tisdag 4 september 2018
måndag 3 september 2018
Valekantarelli eli Clitocybe aurantica
Toisella nimellä valekantarelli on clitocybe aurantica ja tästä taas löytyy paljon tietoa, ainakin kuusi artikkelia Pubmed lätheessä. Ulkomailla sitä pidetään syömäkelvottomana. samoin Ruotsissa, muta toksisuuden asteesta pohdiskellaan: Kuumennuksen ja mahahapon vaikutuksen jälkeen toksiset tekijät kyllä hajoavat. Siis jos mahahapot toimivat. Suomessa sanotaan, että tätä voi syödä, se on kitkerä, ei tarvise edes ryöpätä. Minusta sieni on kitkerä tympönen, josta jää vielä paha maku yli vuorokaudeksi suuonteloon. Kuitekaan se ei aiheuttaa pahoinvointia. sen sijaan päänsärkyä ja lihaskipua.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Clitocybe+aurantiaca
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Clitocybe+aurantiaca
Valekanttarellia (Hygrophoropsis aurantiaca) pidetään syömäkelvottomana ( inedible)
https://www.first-nature.com/fungi/hygrophoropsis-aurantiaca.php
Löysin tällaisen relevantin artikkelin tästä valekanttarellista ja koska olen tehnyt erehdyksen kanttarellin suhteen ja paistanut muutamia näistä 2.9. illalla -todennut maun hyvin kitkeräksi ja jopa yöllä koin painajasiuniakin olin hiessä. Pidän tätä syömäkelvottomana ja sen myrkyistä pitää ottaa selvää tarkemmin. Ei kuitenkaan ole tullut mitään selkäkipua tai munuaisoiretta eikä lämmönnousua eikä pahoinvointia, mutta pohjelihakset olivat kipeät kuin maitohapossa, samaan tapaan, seuraavana päivänä, ilman muuta syytä. Olisiko jotain myotoksiinia tai neuromyotoksiinia? Tässä artikkelsis maintiaan että tätä kasvaa Ruotsissa ja havaitaan etsittäessä aknttarelleja; Sitä kasvaa kuivana kesänä paljon , sanotaan taas eräässä toisessa artikkelissa. Siis tänä syksynä tätä on varmaan PALJON. Huom mikä määrä nijmiä tälle inhottavan makuiselle sienelle on kertynyt historian aikana. Kiinnostus siihen ei takuulla ole kulinaristisista näkökohdista. Täsää lähteessä pidetään valekanttrellia syömäkelvottomana. Niin asia minunkin mielestäni on. Jos ja kun siitä sienitehtaasta löytyy paljon molekyylejä, se on tietysti hyvä luonnonresurssi tieteellisiin tutkimuksiin.
When in 1781 the Austrian priest and naturalist Franz Xaver Freiherr von Wulfen (1728 - 1805) described this mushroom he gave it the binomial name Agaricus aurantiacus. (In the early days of fungal taxonomy gilled mushrooms were generally grouped under the genus Agaricus, since split up with most of its contents dispersed to other newer genera.) It was the French mycologist René Charles Joseph Ernest Maire (1878 - 1949) who, in 1921, transferred this species to the genus Hygrophoropsis, whereupon it acquired its currently accepted scientific name Hygrophoropsis aurantiaca. This mushroom is in fact the type species of the genus Hygrophoropsis.
That this mushroom should be mistaken for an edible Chanterelle, Cantharellus cibarius, is understandable: one of its synonymous scientific names is Cantharellus aurantiacus (Wulfen) Fr. Other synonyms of Hygrophoropsis aurantiaca include Agaricus aurantiacus Wulfen, Merulius aurantiacus (Wulfen) Pers., Merulius nigripes Pers., Agaricus subcantharellus Sowerby, Cantharellus aurantiacus ß lacteus Fr., Cantharellus aurantiacus var. pallidus Cooke, Clitocybe aurantiaca (Wulfen) Stud.-Steinh., Clitocybe aurantiaca var. albida (Gillet) Rea, Clitocybe aurantiaca var. lactea (Fr.) Rea, Clitocybe aurantiaca var. nigripes (Pers.) Rea, Hygrophoropsis aurantiaca var. aurantiaca (Wulfen) Maire, Hygrophoropsis aurantiaca var. nigripes (Pers.) Kühner & Romagn., Hygrophoropsis aurantiaca var. pallida (Cooke) Kühner & Romagn., and Hygrophoropsis aurantiaca var. rufa D.A. Reid. Quite a lot, really!
Hygrophoropsis is a sparsely populated genus, with just five species currently recorded from Britain.
The genus name Hygrophoropsis means resembling Hygrophorus. (The suffix -opsis comes from Greek and means 'similar to'.) In shape it is true that woodwaxes (Hygrophorus species) and the False Chanterelle are somewhat similar, but woodwaxes have broad gills which are, as the name suggests, waxy. If you are unfamiliar with woodwaxes, Hygrophoropsis hypothejus, commonly called the Herald of Winter, is a typical example. The specific epithet aurantiaca is a reference to the orange colouring of the False Chanterelle.
The genus name Hygrophoropsis means resembling Hygrophorus. (The suffix -opsis comes from Greek and means 'similar to'.) In shape it is true that woodwaxes (Hygrophorus species) and the False Chanterelle are somewhat similar, but woodwaxes have broad gills which are, as the name suggests, waxy. If you are unfamiliar with woodwaxes, Hygrophoropsis hypothejus, commonly called the Herald of Winter, is a typical example. The specific epithet aurantiaca is a reference to the orange colouring of the False Chanterelle.
