patologia Animale, Igiene e Sanità Pubblica Veterinaria, Università degli studi di Milano, Milano, Italy.

Työssä tutkittujen sienien nimistä: Sienien nimestä.

• AMANITA-laji, Kärpässienilaji

A. phalloides , Kavala kärpässieni, Lömsk flugsvamp

• LEPIOTA-lajeja , suomukaslajeja, Fjällskivlingar

Euroopassa on n.50 suomukaslajia ja niistä usea on myrkyllinen.
Lepiota cristata, Syrlig fjällskivling
Lepiota brunneoincarnata

• INOCYBE-lajeja, Risakaslajeja, Risakkaita, Trådskivlingar, Trådingar 

Sitaatti  tiivistelmästä (engl.).

Abstract

Amanita phalloides, Lepiota cristata, Lepiota brunneoincarnata and Inocybe asterospora are among the most important species responsible of mushroom poisoning in northern Italy. A real time PCR method for the identification of samples containing DNA from each of these species was developed. To test specificity all protocols were applied on DNA extracted from various mushroom species; sensitivity was assessed performing serial dilutions on all samples; versatility of the protocols was evaluated performing tests on DNA extracted from different matrices. The protocols showed high sensitivity (32 ng dried mushroom), high specificity and sensitive detection of DNA extracted from difficult samples, including pasta with mushroom, cooked mushrooms and gastric aspirates.

PMID:

20524605

[PubMed - indexed for MEDLINE]

Free full text

Inocybe, Risakas-laji. Agaricales

Göteborgin yliopistossa on eräs väitöskirja tehty eräästä inocybe-sienilajista .
RISAKAS_Risakkaita, INOCYBE, Trädskivlingar

• WIKIPEDIATIETO: Alunperin näitä ripsuisia sieniä, risakkaita, luokiteltiin cortinariaeceae ryhmään mutta sittemmin omaan ryhmään Inocybaceae.
  

Originally placed in the family Cortinariaceae (later shown to be polyphyletic^[1][2]), phylogenetic analyses suggests that the genus is better placed as the type genus of the family Inocybaceae.^[3]

• Tässä alla taas on ruotsalainen väitöskirja tästä lajista.

http://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/19692/2/gupea_2077_19692_2.pdf
PubMed antaa siitä lyhennelmän, jonka kääntämisen jätän tällä kertaa.

Abstract

The present study aimed at elucidating the structure of Inocybe subg. Inosperma sect. Rimosae but included also representatives from subg. Mallocybe and the genus Auritella. Phylogenetic relationships were inferred using ITS, LSU and mtSSU sequence data. The analyses recovered the ingroup as a monophyletic, strongly supported clade. The results indicate that recognizing Auritella on the genus level renders Inocybe paraphyletic. The species traditionally placed in sect. Rimosae were found to be distributed over two strongly supported clades, Maculata and Rimosae s.s. The Maculata clade clusters with sect. Cervicolores and the two represent subg. Inosperma in a strict sense. Rimosae s.s. emerges as an independent, supported clade well separated from Inosperma s.s. Twenty-one terminal groups were correlated with morphologically distinct species. In addition several taxa on single branches and minor less supported clades were recovered. A key to the identified species of the Maculata and Rimosae s.s. clades which occur in Northwest Europe is provided.

Meren sienieläin Discodermia calyx jaq kalykuliini

KALYKULIINIT ovat luonnon aineita, joita on eristetty merisienilajista Discodermia calyx. Se on vahva seriini-threoniiniproteiinifosfataasin estäjä ja tähän perustuen vahva tuumorien edistäjä.

WIKIPEDIA-lähteestä

Calyculins are natural products originally isolated from the marine sponge Discodermia calyx. Calyculins have proven to be strong serine/threonine protein phosphatase inhibitors and based on this property, calyculins are potent tumor promoters.

LÄHDE: Calyculin A, an inhibitor of protein phosphatases, a potent tumor promoter on CD-1 mouse skin. Suganuma M, Fujiki H, Furuya-Suguri H, Yoshizawa S, Yasumoto S, Kato Y, Fusetani N, Sugimura T. Cancer Res. 1990 Jun 15;50(12):3521-5.

