Etiketter

Leta i den här bloggen

tisdag 15 juni 2010

Meren sienieläin Discodermia calyx jaq kalykuliini

KALYKULIINIT ovat luonnon aineita, joita on eristetty merisienilajista Discodermia calyx. Se on vahva seriini-threoniiniproteiinifosfataasin estäjä ja tähän perustuen vahva tuumorien edistäjä.

WIKIPEDIA-lähteestä

Calyculins are natural products originally isolated from the marine sponge Discodermia calyx. Calyculins have proven to be strong serine/threonine protein phosphatase inhibitors and based on this property, calyculins are potent tumor promoters.


LÄHDE: Calyculin A, an inhibitor of protein phosphatases, a potent tumor promoter on CD-1 mouse skin. Suganuma M, Fujiki H, Furuya-Suguri H, Yoshizawa S, Yasumoto S, Kato Y, Fusetani N, Sugimura T. Cancer Res. 1990 Jun 15;50(12):3521-5.

Yleistä taksonomiasta

Yleistä

  • Suppeassa taksonomiassa eläinkunta jaotellaan pääjaksoihin

(vrt. kasvi- ja sienikuntien kaaret), joita nykytutkimuksen mukaan on 36 kappaletta, jotka sisältävät vielä olemassa olevia eliölajeja. Vanhemmissa lähteissä saatetaan onteloeläimet (Coelenterata) vielä tunnistaa omaksi pääjaksoksi, mutta nykyisin se on yhdistetty polttiaiseläimiin. Tietyissä yhteyksissä eläinkunnan tieteellisestä nimestä saatetaan käyttää muotoa Metazoa tutumman Animalia sijasta. Tällä samalla termillä saatetaan myös viitata vain monisoluisiin, mutta useimmin sillä tarkoitetaan koko eläinkuntaa.

Laajasta monimuotoisuudestaan huolimatta muutamien piirteiden voidaan katsoa yhdistävän kattavasti kaikkia eläimiä. Eläimet ovat monisoluisia ja niiden soluissa on sen toimintaa ohjaava yksikkö, tuma. Lisäksi ne ovat toisenvaraisia, jolloin niiden soluissa ei ole yhteyttämiskykyisiä soluelimiä, kuten vaikkapa kasveilla on fotosynteesiä ylläpitäviä viherhiukkasia.

Eläinsoluilta puuttuu kokonaan soluseinä, joka löytyy sieniltä (kitiiniä) ja kasveilta (selluloosaa). Suurimmalla osalla eläimistä on liikkumiskyky ainakin osan aikaa niiden elämästä ja alkionkehityksessä niiden elimet muodostuvat kahdesta tai kolmesta solukerroksesta (ekto-, meso-, ja endodermi).

  • Täsmällisemmässä taksonomiassa eläinkunta jaetaan kahteen alakuntaan:

sienieläinmäisiin (Parazoa) ja monisoluisiin (Eumetazoa).

Sienieläinmäisiltä puuttuu kokonaan symmetrinen rakenne, kun taas monisoluisilla on tietty säännöllinen rakenne ja symmetria. Lisäksi monisoluisten kohdalla kudosrakenteet muodostavat elimiä, jotka vastaavasti ovat osa elimistöä (esim. ruoansulatuselimistö).

  • Sienieläinmäisiin (Parazoa) kuuluu kaksi pääjaksoa:
laakkoeläimet (Placozoa) ja sienieläimet (Porifera).
  • Eumetazoa-alakunta jaetaan edelleen symmetriatyypin perusteella kahtia:
säteittäissymmetrisiin (Radiata) ja kaksikylkisiin (Bilateria).
Kaksikylkisillä eläimiltä löytyy symmetria-akseli, jonka molemmilta puolilta löytyy vastaava osa. Esimerkiksi perhosen molemmat siivet ovat samanlaisia, mutta toinen on vain peilikuva. Kaksikylkissymmetrisiltä eläimiltä voidaan löytää etu- ja takapään lisäksi myös sivusuunnassa oikea ja vasen puoli sekä ylä- ja alapuoli.
Säteittäissymmetrisiltä eläimiltä voidaan määrittää ainoastaan ylä- ja alapuoli ja ne voidaan jakaa usealla eri tavalla niin, että lopputuloksena on lähes identtiset osat.