Culinary notes
Although the False Chanterelle is not known as a seriously toxic toadstool, there are reports that some people have suffered hallucinations after eating this species. The False Chanterelle should therefore be treated with caution, and we recommend that it should be considered as inedible.
Löysin tällaisen relevantin artikkelin tästä valekanttarellista ja koska olen tehnyt erehdyksen kanttarellin suhteen ja paistanut muutamia näistä 2.9. illalla -todennut maun hyvin kitkeräksi ja jopa yöllä koin painajasiuniakin olin hiessä. Pidän tätä syömäkelvottomana ja sen myrkyistä pitää ottaa selvää tarkemmin. Ei kuitenkaan ole tullut mitään selkäkipua tai munuaisoiretta eikä lämmönnousua eikä pahoinvointia, mutta pohjelihakset olivat kipeät kuin maitohapossa, samaan tapaan, seuraavana päivänä, ilman muuta syytä. Olisiko jotain myotoksiinia tai neuromyotoksiinia? Tässä artikkelsis maintiaan että tätä kasvaa Ruotsissa ja havaitaan etsittäessä aknttarelleja; Sitä kasvaa kuivana kesänä paljon , sanotaan taas eräässä toisessa artikkelissa. Siis tänä syksynä tätä on varmaan PALJON. Huom mikä määrä nijmiä tälle inhottavan makuiselle sienelle on kertynyt historian aikana. Kiinnostus siihen ei takuulla ole kulinaristisista näkökohdista. Täsää lähteessä pidetään valekanttrellia syömäkelvottomana. Niin asia minunkin mielestäni on. Jos ja kun siitä sienitehtaasta löytyy paljon molekyylejä, se on tietysti hyvä luonnonresurssi tieteellisiin tutkimuksiin.
- Hygrophoropsis aurantiaca, a gilled boletoid fungus, can easily be mistaken for the highly prized edible Chanterelle, Cantharellus cibarius, and although some consider it safe (but bitter tasting) to eat some concerns still remain about it. A distant relative of the Brown Rollrim, Paxillus involutus, which is now known to contain dangerous toxins, Hygrophoropsis aurantiaca is more closely related to pored boletes and, with a few notable exceptions, boletes are edible and some of then - Boletus edulis for example - are highly prized.
- The fertile surface is covered with a repeatedly-forking gill-like structure which is quite distinctive and lacks the cross-veins found in Chanterelles. The reddish-stemmed group of False Chanterelles shown above were seen in a Spruce forest in Sweden during a foray in search of (true!) Chanterelles Cantharellus cibarius.
- Fairly frequent throughout Britain and Ireland, the False Chanterelle also occurs across mainland Europe and in North America.
When in 1781 the Austrian priest and naturalist Franz Xaver Freiherr von Wulfen (1728 - 1805) described this mushroom he gave it the binomial name Agaricus aurantiacus. (In the early days of fungal taxonomy gilled mushrooms were generally grouped under the genus Agaricus, since split up with most of its contents dispersed to other newer genera.) It was the French mycologist René Charles Joseph Ernest Maire (1878 - 1949) who, in 1921, transferred this species to the genus Hygrophoropsis, whereupon it acquired its currently accepted scientific name Hygrophoropsis aurantiaca. This mushroom is in fact the type species of the genus Hygrophoropsis.
That this mushroom should be mistaken for an edible Chanterelle, Cantharellus cibarius, is understandable: one of its synonymous scientific names is Cantharellus aurantiacus (Wulfen) Fr. Other synonyms of Hygrophoropsis aurantiaca include Agaricus aurantiacus Wulfen, Merulius aurantiacus (Wulfen) Pers., Merulius nigripes Pers., Agaricus subcantharellus Sowerby, Cantharellus aurantiacus ß lacteus Fr., Cantharellus aurantiacus var. pallidus Cooke, Clitocybe aurantiaca (Wulfen) Stud.-Steinh., Clitocybe aurantiaca var. albida (Gillet) Rea, Clitocybe aurantiaca var. lactea (Fr.) Rea, Clitocybe aurantiaca var. nigripes (Pers.) Rea, Hygrophoropsis aurantiaca var. aurantiaca (Wulfen) Maire, Hygrophoropsis aurantiaca var. nigripes (Pers.) Kühner & Romagn., Hygrophoropsis aurantiaca var. pallida (Cooke) Kühner & Romagn., and Hygrophoropsis aurantiaca var. rufa D.A. Reid. Quite a lot, really!
Hygrophoropsis is a sparsely populated genus, with just five species currently recorded from Britain.
The genus name Hygrophoropsis means resembling Hygrophorus. (The suffix -opsis comes from Greek and means 'similar to'.) In shape it is true that woodwaxes (Hygrophorus species) and the False Chanterelle are somewhat similar, but woodwaxes have broad gills which are, as the name suggests, waxy. If you are unfamiliar with woodwaxes, Hygrophoropsis hypothejus, commonly called the Herald of Winter, is a typical example. The specific epithet aurantiaca is a reference to the orange colouring of the False Chanterelle.
The genus name Hygrophoropsis means resembling Hygrophorus. (The suffix -opsis comes from Greek and means 'similar to'.) In shape it is true that woodwaxes (Hygrophorus species) and the False Chanterelle are somewhat similar, but woodwaxes have broad gills which are, as the name suggests, waxy. If you are unfamiliar with woodwaxes, Hygrophoropsis hypothejus, commonly called the Herald of Winter, is a typical example. The specific epithet aurantiaca is a reference to the orange colouring of the False Chanterelle.
Culinary notes
Although the False Chanterelle is not known as a seriously toxic toadstool, there are reports that some people have suffered hallucinations after eating this species. The False Chanterelle should therefore be treated with caution, and we recommend that it should be considered as inedible.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)