Yleistä taksonomiasta

Yleistä

• Suppeassa taksonomiassa eläinkunta jaotellaan pääjaksoihin
  

(vrt. kasvi- ja sienikuntien kaaret), joita nykytutkimuksen mukaan on 36 kappaletta, jotka sisältävät vielä olemassa olevia eliölajeja. Vanhemmissa lähteissä saatetaan onteloeläimet (Coelenterata) vielä tunnistaa omaksi pääjaksoksi, mutta nykyisin se on yhdistetty polttiaiseläimiin. Tietyissä yhteyksissä eläinkunnan tieteellisestä nimestä saatetaan käyttää muotoa Metazoa tutumman Animalia sijasta. Tällä samalla termillä saatetaan myös viitata vain monisoluisiin, mutta useimmin sillä tarkoitetaan koko eläinkuntaa.

Laajasta monimuotoisuudestaan huolimatta muutamien piirteiden voidaan katsoa yhdistävän kattavasti kaikkia eläimiä. Eläimet ovat monisoluisia ja niiden soluissa on sen toimintaa ohjaava yksikkö, tuma. Lisäksi ne ovat toisenvaraisia, jolloin niiden soluissa ei ole yhteyttämiskykyisiä soluelimiä, kuten vaikkapa kasveilla on fotosynteesiä ylläpitäviä viherhiukkasia.

Eläinsoluilta puuttuu kokonaan soluseinä, joka löytyy sieniltä (kitiiniä) ja kasveilta (selluloosaa). Suurimmalla osalla eläimistä on liikkumiskyky ainakin osan aikaa niiden elämästä ja alkionkehityksessä niiden elimet muodostuvat kahdesta tai kolmesta solukerroksesta (ekto-, meso-, ja endodermi).

• Täsmällisemmässä taksonomiassa eläinkunta jaetaan kahteen alakuntaan:

sienieläinmäisiin (Parazoa) ja monisoluisiin (Eumetazoa).

Sienieläinmäisiltä puuttuu kokonaan symmetrinen rakenne, kun taas monisoluisilla on tietty säännöllinen rakenne ja symmetria. Lisäksi monisoluisten kohdalla kudosrakenteet muodostavat elimiä, jotka vastaavasti ovat osa elimistöä (esim. ruoansulatuselimistö).

• Sienieläinmäisiin (Parazoa) kuuluu kaksi pääjaksoa:

laakkoeläimet (Placozoa) ja sienieläimet (Porifera).

• Eumetazoa-alakunta jaetaan edelleen symmetriatyypin perusteella kahtia:

säteittäissymmetrisiin (Radiata) ja kaksikylkisiin (Bilateria).
Kaksikylkisillä eläimiltä löytyy symmetria-akseli, jonka molemmilta puolilta löytyy vastaava osa. Esimerkiksi perhosen molemmat siivet ovat samanlaisia, mutta toinen on vain peilikuva. Kaksikylkissymmetrisiltä eläimiltä voidaan löytää etu- ja takapään lisäksi myös sivusuunnassa oikea ja vasen puoli sekä ylä- ja alapuoli.
Säteittäissymmetrisiltä eläimiltä voidaan määrittää ainoastaan ylä- ja alapuoli ja ne voidaan jakaa usealla eri tavalla niin, että lopputuloksena on lähes identtiset osat.

Kaksikylkiset jaetaan vielä kolmeen osaan:

1. ruumiinontelottomat 2. valeruumiinonteloiset 3. ruumiinonteloiset. Ruumiinonteloiset jaetaan vielä alkusuisiin (Protostomata) ja jälkisuisiin (Deuterostomata). Nämä kaksi ryhmää eroavat erityisesti niiden alkionkehityksessä, jossa ensimmäisellä ryhmän jäsenillä alkionkehityksessä blastoporista kehittyy suu ja peräaukko kehittyy myöhemmin, kun jälkimmäisen ryhmän lajeilla blastoporista kehittyy peräaukko ja suu kehittyy muualta.^[4]

Pääjaksot

Alla on luettelo eläinkuntaan kuuluvista pääjaksoista ja lyhyt kuvaus niiden tyypillisestä rakenteesta. Lähteenä on käytetty Integrated Taxonomic Information Systemin taksonomista tietokantaa (21.1.2009) ja täydennetty Grzimek's Student Animal Life Resource -kirjasarjalla (Thomson, 2005), johon kuvauksetkin pääosin perustuvat.

• Säteittäissymmetriset pääjaksot
• Parazoa-alakuntaan kuuluvat pääjaksot ( sienieläinmäiset)
  
• Loput ovat kaksikylkisten eläinten pääjaksoja

Sienieläimet (Sponges) Spongier

Sienieläimet (Porifera) ovat eläinkunnan pääjakso, joka käsittää yli 5 000 etenkin merissä elävää lajia.

