Suomen ruokaviraston ohjeet sienten tunnistamisesta

https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikeryhmat/ruokasienet/sienten-tunnistaminen/ 

Sienten tunnistaminen

Myrkyllisten ja pahanmakuisten sienten vuoksi on sienien tunnistamisessa oltava huolellinen. Sienen vertaaminen pelkästään sienikirjan kuviin ei yksin riitä, vaan kaikki sienestä annetut tuntomerkit on tarkistettava. Sieni saattaa olla eri-ikäisenä hyvinkin erinäköinen.

Sienet on syytä ottaa kokonaisina talteen ja välttää niiden turhaa käsittelyä, sillä tunnistamisen kannalta tärkeitä tuntomerkkejä on esimerkiksi maahan kätkeytyneessä jalan alaosassa.

Sienten tunnistamisessa voi turvautua myös kasvupaikan puulajeihin, esimerkiksi koivulla, haavalla, männyllä, tammella ja kuusella on omat punikkitattilajinsa.

Tuntomerkkejä

Lakki

Lakin koko ja muoto vaihtelevat paitsi eri lajeilla, myös saman lajin eri-ikäisillä sienillä. Myös väri muuttuu sienen iän ja sään mukaisesti, esimerkiksi haperoiden värit haalistuvat sateella. Lakin pintakelmustakin löytyy hyviä tuntomerkkejä: limainen, tahmea tai kuiva, sileä, jyväksinen, suomuinen tai suomusjätteiden kirjavoima.

Heltat ja pillit

Heltat ja pillit vaihtelevat lajeittain. Hyviä tuntomerkkejä ovat helttojen leveys, paksuus ja tiheys, mahdollinen haaroittuminen ja tapa, millä ne kiinnittyvät jalkaan. Lisäksi helttojen ja pillien väri on tärkeä tuntomerkki.

Itiöpöly

Itiöpölyn väri on kullakin sienilajilla ominainen ja varsin pysyvä tuntomerkki. Värin voi selvittää itiölaskeumasta: asetetaan sienen hyväkuntoinen lakki heltat alaspäin yksivärisen paperin päälle muutamaksi tunniksi ja tutkitaan ilmestyneitä pölyviiruja. Itiöpöly voi olla valkoista, vaaleanpunaista, ruskea, mustaa tai keltaista.

Jalka

Jalka on tavallisesti kiinnittynyt lakin keskelle, mutta se voi olla myös epäkeskinen tai jopa lakin reunassa. Jalka voi olla sileä tai pintakuvioinen: siinä voi olla viiruja, pisteitä, nukkatupsuja tai verkkokuviota.

Ulkosuojus verhoaa joitakin kehittyviä sieniä. Sienen kasvaessa suojaus repeää, ja sen rippeitä voi löytää lakin pinnasta laikkuina tai jalan tyvestä tuppena tai suomukiehkuroina.

Malto

Malloksi kutsutaan ”sienen lihaa”. Malto koostuu rihmoista ja on usein säikeistä. Rouskujen ja haperoiden malto on haurasta ja lohkeilee kaikkiin suuntiin helposti. Tärkeä tuntomerkki on myös mallon väri ja sen mahdollinen muuttuminen halkaisupinnoissa. Esimerkiksi rouskujen mallosta tihkuva maitiaisneste on hyvä tuntomerkki.

Ominaishaju

Eräillä sienillä on selvä ominaishajunsa, joten sieniä kannattaa totutella haistamaan. Maastossa tosin kosteus tai kylmyys voi heikentää tuoksuvien aineiden haihtumista. Tuoksua kuvailtaessa voidaan turvautua tuttuihin tuotteisiin: lakritsi, sipuli, silli, jauho, anis tai lyijykynä. Esimerkiksi sinivalmuskan hajun on sanottu tuovan mieleen palaneen kumin.

Maku

Makukin on sienilajille tyypillinen kemiallinen tuntomerkki. Päämakuja ovat mieto, kirpeä ja karvas. Sienten umpimähkäisestä maistelemisesta ei ole mitään hyötyä. Esimerkiksi pahimmat myrkkysienet ovat maultaan mietoja ja toisaalta monet suositut rouskut ovat tuoreina polttavan kirpeitä. Sieniä ei saa maistaa pikkulasten nähden, koska he voivat esimerkin innoittamina maistella ja jopa nielaista mitä tahansa sieniä!

Lisätietoa

Kauppasienet

Myrkylliset sienet

Sienikuvat LuontoPortin internetsivuilla

Suomen Sieniseura: Sienten tunnistaminen

Sivu on viimeksi päivitetty 2.1.2019

 

Ruotsin päivitetty informaatiosivu Sienimyrkytyksistä 22.11. 2021.