Kaksikylkiset jaetaan vielä kolmeen osaan:

1. ruumiinontelottomat 2. valeruumiinonteloiset 3. ruumiinonteloiset. Ruumiinonteloiset jaetaan vielä alkusuisiin (Protostomata) ja jälkisuisiin (Deuterostomata). Nämä kaksi ryhmää eroavat erityisesti niiden alkionkehityksessä, jossa ensimmäisellä ryhmän jäsenillä alkionkehityksessä blastoporista kehittyy suu ja peräaukko kehittyy myöhemmin, kun jälkimmäisen ryhmän lajeilla blastoporista kehittyy peräaukko ja suu kehittyy muualta.[4]

Pääjaksot

Alla on luettelo eläinkuntaan kuuluvista pääjaksoista ja lyhyt kuvaus niiden tyypillisestä rakenteesta. Lähteenä on käytetty Integrated Taxonomic Information Systemin taksonomista tietokantaa (21.1.2009) ja täydennetty Grzimek's Student Animal Life Resource -kirjasarjalla (Thomson, 2005), johon kuvauksetkin pääosin perustuvat.

  • Säteittäissymmetriset pääjaksot
  • Parazoa-alakuntaan kuuluvat pääjaksot ( sienieläinmäiset)
  • Loput ovat kaksikylkisten eläinten pääjaksoja

Sienieläimet (Sponges) Spongier

Sienieläimet (Porifera) ovat eläinkunnan pääjakso, joka käsittää yli 5 000 etenkin merissä elävää lajia.

Rakenne

Sienieläimen perusrakenne on säkkimäinen (ns. askoni-tyyppi), jossa varsinaisia kudoksia ja elimiä ei ole. Tyvi tai jalka on yleensä kiinni kasvualustassa, ja vastakkaisessa päässä on suuaukko. Keskelle jäävän ontelon sisäpinnalla on kaulussiimasoluja eli koanosyyttejä, joiden siimojen liike aiheuttaa seinissä olevista aukoista, pooreista, sisään ja suuaukosta ulos suuntautuvan vesivirran. Näiden avulla sienieläin saa vedestä ravintohiukkasia.

Sienieläimet elävät ns. runkokunnissa, jolloin yksilöt eivät ole itsenäisiä. Perustyyppiä mutkikkaampia ovat sykoni, jossa kaulussiimasolut ovat syvennyksissä, ja leukoni, jossa ne ovat kanavien yhdistämissä siimakammioissa. Sienieläimet lisääntyvät tavallisesti jakautumalla tai silmikoimalla, mutta myös talvisilmujen (gemmula) avulla sekä suvullisesti.

Sienieläinluokat

Wikipedialähteestä

Sienieläimet jaetaan tukirangon perusteella kolmeen luokkaan:

Sarveispiisieniä ovat mm. pesusieni ja Suomessa elävät neljä lajia, mm. murtovesisieni (Ephydatia fluviatilis) ja järvisieni (Spongilla lacustris). Se viihtyy seisovassa vedessä ja muodostaa pohjakiviin tai laitureihin kymmenien senttimetrien pituisia haarovia, mikroskooppisen pienten levien vuoksi vihertäviä runkokuntia.

Riutta-akvaarioissa voi pitää sarveispiisieniä ja kalkkisieniä, niitä tulee sinne joskus elävän kiven mukana. Monet kalalajit syövät niitä mielellään.


  • Ruotsiksi:

Svampdjur, eller spongier, Porifera, är cirka 10 000 arter som till utseendet liknar svampar, men de är inte släkt med svamparna. Namnet svampdjur är vilseledande eftersom svampar bildar ett eget rike (Fungi), medan svampdjur tillhör djurriket och har ett inre skelett. Svampdjuren utvecklades för nästan 600 miljoner år sedan.