Rakenne

Sienieläimen perusrakenne on säkkimäinen (ns. askoni-tyyppi), jossa varsinaisia kudoksia ja elimiä ei ole. Tyvi tai jalka on yleensä kiinni kasvualustassa, ja vastakkaisessa päässä on suuaukko. Keskelle jäävän ontelon sisäpinnalla on kaulussiimasoluja eli koanosyyttejä, joiden siimojen liike aiheuttaa seinissä olevista aukoista, pooreista, sisään ja suuaukosta ulos suuntautuvan vesivirran. Näiden avulla sienieläin saa vedestä ravintohiukkasia.

Sienieläimet elävät ns. runkokunnissa, jolloin yksilöt eivät ole itsenäisiä. Perustyyppiä mutkikkaampia ovat sykoni, jossa kaulussiimasolut ovat syvennyksissä, ja leukoni, jossa ne ovat kanavien yhdistämissä siimakammioissa. Sienieläimet lisääntyvät tavallisesti jakautumalla tai silmikoimalla, mutta myös talvisilmujen (gemmula) avulla sekä suvullisesti.

Sienieläinluokat

Wikipedialähteestä

Sienieläimet jaetaan tukirangon perusteella kolmeen luokkaan:

• Sarveispiisienet (Demospongiae)
• Lasisienet (Hexactinellida)
• Kalkkisienet (Calcarea)

Sarveispiisieniä ovat mm. pesusieni ja Suomessa elävät neljä lajia, mm. murtovesisieni (Ephydatia fluviatilis) ja järvisieni (Spongilla lacustris). Se viihtyy seisovassa vedessä ja muodostaa pohjakiviin tai laitureihin kymmenien senttimetrien pituisia haarovia, mikroskooppisen pienten levien vuoksi vihertäviä runkokuntia.

Riutta-akvaarioissa voi pitää sarveispiisieniä ja kalkkisieniä, niitä tulee sinne joskus elävän kiven mukana. Monet kalalajit syövät niitä mielellään.

• Ruotsiksi:

Svampdjur, eller spongier, Porifera, är cirka 10 000 arter som till utseendet liknar svampar, men de är inte släkt med svamparna. Namnet svampdjur är vilseledande eftersom svampar bildar ett eget rike (Fungi), medan svampdjur tillhör djurriket och har ett inre skelett. Svampdjuren utvecklades för nästan 600 miljoner år sedan.

Svamp betyder etymologiskt något poröst och fuktigt (jfr. engelska swamp, "träsk", och det besläktade ordet "sump") och svampdjuren har fått sitt namn av tvättsvampen, som är en produkt framställd av vissa svampdjursarter (idag dock vanligen syntetisk). ^[1]

De flesta arterna lever i marina miljöer och är sedentära, vilket betyder att de är havslevande och lever fastsittande på ett underlag. De lever på att fånga partiklar som passerar genom kroppens inre kanaler. Storleken på svampdjur varierar mellan 1 cm till 2 meter.

I Sverige finns det omkring 150 arter, varav 25 lever vid västkusten, och 50 andra arter i sötvatten. Totalt sett så finns det ca 10 000 arter i världen.

Reproduceringen sker könligt eller könlöst genom avknoppning. De flesta arter är hermafroditer.

Svampdjuren delas in i kalksvampar (Calcarea), korallsvampar (Sclerospongiae), kisel- och hornsvampar (Demospongiae) samt glassvampar (Hexactinellida), utifrån uppbyggnad och material i spiklerna (skelettet). Kalksvamparna och korallsvamparna har spikler av kalcit, medan kisel- och hornsvamparna och glassvamparna har kisel som byggnadsmaterial.

Viljahomeesta (1999) artikkeli

Ruotsissa oltiin jo varhain huolestuneita viljahomeesta, mitä oli havaittu ylenmääräisen kosteuden ja sateen takia eräänä vuonna.
Skärpt beredskap för svampangrepp på spannmål

Homesieniä oli todettu analyysinäytteissä vuoden sadossa Etelä-Ruotsissa. Koska oli satanut äärimmäisen paljon elonkorjuun aikana, valvoi tilannetta yhteisesti valtion eläinlääketieteellinen laitos (SVA, Statens Veterinärmedicinska Anstalt), maanviljelysvirasto (Jordbruksverket), elintarvikevirasto ( Livsmedelsverket), maanviljelijöitten valtiollinen keskusliitto (LRF, Lantbrukarnas Riksförbund), Ruotsin Maito ( Svensk Mjölk), Ruotsin eläinterveydenhoito ( Svenska Djurhälsovården), Ruotsin Maanviljelysyliopisto (SLU, Svenska Lantbruksuniversitet) sekä rehuteollisuus ( foderindustrin). Valtion eläinlääketieteellinen laitos SVA tutki näytteet (www.sva.se )

