Sieniaika jälleen 2018. Keltavahverot ja Valevahverot

29.8. 2018  Metsä on vielä aika kuivaa, järvien pinnat eivät ole palautuneet  kesäkuivuuden jälkeen, vaikka on sataa ripottanut.
Yllättävää kuitenkin pitkästä aikaa nähdä kanttarelleja ihna kävelytien varrella. Poimin pari kourallista.
Niisä näkyi muutamia  selvästi oranssimpia kuin toiset ja oranssimpien heltat olivat tiheät ja niiten varressa ei ollut sitä putkimaista reikää.  Hmm mikähän valevahvero se voisi olla?
Katsoin netistä. Mutta- siellähän ON valevahvero olemassa!
Nyt vain on saatava tietää, onko se myrkyllinen vai myrkytön. Näissä lähtehissä sanotaan että sen voi paistaa kuten oikean vahveron.
YLE kirjoittaa  tästä samasta  asiasta  -- Tänään huomasin että näitä molempia voi kasvaa  aika lähekkäin   muutamien neliömetrien  alueella.

https://yle.fi/uutiset/3-7438425

Siteeraan luontoportin tekstin valevahverosta. Valevahvero ei kuulu kantarelleihin , vaan boletales ryhmään

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/valevahvero

Valevahvero

Hygrophoropsis aurantiaca

• Heimo: Hygrophoropsidaceae
• Suku: Valevahverot – Hygrophoropsis
• Syötävyys: * – kelvollinen ruokasieni
• Näköislajit:keltavahveroLakki: 2–8 cm leveä, laakea tai hieman suppilomainen, ohutreunainen,
• reunoilta sisäänkiertynyt, nuorena nukkainen, myöhemmin sileä, kuiva. Oranssinkeltainen, haalistuva, usein keskeltä tummempi. Heltat, tiheässä, pitkäjohteiset, toistamiseen haaraiset, oranssinpunaiset.
• Jalka: 2–5 cm pitkä, ohut (0,3–0,8 cm), tyvestä suippo, lakin värinen, sitkeä.
• Malto: Kellanpunertavaa, ohutta, pehmeää, sitkeää.
• Itiöpölyn väri: Valkoinen.
• Mikroskooppiset tuntomerkit: itiöt 5-8 × 3-4,5 um, soikeita, värittömiä, sileitä, dekstrinoideja.
• Maku: Mieto.
• Haju: Heikko.
• Kasvupaikka: Havu- ja sekametsät, hakamaat, pensaikot, 
•  Hakkuuaukeat, pururadat, havulahopuulla, hakkeella ja karikkeella. Lahottaja. Yleinen koko maassa. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
• Satoaika: Elo–lokakuu. Löydettävissä enemmän kuivina syksyinä.
• Värjäys: Värjäyssieni, ruskeankeltaisia ja oransseja sävyjä.

Valevahvero kasvaa yleisenä koko maassa havu- ja sekametsissä usein havulahopuulla ja hakkuuaukeiden kannoilla. Valevahvero sisällytetään nykyisin syötäviin sieniin, ja on joidenkin mielestä aivan kelpo ruokasieni, jota ei ole osattu käyttää.
Valevahveron saattaa sekoittaa keltavahveroon (Cantharellus cibarius), vaikkakin valevahvero kuuluu helttasieniin. Keltavahverolla ei ole helttoja, kuten valevahverolla, vaan poimut. Valevahveron heltat ovat hyvin tiheässä, kertaalleen haaroittuvat ja oranssinpunaiset. Valevahvero on keltavahveroa hennompi, pienempi ja ohutmaltoisempi. Keltavahvero on erinomainen ruokasieni.
Valevahverosta on erotettu nykyisin ruskovalevahvero (H. rufa) ja kalvasvalevahvero (H. pallida). Ruskovalevahveron lakki on samettinukkaisen tumman ruskea, kalvasvalevahverolta puuttuvat keltaiset värit ja sen lakki on kerman vaalea.

VERTAA KANTTARELLIIN:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/keltavahveroi/sienet/keltavahvero