Svamp betyder etymologiskt något poröst och fuktigt (jfr. engelska swamp, "träsk", och det besläktade ordet "sump") och svampdjuren har fått sitt namn av tvättsvampen, som är en produkt framställd av vissa svampdjursarter (idag dock vanligen syntetisk). [1]

De flesta arterna lever i marina miljöer och är sedentära, vilket betyder att de är havslevande och lever fastsittande på ett underlag. De lever på att fånga partiklar som passerar genom kroppens inre kanaler. Storleken på svampdjur varierar mellan 1 cm till 2 meter.

I Sverige finns det omkring 150 arter, varav 25 lever vid västkusten, och 50 andra arter i sötvatten. Totalt sett så finns det ca 10 000 arter i världen.

Reproduceringen sker könligt eller könlöst genom avknoppning. De flesta arter är hermafroditer.

Svampdjuren delas in i kalksvampar (Calcarea), korallsvampar (Sclerospongiae), kisel- och hornsvampar (Demospongiae) samt glassvampar (Hexactinellida), utifrån uppbyggnad och material i spiklerna (skelettet). Kalksvamparna och korallsvamparna har spikler av kalcit, medan kisel- och hornsvamparna och glassvamparna har kisel som byggnadsmaterial.

måndag 17 maj 2010

Viljahomeesta (1999) artikkeli

Ruotsissa oltiin jo varhain huolestuneita viljahomeesta, mitä oli havaittu ylenmääräisen kosteuden ja sateen takia eräänä vuonna.
Skärpt beredskap för svampangrepp på spannmål

Homesieniä oli todettu analyysinäytteissä vuoden sadossa Etelä-Ruotsissa. Koska oli satanut äärimmäisen paljon elonkorjuun aikana, valvoi tilannetta yhteisesti valtion eläinlääketieteellinen laitos (SVA, Statens Veterinärmedicinska Anstalt), maanviljelysvirasto (Jordbruksverket), elintarvikevirasto ( Livsmedelsverket), maanviljelijöitten valtiollinen keskusliitto (LRF, Lantbrukarnas Riksförbund), Ruotsin Maito ( Svensk Mjölk), Ruotsin eläinterveydenhoito ( Svenska Djurhälsovården), Ruotsin Maanviljelysyliopisto (SLU, Svenska Lantbruksuniversitet) sekä rehuteollisuus ( foderindustrin). Valtion eläinlääketieteellinen laitos SVA tutki näytteet (www.sva.se )

Mögelsvampar hade då konstaterats i analyserade prover från årets skörd i södra Sverige. Eftersom det hade regnat extremt mycket under skörden bevakade Statens Veterinärmedicinska Anstalt (SVA), Jordbruksverket), Livsmedelsverket, (RF, Lantbrukarnas Riksförbund), Svensk Mjölk , Svenska Djurhälsovården), (SLU, Sveriges Lantbruksuniversitet) och foderindustrin). SVA analyserade prover från skörden.

Silloiset tulokset olivat osoittaneet, että viljassa esiintyi ennenkaikkea Alternaria suvun mustat homeet ( sotdaggsvampar) . Näistä kertoo myös suomalainen lähde http://www.pellervo.fi/maatila/mp10_04/homeviljaa.htm

Resultaten pekade på att det i spannmål framför allt var så kallade sotdaggsvampar (främst släktet Alternaria) som dominerade.

Mitä olkeen tuli näytti suurimpana ongelmana olevan Aspergillus -suvun homeet. Homesienet ovat tunnettuja allergeenejä ja voivat aiheuttaa hankaluuksia, hengitystiesairauksia niin eläimillä kuin ihmisillä. Ruotsin eläinlääketieteellinen laitos SVA teki jatkotutkimuksia siitä, jos homeet olivat muodostaneet homemyrkkyjä, mykotoksiineja. (Esim Aspergillus muodostaa homemyrkkyä mykotoksiinia nimeltä ”okratoksiini”.

Tästä saa enemmän suomalaista tietoa lähteestä
http://www.evira.fi/portal/fi/rehututkimus/toksikologiset_tutkimukset/mykotoksiinit/

När det gällde halmen verkade släktet Aspergillus utgöra det största problemet. Mögelsvamparna är känt allergena och kan bland annat orsaka problem/sjukdom i luftvägarna hos djur och människor. SVA undersökte möjligheterna att gå vidare för att fastställa om bildning av mögelgifter har skett.