Mögelsvampar hade då konstaterats i analyserade prover från årets skörd i södra Sverige. Eftersom det hade regnat extremt mycket under skörden bevakade Statens Veterinärmedicinska Anstalt (SVA), Jordbruksverket), Livsmedelsverket, (RF, Lantbrukarnas Riksförbund), Svensk Mjölk , Svenska Djurhälsovården), (SLU, Sveriges Lantbruksuniversitet) och foderindustrin). SVA analyserade prover från skörden.

Silloiset tulokset olivat osoittaneet, että viljassa esiintyi ennenkaikkea Alternaria suvun mustat homeet ( sotdaggsvampar) . Näistä kertoo myös suomalainen lähde http://www.pellervo.fi/maatila/mp10_04/homeviljaa.htm

Resultaten pekade på att det i spannmål framför allt var så kallade sotdaggsvampar (främst släktet Alternaria) som dominerade.

Mitä olkeen tuli näytti suurimpana ongelmana olevan Aspergillus -suvun homeet. Homesienet ovat tunnettuja allergeenejä ja voivat aiheuttaa hankaluuksia, hengitystiesairauksia niin eläimillä kuin ihmisillä. Ruotsin eläinlääketieteellinen laitos SVA teki jatkotutkimuksia siitä, jos homeet olivat muodostaneet homemyrkkyjä, mykotoksiineja. (Esim Aspergillus muodostaa homemyrkkyä mykotoksiinia nimeltä ”okratoksiini”.

Tästä saa enemmän suomalaista tietoa lähteestä
http://www.evira.fi/portal/fi/rehututkimus/toksikologiset_tutkimukset/mykotoksiinit/

När det gällde halmen verkade släktet Aspergillus utgöra det största problemet. Mögelsvamparna är känt allergena och kan bland annat orsaka problem/sjukdom i luftvägarna hos djur och människor. SVA undersökte möjligheterna att gå vidare för att fastställa om bildning av mögelgifter har skett.

Jotta voisi välttää ylimääräisiä vaurioita viljan varastoimisen aikana maanviljelijöitten tulee olla erittäin tarkkoja korjatun viljan kuivauksessa, varsinkin jos ilmenee viherversoa.
(Viljankorjuuteknologiasta suomalasita lisätietoja http://www.mtt.fi/met/pdf/met40.pdf)
Kun valmistetaan rehuviljaa anaerobisesti (ensilage) tai kosteaa viljaa tehdän happameksi, on tärkeä noudattaa suosituksia. Jos eläimille syötetään huonoa rehua, ne voivat sairastua ja niiden tuottavuus voi aleta.Rehussa voi mahdolliset homemyrkyt joutua elintarvikeketjuun. Tosin sellaisia homemyrkkyjä ei oltu voitu osoitetaa sillä erää. Jos on epäilyä asiasta, rehu tulee ensin analysoida. Kostunutta tai pölyistä olkea ei tule käyttää, vaan se pitää hävittää sopivalla tavalla.
Suomalaista lisätietoa lähteestä: Rehuviljan murskesäilöntä, laakasiilo jne. Kts. Murskeviljaopasta internetistä: http://www.murska.fi/media/Murskeviljaopas.pdf

För att undvika ytterligare skador under lagringen bör lantbrukare vara extra noggranna vid nedtorkning av den skördade spannmålen, speciellt om det förekommer grönskott.Vid ensilering eller syrabehandling av fuktig spannmål är det viktigt att följa givna rekommendationer. Utfodring med dåligt foder kan ge sjuka djur och försämrad produktivitet. Via foder kan eventuella mögelgifter också hamna i livsmedel. Några sådana mögelgifter hade då inte påvisats. Vid tveksamheter bör fodret först analyseras. Fuktig eller dammig halm bör inte användas utan destrueras på ett säkert sätt.

Ruotsalaista lisäneuvontaa homesienistä ( molds, mögelsvampar, Schimmelpilze,) voi saada yllämainituista aktuelleista järjestöistä ja asianomaisista virastoista.
Ytterligare rådgivning kan lämnas av de aktuella branschorganisationerna och berörda myndigheter.

http://www.slv.se/templates/SLV_Page____9540.aspx
Artikkeli n kirjoitti 1999 Monica Olsen mikrobiologi. Livsmedelsverket Sjukdomsframkallande mögelsvampar i livsmedel (artikel ur Vår Föda nr 5/1999)

Muistiin 2007-02-06 00:09
Kertausta 17.5. 2010

Tämän blogin sienimaailmasta Mycetes

Sienet ovat Mycetes.

