Yleistä taksonomiasta

Yleistä

• Suppeassa taksonomiassa eläinkunta jaotellaan pääjaksoihin
  

(vrt. kasvi- ja sienikuntien kaaret), joita nykytutkimuksen mukaan on 36 kappaletta, jotka sisältävät vielä olemassa olevia eliölajeja. Vanhemmissa lähteissä saatetaan onteloeläimet (Coelenterata) vielä tunnistaa omaksi pääjaksoksi, mutta nykyisin se on yhdistetty polttiaiseläimiin. Tietyissä yhteyksissä eläinkunnan tieteellisestä nimestä saatetaan käyttää muotoa Metazoa tutumman Animalia sijasta. Tällä samalla termillä saatetaan myös viitata vain monisoluisiin, mutta useimmin sillä tarkoitetaan koko eläinkuntaa.

Laajasta monimuotoisuudestaan huolimatta muutamien piirteiden voidaan katsoa yhdistävän kattavasti kaikkia eläimiä. Eläimet ovat monisoluisia ja niiden soluissa on sen toimintaa ohjaava yksikkö, tuma. Lisäksi ne ovat toisenvaraisia, jolloin niiden soluissa ei ole yhteyttämiskykyisiä soluelimiä, kuten vaikkapa kasveilla on fotosynteesiä ylläpitäviä viherhiukkasia.

Eläinsoluilta puuttuu kokonaan soluseinä, joka löytyy sieniltä (kitiiniä) ja kasveilta (selluloosaa). Suurimmalla osalla eläimistä on liikkumiskyky ainakin osan aikaa niiden elämästä ja alkionkehityksessä niiden elimet muodostuvat kahdesta tai kolmesta solukerroksesta (ekto-, meso-, ja endodermi).

• Täsmällisemmässä taksonomiassa eläinkunta jaetaan kahteen alakuntaan:

sienieläinmäisiin (Parazoa) ja monisoluisiin (Eumetazoa).

Sienieläinmäisiltä puuttuu kokonaan symmetrinen rakenne, kun taas monisoluisilla on tietty säännöllinen rakenne ja symmetria. Lisäksi monisoluisten kohdalla kudosrakenteet muodostavat elimiä, jotka vastaavasti ovat osa elimistöä (esim. ruoansulatuselimistö).

• Sienieläinmäisiin (Parazoa) kuuluu kaksi pääjaksoa:

laakkoeläimet (Placozoa) ja sienieläimet (Porifera).

• Eumetazoa-alakunta jaetaan edelleen symmetriatyypin perusteella kahtia:

säteittäissymmetrisiin (Radiata) ja kaksikylkisiin (Bilateria).
Kaksikylkisillä eläimiltä löytyy symmetria-akseli, jonka molemmilta puolilta löytyy vastaava osa. Esimerkiksi perhosen molemmat siivet ovat samanlaisia, mutta toinen on vain peilikuva. Kaksikylkissymmetrisiltä eläimiltä voidaan löytää etu- ja takapään lisäksi myös sivusuunnassa oikea ja vasen puoli sekä ylä- ja alapuoli.
Säteittäissymmetrisiltä eläimiltä voidaan määrittää ainoastaan ylä- ja alapuoli ja ne voidaan jakaa usealla eri tavalla niin, että lopputuloksena on lähes identtiset osat.

Kaksikylkiset jaetaan vielä kolmeen osaan:

1. ruumiinontelottomat 2. valeruumiinonteloiset 3. ruumiinonteloiset. Ruumiinonteloiset jaetaan vielä alkusuisiin (Protostomata) ja jälkisuisiin (Deuterostomata). Nämä kaksi ryhmää eroavat erityisesti niiden alkionkehityksessä, jossa ensimmäisellä ryhmän jäsenillä alkionkehityksessä blastoporista kehittyy suu ja peräaukko kehittyy myöhemmin, kun jälkimmäisen ryhmän lajeilla blastoporista kehittyy peräaukko ja suu kehittyy muualta.^[4]

Pääjaksot

Alla on luettelo eläinkuntaan kuuluvista pääjaksoista ja lyhyt kuvaus niiden tyypillisestä rakenteesta. Lähteenä on käytetty Integrated Taxonomic Information Systemin taksonomista tietokantaa (21.1.2009) ja täydennetty Grzimek's Student Animal Life Resource -kirjasarjalla (Thomson, 2005), johon kuvauksetkin pääosin perustuvat.

• Säteittäissymmetriset pääjaksot
• Parazoa-alakuntaan kuuluvat pääjaksot ( sienieläinmäiset)
  
• Loput ovat kaksikylkisten eläinten pääjaksoja