Jotta voisi välttää ylimääräisiä vaurioita viljan varastoimisen aikana maanviljelijöitten tulee olla erittäin tarkkoja korjatun viljan kuivauksessa, varsinkin jos ilmenee viherversoa.
(Viljankorjuuteknologiasta suomalasita lisätietoja http://www.mtt.fi/met/pdf/met40.pdf)
Kun valmistetaan rehuviljaa anaerobisesti (ensilage) tai kosteaa viljaa tehdän happameksi, on tärkeä noudattaa suosituksia. Jos eläimille syötetään huonoa rehua, ne voivat sairastua ja niiden tuottavuus voi aleta.Rehussa voi mahdolliset homemyrkyt joutua elintarvikeketjuun. Tosin sellaisia homemyrkkyjä ei oltu voitu osoitetaa sillä erää. Jos on epäilyä asiasta, rehu tulee ensin analysoida. Kostunutta tai pölyistä olkea ei tule käyttää, vaan se pitää hävittää sopivalla tavalla.
Suomalaista lisätietoa lähteestä: Rehuviljan murskesäilöntä, laakasiilo jne. Kts. Murskeviljaopasta internetistä: http://www.murska.fi/media/Murskeviljaopas.pdf

För att undvika ytterligare skador under lagringen bör lantbrukare vara extra noggranna vid nedtorkning av den skördade spannmålen, speciellt om det förekommer grönskott.Vid ensilering eller syrabehandling av fuktig spannmål är det viktigt att följa givna rekommendationer. Utfodring med dåligt foder kan ge sjuka djur och försämrad produktivitet. Via foder kan eventuella mögelgifter också hamna i livsmedel. Några sådana mögelgifter hade då inte påvisats. Vid tveksamheter bör fodret först analyseras. Fuktig eller dammig halm bör inte användas utan destrueras på ett säkert sätt.

Ruotsalaista lisäneuvontaa homesienistä ( molds, mögelsvampar, Schimmelpilze,) voi saada yllämainituista aktuelleista järjestöistä ja asianomaisista virastoista.
Ytterligare rådgivning kan lämnas av de aktuella branschorganisationerna och berörda myndigheter.

http://www.slv.se/templates/SLV_Page____9540.aspx
Artikkeli n kirjoitti 1999 Monica Olsen mikrobiologi. Livsmedelsverket Sjukdomsframkallande mögelsvampar i livsmedel (artikel ur Vår Föda nr 5/1999)

Muistiin 2007-02-06 00:09
Kertausta 17.5. 2010

Tämän blogin sienimaailmasta Mycetes

Sienet ovat Mycetes.

English
From the Greek and Latin roots, -mycete basically means fungus.
Suffix -mycete
  1. (biology) Used primarily in mycology to form words used for categorising fungi based on their evolutionary origin, life-history, growth-form or ecological preferences.
  2. Alternative spellings -mycetes


Makrosienissä on niitä mitä ihminen näkee ja joitain niistä poimii ( Eumycetes)
mikrosieniä sanotaan homeiksi (Hyphomycetes).

IHMISEN kehoon normaalisti sieni ei pysty vastustuskyvyn takia, mutta monet sienet eivät tyydy olemaan pinnallisia mykooseja kuten joskus tavattava hiivat ja ihosienilajit ja silloin tulee syviä mykooseja. Silloin ihminen on hyvin sairas.

SIENI oli se sitten iso tai pieni kuuluu luonnon hajoittajiin ja lahottajiin, niin ihmiskehossa kuin eläinkehossa, puissa ja maassa ja taloissa, myös ruoassa jota syödään, niin säilötyssä ja valmiissa kuin kasvavassa kasvissa.

Tämän takia tässä blogissa on KAIKENLAISTA aktuellia sekä homeista että sienistä. Niitä vastaan on luonnolla oma immuunijärjestelmänsa.