English From the Greek and Latin roots, -mycete basically means fungus.
Suffix -mycete

1. (biology) Used primarily in mycology to form words used for categorising fungi based on their evolutionary origin, life-history, growth-form or ecological preferences.
2. Alternative spellings -mycetes

Makrosienissä on niitä mitä ihminen näkee ja joitain niistä poimii ( Eumycetes)
mikrosieniä sanotaan homeiksi (Hyphomycetes).

IHMISEN kehoon normaalisti sieni ei pysty vastustuskyvyn takia, mutta monet sienet eivät tyydy olemaan pinnallisia mykooseja kuten joskus tavattava hiivat ja ihosienilajit ja silloin tulee syviä mykooseja. Silloin ihminen on hyvin sairas.

SIENI oli se sitten iso tai pieni kuuluu luonnon hajoittajiin ja lahottajiin, niin ihmiskehossa kuin eläinkehossa, puissa ja maassa ja taloissa, myös ruoassa jota syödään, niin säilötyssä ja valmiissa kuin kasvavassa kasvissa.

Tämän takia tässä blogissa on KAIKENLAISTA aktuellia sekä homeista että sienistä. Niitä vastaan on luonnolla oma immuunijärjestelmänsa.

Jotkut sienet tietysti ovat hyödynnettävissä. Ne pystyvät vaikuttamaan aromaattisia aineita, jotka voi olla aivan vastustamattoman hyvän makuisia.

Sienten tehokasta lahottamiskykyä on käytetty esim homejuustojen hienon aromin esiin saamiseksi

tai siten on valjastettu eräitä homeita LÄÄKKEIKSI. Penisiillinikin on tällainen.

GYROMITRIINI- oireyhtymä, Gyromitra-lajeista, Discina- lajeista, . DISCINACEAE

Korvasieni , stenmurkla ( False Morel, Gyromitra esculenta) 

 GYROMITRA
KATSO  Korvasienten (GYROMITRA)  sukupuu:
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Stenmurklor

Myös tässä Gyromitra- suvussa  on :
 Kavala piispanhattu,   Lömsk biskopsmössa , storsporig biskopsmössa, Gyromitra ambigua, ,DISCINACEAE  ja se on  on myrkyllinen http://sv.wikipedia.org/wiki/Gyromitra_ambigua

DISCINA 
On aikea erottaa korvasienen vaaleita lajeja  korvasienestä , kuten kalpeaa korvasientä , Discina gigas G. gigas) , jonka myrkyllisyyttä  pohditaan
.http://sv.wikipedia.org/wiki/Gyromitra_gigas

DISCINA- lajeja
Keväiseltä kasvuajaltaan Gyromitra-  korvasienen kanssa  samanlainen   Discina- korvasieni,  öronmurkla,  korvasieni  Discina perlata  eli Discina ancilis. Se ei omaa korvasienen hajua eikä makua.  Se on mauton eikä suositella syötäväksi.  Se on tavallinen. Sillä on paljon synonyyminimiä.

 Sillä on myös nimi Gyromitra perlata.http://www.mushroomexpert.com/gyromitra_perlata.html
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Discina_ancilis

Toiset pitävät "syötävää = esculenta" - korvasientä Gyromitra esculenta  Stenmurkla- kulinaarisena nautintona ja toiset eivät ole sitä koskaan syöneet, joten keskustelut siitä ovat erittäin yksipuolisia. Mutta kemialliset aineet ovat kuitenkin kaikkien tasapuolisesti arvioitavissa myrkyllisiksi.

• Gyromitriini

Sienen gyromitriiniksi nimetty karsinogeeni, asetaldehydi N-metyyli-N-formylhydratsiini on tappava molekyyli ihmiselle. Myrkyllinen aine gyromitriini pystyttiin toteamaan sienestä 1967. 

Suomalainen Heikki Pyysalo et al. osoittivat gyromitriinin korvasienen tavallisimmaksi hydratsiinijohdannaiseksi. Sitä oli 87,5% kaikista hydratsoneista. Sen lisäksi siinä oli vielä kahdeksan muuta hydratsonia ( alkoholiuutteesta). Nämä yhdisteet kuitenkin vähenivät pitkän kuivatuksen tai ryöppäyksen yhteydessä. Aluksi luultiin, että näillä toimenpiteillä päästiin kaikista tämän kuulemma herkullisen sienen myrkyistä. Mutta osa gyromitriinia olikin orgaaniseen molekyyliin liittynyttä.