Jotkut sienet tietysti ovat hyödynnettävissä. Ne pystyvät vaikuttamaan aromaattisia aineita, jotka voi olla aivan vastustamattoman hyvän makuisia.

Sienten tehokasta lahottamiskykyä on käytetty esim homejuustojen hienon aromin esiin saamiseksi

tai siten on valjastettu eräitä homeita LÄÄKKEIKSI. Penisiillinikin on tällainen.

GYROMITRIINI- oireyhtymä, Gyromitra-lajeista, Discina- lajeista, . DISCINACEAE

Korvasieni , stenmurkla ( False Morel, Gyromitra esculenta) 

 GYROMITRA
KATSO  Korvasienten (GYROMITRA)  sukupuu:
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Stenmurklor

Myös tässä Gyromitra- suvussa  on :
 Kavala piispanhattu,   Lömsk biskopsmössa , storsporig biskopsmössa, Gyromitra ambigua, ,DISCINACEAE  ja se on  on myrkyllinen http://sv.wikipedia.org/wiki/Gyromitra_ambigua

DISCINA 
On aikea erottaa korvasienen vaaleita lajeja  korvasienestä , kuten kalpeaa korvasientä , Discina gigas G. gigas) , jonka myrkyllisyyttä  pohditaan
.http://sv.wikipedia.org/wiki/Gyromitra_gigas

DISCINA- lajeja
Keväiseltä kasvuajaltaan Gyromitra-  korvasienen kanssa  samanlainen   Discina- korvasieni,  öronmurkla,  korvasieni  Discina perlata  eli Discina ancilis. Se ei omaa korvasienen hajua eikä makua.  Se on mauton eikä suositella syötäväksi.  Se on tavallinen. Sillä on paljon synonyyminimiä.

 Sillä on myös nimi Gyromitra perlata.http://www.mushroomexpert.com/gyromitra_perlata.html
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Discina_ancilis

Toiset pitävät "syötävää = esculenta" - korvasientä Gyromitra esculenta  Stenmurkla- kulinaarisena nautintona ja toiset eivät ole sitä koskaan syöneet, joten keskustelut siitä ovat erittäin yksipuolisia. Mutta kemialliset aineet ovat kuitenkin kaikkien tasapuolisesti arvioitavissa myrkyllisiksi.

  • Gyromitriini
Sienen gyromitriiniksi nimetty karsinogeeni, asetaldehydi N-metyyli-N-formylhydratsiini on tappava molekyyli ihmiselle. Myrkyllinen aine gyromitriini pystyttiin toteamaan sienestä 1967. 

Suomalainen Heikki Pyysalo et al. osoittivat gyromitriinin korvasienen tavallisimmaksi hydratsiinijohdannaiseksi. Sitä oli 87,5% kaikista hydratsoneista. Sen lisäksi siinä oli vielä kahdeksan muuta hydratsonia ( alkoholiuutteesta). Nämä yhdisteet kuitenkin vähenivät pitkän kuivatuksen tai ryöppäyksen yhteydessä. Aluksi luultiin, että näillä toimenpiteillä päästiin kaikista tämän kuulemma herkullisen sienen myrkyistä. Mutta osa gyromitriinia olikin orgaaniseen molekyyliin liittynyttä.

Jos hydrolysoitiin sientä suolahapolla, saatiin kaikki gyromitriini vapautumaan Siitä tuli ensin asetaldehydiä  ja N-metyyli-N-formyylihydratsiinia (MFH) , CH3-CH=N-N (Formyl)(Methyl)
 Sitten matalassa pH:ssa siitä tuli vielä muurahaishappoa (HCOOH) ja monometyylihydratsiinia (MMH).
Mono- metyl-hydratsiinin, MMH-määrästä (H2N-HCH3) taas voi laskea sienen alkuperäisen gyromitriinin pitoisuuden.
Hydratsiiniosa on H2= N-N = H2-perusmallia, gyromitriinin alkumuotoa.
Kaikenlaiset korvasienituotteet sisältävät gyromitriinia.

Tuoreessa ruotsalaisessa korvasienessä on 200 mg gyromitriinia kilossa tuoretta sientä. Jos sitä säilöö 3-6 kk lämpötilassa, joka on 23-25 astetta, on myrkyn määrä laskenut puoleen haihtumisen takia. Haihdutusta ei saa suorittaa kovin lähellä ihmisten oleskelupaikkaa ( haihtuva sienimyrkky on ällöttävän hajuinen ja leviää koko ilmatilaan huoneistossa kaasulakien mukaan) . Tämä sieni voi siis myrkyttää ihmisiä, vaikka he eivät sitä söisikään!

Keitetty ja säilötty korvasieni sisältää matalimpia gyromitriinipitoisuuksia. Ruokaa laitettaessa menee myrkky keittoveteen ja höyryyn. Tämän takia on erittäin epäsopivaa käyttää keittolientä tai säilöntälientä kastikkeisiin tai muhennoksiin maunlisääjänä. Jos sama henkilö usein valmistaa ruokaa tuoreista tai kuivatuista korvasienistä, asiasta voi kehkeytyä työmiljööongelma.

  • Gyromitriinin  muuntuminen reaktiivisiksi ja vahingollisiksi tuotteiksi
Kun tehdään gyromitriinin laboratoriomäärityksiä, käytetään metodina sen muuntamista  N-formyliinihydratsiiniksi,MMH-muotoon. Mutta myös sitä syötäessä kehittyy tätä hydratsiinia.
  • Heti kun sieni tuodaan huoneenlämpöön, alkaa gyromitriini hajota N-metyyli-N-formyylihydratsiiniksi (MFH) ja asetaldehydiksi (CH3CHO) .
  • Kun gyromitriini ja MFH tulevat mahahapon vaikutukseen, ne hydrolysoituvat MMH-muotoon ja samalla tulee asetaldehydiä ja muurahaishappoa (HCOOH).
Siis sientä syödessä altistuu yhdeksälle hydratsonille, MFH- ja MMH-hydratsiinimolekyyleille. Eläinkokeissa on todettu hydratsiinin nopeasti menevän kehoon ja jakautuvan kaikkialle.
 Sitten maksa oksidoi hydratsiinijohdoksen reaktiivisiin muotoihin, jotka aiheuttavat vapaita radikaaleja.
Gyromitriini ja MFH sitoutuvat orgaanisiin molekyyleihin ja DNA:han.
 O-metyyliguaniini on eräs tulos.
Mutaatiofrekvenssi nousee. Acetyl-CoA voi kiinnittyä vapaaseen aminoryhmään ja jos asetyyliryhmä kiinnittyy hydratsiineihin, ne eivät aktivoidu vapaiksi radikaaleiksi asetyloituneina.

  • Gyromitriinimyrkytys antaa kaksivaiheiset oireet:
Ensin tulee gastrointestinaaliset oireet 6-12 tunnin päästä ja sitten seuraa toipumista, mutta 1-3 vuorokauden päästä voi seurata hepatorenaalinen vaihe ( maksa- ja munuaisvaurio), hemolyysi (GSH erytrosyyteistä tyhjenee, methemoglobinemiaa esiintyy ja punasolujen sokeriaineenvaihdunnan häiriintyy), neurologisia oireita, kramppeja esiintyy, kun B6-varastot tyhjenevät;  hengitysvaikeuksia seuraa joskus.