Jos hydrolysoitiin sientä suolahapolla, saatiin kaikki gyromitriini vapautumaan Siitä tuli ensin asetaldehydiä  ja N-metyyli-N-formyylihydratsiinia (MFH) , CH3-CH=N-N (Formyl)(Methyl)
 Sitten matalassa pH:ssa siitä tuli vielä muurahaishappoa (HCOOH) ja monometyylihydratsiinia (MMH).
Mono- metyl-hydratsiinin, MMH-määrästä (H2N-HCH3) taas voi laskea sienen alkuperäisen gyromitriinin pitoisuuden.
Hydratsiiniosa on H2= N-N = H2-perusmallia, gyromitriinin alkumuotoa.
Kaikenlaiset korvasienituotteet sisältävät gyromitriinia.

Tuoreessa ruotsalaisessa korvasienessä on 200 mg gyromitriinia kilossa tuoretta sientä. Jos sitä säilöö 3-6 kk lämpötilassa, joka on 23-25 astetta, on myrkyn määrä laskenut puoleen haihtumisen takia. Haihdutusta ei saa suorittaa kovin lähellä ihmisten oleskelupaikkaa ( haihtuva sienimyrkky on ällöttävän hajuinen ja leviää koko ilmatilaan huoneistossa kaasulakien mukaan) . Tämä sieni voi siis myrkyttää ihmisiä, vaikka he eivät sitä söisikään!

Keitetty ja säilötty korvasieni sisältää matalimpia gyromitriinipitoisuuksia. Ruokaa laitettaessa menee myrkky keittoveteen ja höyryyn. Tämän takia on erittäin epäsopivaa käyttää keittolientä tai säilöntälientä kastikkeisiin tai muhennoksiin maunlisääjänä. Jos sama henkilö usein valmistaa ruokaa tuoreista tai kuivatuista korvasienistä, asiasta voi kehkeytyä työmiljööongelma.

• Gyromitriinin  muuntuminen reaktiivisiksi ja vahingollisiksi tuotteiksi

Kun tehdään gyromitriinin laboratoriomäärityksiä, käytetään metodina sen muuntamista  N-formyliinihydratsiiniksi,MMH-muotoon. Mutta myös sitä syötäessä kehittyy tätä hydratsiinia.

• Heti kun sieni tuodaan huoneenlämpöön, alkaa gyromitriini hajota N-metyyli-N-formyylihydratsiiniksi (MFH) ja asetaldehydiksi (CH3CHO) .

• Kun gyromitriini ja MFH tulevat mahahapon vaikutukseen, ne hydrolysoituvat MMH-muotoon ja samalla tulee asetaldehydiä ja muurahaishappoa (HCOOH).

Siis sientä syödessä altistuu yhdeksälle hydratsonille, MFH- ja MMH-hydratsiinimolekyyleille. Eläinkokeissa on todettu hydratsiinin nopeasti menevän kehoon ja jakautuvan kaikkialle.
 Sitten maksa oksidoi hydratsiinijohdoksen reaktiivisiin muotoihin, jotka aiheuttavat vapaita radikaaleja.
Gyromitriini ja MFH sitoutuvat orgaanisiin molekyyleihin ja DNA:han.
 O-metyyliguaniini on eräs tulos.
Mutaatiofrekvenssi nousee. Acetyl-CoA voi kiinnittyä vapaaseen aminoryhmään ja jos asetyyliryhmä kiinnittyy hydratsiineihin, ne eivät aktivoidu vapaiksi radikaaleiksi asetyloituneina.

• Gyromitriinimyrkytys antaa kaksivaiheiset oireet:

Ensin tulee gastrointestinaaliset oireet 6-12 tunnin päästä ja sitten seuraa toipumista, mutta 1-3 vuorokauden päästä voi seurata hepatorenaalinen vaihe ( maksa- ja munuaisvaurio), hemolyysi (GSH erytrosyyteistä tyhjenee, methemoglobinemiaa esiintyy ja punasolujen sokeriaineenvaihdunnan häiriintyy), neurologisia oireita, kramppeja esiintyy, kun B6-varastot tyhjenevät;  hengitysvaikeuksia seuraa joskus.