Oireista useimmat aiheutuvat hydratsiinien (MFH, MMH) vapaista aminoryhmistä, jotka reagoivat aldehydien (-CHO), ketonien -C=O) ja karbonyyliryhmien kanssa hydratsonien muodostuessa. Sellaiset reaktiot suoliston diaminioksidaasin (DAO) kanssa johtavat allergian tapaisiin suolistoreaktioihin.
 Vastaavat reaktiot pyridoksaali-5-fosfaatin ( aktiivin B6-vitamiinin) kanssa johtavat neurologisiin häiriöihin hepatorenaalin vaiheen aikana.
Maksassa tapahtuu metabolisoitumista vapaiksi metyyliradikaaleiksi.
  • Myrkytyksen hoidossa
sienimyrkytyksen yleisen alkuensiavun jälkeen annetaan pyridoksiinia (B6 vitamiinia) runsaasti ( 1,5 g i.v. kerta-annoksena tai jaettuna 2 annokseen vuorokaudessa aikuiselle.. Lapselle 25 mg kiloa kohden).
Jos kramppitaipumusta esiintyy, annetaan lisää pyridoksiinia ja myös diatsepaamia.
 Asetylkysteiinistä lienee myös etua. 
Nesteytys sekä elektrolyytti -ja happo-emästasapainon hoito ovat tärkeitä.
Verensokeria on seurattava hypoglykemiavaaran takia.
Glukoosi-infuusiota on annettu oireisille.
 Hb ja LD seurataan.
Virtsan alkalisointia suositellaan huomattavassa hemolyysissä.
Koska on ollut foolihaponkin puutetta, sitä on annettu 20 - 200 mg/ vrk vaikeassa tapauksessa.
  • Pitkäaikaisvaikutukset
Koska on miltei mahdotonta täysin poistaa gyromitriinin myrkyllistä hydratsiinijohdannaista korvasienistä, on pitkäaikaisvaikutukset otettava huomioon. Koe-eläimellä osoittautuu gyromitriini metaboliitteineen reproduktiotoksiseksi ja tuumoreita aiheuttavaksi DNA-muutosten takia.
  • Pohjoismaiset suositukset korvasienen suhteen
Korvasientä pidetään mm ylläoleviin tietoihin perustuen syötäväksi kelpaamattomana. Korvasienen sijasta suositellaan muita saman suvun sieniä kuten kartiohuhtasientä, toppmurkla.
MORCHELLA elata, MORCHELLACEAE  
http://sv.wikipedia.org/wiki/Toppmurkla

Yleensä korvasientä syö vain suomalaiset ja ruotsalaiset. Puolalaiset keräävät sitä markkinoitavaksi näihin kahteen maahan, mutta eivät syö itse sitä. Ranskassa tai Italiassa ei käytetä korvasientä. Eräs italialainen sienikirja kertoo korvasienestä, että  "se on hyvin myrkyllinen ja sitä kuuluu syötävän Pohjoismaissa".  Dietistien mielestä korvasieni olisi paras kieltää myynnistä. Samalla kuitenkin jopa dietisteissä on korvasientä maistaneita, joten kiellot ja käskyt ovat vähän paperiasian tasoa. Omasta puolestani olen tavannut vain Suomessa henkilöitä, jotka käyttävät nykyisinkin korvasientä ruokana. Käyttö Ruotsissa on ilmeisesti laantumassa.

Yleisen lahottajasienen, korvasienen, sijasta suositellaan käytettäväksi täysin myrkytöntä kartiohuhtasientä, joka on aika saman näköinen, mutta suipompi.

( VRT:
Lähde internetistä hakusanana ”Toppmurkla- sieni”
Kartiohuhtasieni (Toppmurkla) Syn. Morchella conica . Hyvä tietää,että huhtasieni on täysin myrkytön sieni ja erinomainen suoraan pannulla paistettuna.?

  • VERRATTAESSA ERI SIENIMYRKKYJÄ
Liite: Gyromitriinin suhde muihin sienimyrkkyihin: Gyromitriini aiheuttaa myöhäisen oireyhtymän.

Tässä vertailussa käytetään varhaisista   alle 6 tunnissa alkavista sienimyrkkyoireyhtymistä kuutta  ryhmänimeä
mahasuolisto-oireyhtymä  ( resinoid syndromes)
muskariini-oireyhtymä (sudorinen, kolinerginen oireyhtymä)  erityksiä aiheuttava
pantheriini- - oireyhtymä ( myko-atropiininen, antikolinerginen oireyhtymä)
kopriini-oireyhtymä  ( antabusoireyhtymän kaltainen)
narkotiini- oireyhtymä ( psilocybin oireyhtymä, hallusinatorinen oireyhtymä)
paxillus- oireyhtymä ( poikkeuksellinen)
Myöhäisiä   oireyhtymiä, joiden oireet alkavat 6 tunnin jälkeen ovat:
phalloidiini- oireyhtymä ( joka vastaa 90- 95 %:sta syödyistä sienistä johtuvista kuolemista)
orellaniini- oireyhtymä
gyromitriini-oireyhtymä.
uudemmat havaitut oireyhtymät, joissa on akuutti munuaisvaurio, joka kehittyy nopeammin kuin oralleniinioireyhtymässä ( Amanita proxima),
erythermalgia  (Clitocybe amoenolens),
rhabdomyolysis (Tricholoma equestre)
keskushermoston syteeminen toiminnanpettäminen (Hapalopilus rutilans).
LÄHDE: Saviuc P, Flesch F [Acute higher funghi mushroom poisoning and its treatment Presse Med. 2003 Sep 20;32(30):1427-35.

PRINCIPLE:
The various mushroom poisoning syndromes are summarised together with elements underlining uncertainty and lack of knowledge. For each of the classical syndromes concerned, classified in delays inferior or superior to 6 hours, the toxins and their mechanisms of action, the main mushrooms responsible, the symptoms and their treatment are all presented.

EARLY SYNDROMES: Characterised by early onset within 6 hours, these represent the majority of intoxications. There are 6 syndromes: gastro-intestinal (resinoid), muscarine (sudorien, cholinergic), pantherine (myco-atropine, anticholinergic), coprine (similar to the antabuse syndrome), narcotine (psilocybin, hallucinatory) and paxillus syndrome (exceptional).
LATE SYNDROMES: Characterised by an onset after six hours, they regroup the phalloid syndrome that is responsible for 90 to 95% of deaths due to higher funghi mushrooms, the orellanine and gyromitrin syndrome and
new syndromes identified over the past decade concerning acute renal failure with shorter onset than during the orellanine syndrome (Amanita proxima), erythermalgia (Clitocybe amoenolens), rhabdomyolysis (Tricholoma equestre) and central nervous system failure (Hapalopilus rutilans).

Lähde
Andersson C. Vår Föda 3/94.
Internet: ”Toppmurkla- sieni” Suom. nimen haku.
Läkartidning 35/93.
PubMed: ”Gyromitrin”
Vanhoista dietetiikan opiskeluajan muistiinpanoista koottua käännöstä ja internetistä lisää 2005-08-06 18:54

Uusi sienestyskausi alkaa: Kevään korvasienet

http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/10086453-big.jpg
KORVASIENI on Gyromitra esculenta nimeltään.
AAMULEHTI antaa seuraavaa yleisöneuvontaa:
HUOM maailmassa ei siis muut kansat kuin suomalaiset ja ruotsalaiset syö tätä sienilajia. Sitä pidetään LIIAN MYRKYLLISENÄ muualla maailmassa.

  • Suomalisenen suhtautuminen on alla kuvatun kaltaista.( Kts. seuraava teksti aiheesta GYROMITRIINI. Se on korvasienen myrkyn yleisnimi.

Herkullisesta, mutta erittäin myrkyllisestä korvasienestä on tehty havaintoja ainakin Ylöjärvellä.Kuivassa maastossa ja hakkuualueilla kasvavat korvasienet nousevat maan pinnalle yleensä huhti-toukokuussa. Kylmä kevät on myöhästyttänyt sienisatoa.Pirkanmaan Marttojen erikoisneuvoja Raija Laitinen kehottaakin vielä malttamaan ennen poimimista.- Sienten kannattaa antaa kasvaa hetken. Ne ovat vielä aika pieniä. Ne kypsyvät kyllä muutamassa viikossa nyt kun on ollut sateisia ilmoja.Ollakseen syöntikelpoisia korvasienet täytyy ehdottomasti keittää runsaassa vedessä ennen syömistä.- Nyrkkisääntö on, että vettä tarvitaan viisi litraa sienikiloa kohden. Keittoaika on kaksi kertaa viisi minuuttia kerrallaan. Vedet vaihdetaan välillä, Laitinen kertoo.(= ryöppäys)Ennen keittämistä ja sen jälkeen sienet täytyy huuhdella kunnolla. Korvasienestä saa herkullisia keittoja ja muhennoksia. Se on myös käyttökelpoinen pakastesieni. Kirsi Romppanen Aamulehti