Oireista useimmat aiheutuvat hydratsiinien (MFH, MMH) vapaista aminoryhmistä, jotka reagoivat aldehydien (-CHO), ketonien -C=O) ja karbonyyliryhmien kanssa hydratsonien muodostuessa. Sellaiset reaktiot suoliston diaminioksidaasin (DAO) kanssa johtavat allergian tapaisiin suolistoreaktioihin.
 Vastaavat reaktiot pyridoksaali-5-fosfaatin ( aktiivin B6-vitamiinin) kanssa johtavat neurologisiin häiriöihin hepatorenaalin vaiheen aikana.
Maksassa tapahtuu metabolisoitumista vapaiksi metyyliradikaaleiksi.

• Myrkytyksen hoidossa

sienimyrkytyksen yleisen alkuensiavun jälkeen annetaan pyridoksiinia (B6 vitamiinia) runsaasti ( 1,5 g i.v. kerta-annoksena tai jaettuna 2 annokseen vuorokaudessa aikuiselle.. Lapselle 25 mg kiloa kohden).
Jos kramppitaipumusta esiintyy, annetaan lisää pyridoksiinia ja myös diatsepaamia.
 Asetylkysteiinistä lienee myös etua. 
Nesteytys sekä elektrolyytti -ja happo-emästasapainon hoito ovat tärkeitä.
Verensokeria on seurattava hypoglykemiavaaran takia.
Glukoosi-infuusiota on annettu oireisille.
 Hb ja LD seurataan.
Virtsan alkalisointia suositellaan huomattavassa hemolyysissä.
Koska on ollut foolihaponkin puutetta, sitä on annettu 20 - 200 mg/ vrk vaikeassa tapauksessa.

• Pitkäaikaisvaikutukset

Koska on miltei mahdotonta täysin poistaa gyromitriinin myrkyllistä hydratsiinijohdannaista korvasienistä, on pitkäaikaisvaikutukset otettava huomioon. Koe-eläimellä osoittautuu gyromitriini metaboliitteineen reproduktiotoksiseksi ja tuumoreita aiheuttavaksi DNA-muutosten takia.

• Pohjoismaiset suositukset korvasienen suhteen

Korvasientä pidetään mm ylläoleviin tietoihin perustuen syötäväksi kelpaamattomana. Korvasienen sijasta suositellaan muita saman suvun sieniä kuten kartiohuhtasientä, toppmurkla.
MORCHELLA elata, MORCHELLACEAE  
http://sv.wikipedia.org/wiki/Toppmurkla

Yleensä korvasientä syö vain suomalaiset ja ruotsalaiset. Puolalaiset keräävät sitä markkinoitavaksi näihin kahteen maahan, mutta eivät syö itse sitä. Ranskassa tai Italiassa ei käytetä korvasientä. Eräs italialainen sienikirja kertoo korvasienestä, että  "se on hyvin myrkyllinen ja sitä kuuluu syötävän Pohjoismaissa".  Dietistien mielestä korvasieni olisi paras kieltää myynnistä. Samalla kuitenkin jopa dietisteissä on korvasientä maistaneita, joten kiellot ja käskyt ovat vähän paperiasian tasoa. Omasta puolestani olen tavannut vain Suomessa henkilöitä, jotka käyttävät nykyisinkin korvasientä ruokana. Käyttö Ruotsissa on ilmeisesti laantumassa.

Yleisen lahottajasienen, korvasienen, sijasta suositellaan käytettäväksi täysin myrkytöntä kartiohuhtasientä, joka on aika saman näköinen, mutta suipompi.

( VRT:
Lähde internetistä hakusanana ”Toppmurkla- sieni”
Kartiohuhtasieni (Toppmurkla) Syn. Morchella conica . Hyvä tietää,että huhtasieni on täysin myrkytön sieni ja erinomainen suoraan pannulla paistettuna.?

• VERRATTAESSA ERI SIENIMYRKKYJÄ

Liite: Gyromitriinin suhde muihin sienimyrkkyihin: Gyromitriini aiheuttaa myöhäisen oireyhtymän.

Tässä vertailussa käytetään varhaisista   alle 6 tunnissa alkavista sienimyrkkyoireyhtymistä kuutta  ryhmänimeä
mahasuolisto-oireyhtymä  ( resinoid syndromes)
muskariini-oireyhtymä (sudorinen, kolinerginen oireyhtymä)  erityksiä aiheuttava
pantheriini- - oireyhtymä ( myko-atropiininen, antikolinerginen oireyhtymä)
kopriini-oireyhtymä  ( antabusoireyhtymän kaltainen)
narkotiini- oireyhtymä ( psilocybin oireyhtymä, hallusinatorinen oireyhtymä)
paxillus- oireyhtymä ( poikkeuksellinen)
Myöhäisiä   oireyhtymiä, joiden oireet alkavat 6 tunnin jälkeen ovat:
phalloidiini- oireyhtymä ( joka vastaa 90- 95 %:sta syödyistä sienistä johtuvista kuolemista)
orellaniini- oireyhtymä
gyromitriini-oireyhtymä.
uudemmat havaitut oireyhtymät, joissa on akuutti munuaisvaurio, joka kehittyy nopeammin kuin oralleniinioireyhtymässä ( Amanita proxima),
erythermalgia  (Clitocybe amoenolens),
rhabdomyolysis (Tricholoma equestre)
keskushermoston syteeminen toiminnanpettäminen (Hapalopilus rutilans).
LÄHDE: Saviuc P, Flesch F [Acute higher funghi mushroom poisoning and its treatment Presse Med. 2003 Sep 20;32(30):1427-35.

PRINCIPLE:
The various mushroom poisoning syndromes are summarised together with elements underlining uncertainty and lack of knowledge. For each of the classical syndromes concerned, classified in delays inferior or superior to 6 hours, the toxins and their mechanisms of action, the main mushrooms responsible, the symptoms and their treatment are all presented.

EARLY SYNDROMES: Characterised by early onset within 6 hours, these represent the majority of intoxications. There are 6 syndromes: gastro-intestinal (resinoid), muscarine (sudorien, cholinergic), pantherine (myco-atropine, anticholinergic), coprine (similar to the antabuse syndrome), narcotine (psilocybin, hallucinatory) and paxillus syndrome (exceptional).
LATE SYNDROMES: Characterised by an onset after six hours, they regroup the phalloid syndrome that is responsible for 90 to 95% of deaths due to higher funghi mushrooms, the orellanine and gyromitrin syndrome and
new syndromes identified over the past decade concerning acute renal failure with shorter onset than during the orellanine syndrome (Amanita proxima), erythermalgia (Clitocybe amoenolens), rhabdomyolysis (Tricholoma equestre) and central nervous system failure (Hapalopilus rutilans).

Lähde
Andersson C. Vår Föda 3/94.
Internet: ”Toppmurkla- sieni” Suom. nimen haku.
Läkartidning 35/93.
PubMed: ”Gyromitrin”
Vanhoista dietetiikan opiskeluajan muistiinpanoista koottua käännöstä ja internetistä lisää 2005-08-06 18:54

Uusi sienestyskausi alkaa: Kevään korvasienet

http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/10086453-big.jpg
KORVASIENI on Gyromitra esculenta nimeltään.
AAMULEHTI antaa seuraavaa yleisöneuvontaa:
HUOM maailmassa ei siis muut kansat kuin suomalaiset ja ruotsalaiset syö tätä sienilajia. Sitä pidetään LIIAN MYRKYLLISENÄ muualla maailmassa.

• Suomalisenen suhtautuminen on alla kuvatun kaltaista.( Kts. seuraava teksti aiheesta GYROMITRIINI. Se on korvasienen myrkyn yleisnimi.
  

Herkullisesta, mutta erittäin myrkyllisestä korvasienestä on tehty havaintoja ainakin Ylöjärvellä.Kuivassa maastossa ja hakkuualueilla kasvavat korvasienet nousevat maan pinnalle yleensä huhti-toukokuussa. Kylmä kevät on myöhästyttänyt sienisatoa.Pirkanmaan Marttojen erikoisneuvoja Raija Laitinen kehottaakin vielä malttamaan ennen poimimista.- Sienten kannattaa antaa kasvaa hetken. Ne ovat vielä aika pieniä. Ne kypsyvät kyllä muutamassa viikossa nyt kun on ollut sateisia ilmoja.Ollakseen syöntikelpoisia korvasienet täytyy ehdottomasti keittää runsaassa vedessä ennen syömistä.- Nyrkkisääntö on, että vettä tarvitaan viisi litraa sienikiloa kohden. Keittoaika on kaksi kertaa viisi minuuttia kerrallaan. Vedet vaihdetaan välillä, Laitinen kertoo.(= ryöppäys)Ennen keittämistä ja sen jälkeen sienet täytyy huuhdella kunnolla. Korvasienestä saa herkullisia keittoja ja muhennoksia. Se on myös käyttökelpoinen pakastesieni. Kirsi Romppanen Aamulehti