Svampförgiftningar

https://www.internetmedicin.se/behandlingsoversikter/intoxikation/svampforgiftningar/

FÖRFATTARE

Docent Kai Knudsen, Anestesidivisionen/SU/Sahlgrenska Universitetssjukhuset

GRANSKARE

Docent Bengt R. Widgren, Predicare AB/Göteborg

UPPDATERAD

2021-11-22

SPECIALITET Intoxikation, Hepatologi, Nefrologi

 

BAKGRUND

I Norden växer cirka 10 000 olika svampar ute i naturen, varav endast ett hundratal är ätliga. Svampar växer inte bara i jorden utan även på stubbar och träd, på växter och andra biologiska organismer och många andra ställen. Totala antalet arter på jorden uppskattas till över en miljon. Svampar består av rottrådar, ett mycel och en fruktkropp. Det är vanligen fruktkroppen som vi benämner för svamp och är den del som äts.

Svampförgiftning inträffar vanligen efter förtäring av giftig svamp som förväxlats med ätlig svamp. I sällsynta fall förekommer förgiftning på annat sätt, t ex genom rökning av hallucinogena svampar eller efter inandning av ångor vid förvällning av murklor.

Uppskattningsvis uppsöker 50-200 personer sjukvården i Sverige för misstänkt svampförgiftning varje år. Vanligast är lätt till måttlig förgiftning med magtarmirriterande toxiner. Symtomen utgörs fr a av:

Illamående
Buksmärtor
Magkramper
Kräkningar
Diarré

Allvarliga förgiftningar är ovanliga, men enstaka allvarliga fall förekommer årligen. Dödsfall är mycket sällsynt och inträffar sporadiskt.

Svampförgiftning är vanligast under svampsäsongen, d v s under hösten. Förgiftningar kan dock dyka upp året runt, exempelvis är stenmurklan en vårsvamp. Trattkantareller som ibland förväxlas med toppig giftspindling (giftspindelskivling) växer i huvudsak sent om hösten. Vid förgiftningstillbud kontakta gärna Giftinformationscentralen i Stockholm för rådgivning. Vid misstänkt förgiftningstillbud spara om möjligt aktuell svamp för identifiering av svampexpert. Oftast är intagen svamp okänd (75 % av fallen) men om man kan identifiera svampen är mycket vunnet. På senare år har ett antal fall av allvarlig svampförgiftning inträffat bland nyanlända invandrare, både i Sverige och andra länder som Tyskland och USA. Oätliga svenska svampar har ibland förväxlats med ätliga svampar från hemlandet.

Ustalic acid (UA) on myrkyllisen pyökkimetsävalmuskan, TRICHOLOMA ustale-sienen merkitsijä

 Marker of poisonous TRICHOLOMA species:

 PubMed haku" Ustalic acid"  antaa neljä vastausta. Otan sitaatin niistä.

Quantification of ustalic acid, a chemotaxonomic marker, in Tricholoma ustale using liquid chromatography-mass spectrometry.

Ito T, Nagai H, Aoki W, Yamada A, Kawagishi H, Fukaya M, Konishi H. J Nat Med. 2021 Jun;75(3):688-691. doi: 10.1007/s11418-021-01496-z. Epub 2021 Feb 27. PMID: 33638755

This study aimed to determine liquid chromatographic and mass spectrometric conditions applicable to the analysis of ustalic acid (UA) in Tricholoma ustale. We used HPLC coupled with single quadrupole mass spectrometry (Q-MS) with electrospray ionization in its nega …

2

Quantitative analysis of the Tricholoma ustale-derived toxin, ustalic acid, in mushroom and food samples by LC-MS/MS.

Yoshioka N, Hayakawa I, Minatani T, Tomozawa J, Akiyama H, Yomo H. Forensic Sci Int. 2020 Dec;317:110554. doi: 10.1016/j.forsciint.2020.110554. Epub 2020 Oct 22. PMID: 33147547

In the present study, the quantitative analysis of the ustalic acid content in mushroom and food samples was conducted by liquid chromatography-tandem mass spectrometry (LC-MS/MS). ...This is the first report in which the ustalic acid content was deter …

3

Ustalic acid as a toxin and related compounds from the mushroom Tricholoma ustale.

Sano Y, Sayama K, Arimoto Y, Inakuma T, Kobayashi K, Koshino H, Kawagishi H. Chem Commun (Camb). 2002 Jul 7;(13):1384-5. doi: 10.1039/b202607d. PMID: 12125567

4

Syntheses of naturally occurring terphenyls and related compounds.

Sawayama Y, Tsujimoto T, Sugino K, Nishikawa T, Isobe M, Kawagishi H. Biosci Biotechnol Biochem. 2006 Dec;70(12):2998-3003. doi: 10.1271/bbb.60389. Epub 2006 Dec 7. PMID: 17151478 Free article.

According to the proposed biosynthetic pathway, chemical conversion of phlebiarubrone to ustalic acid, a toxic compound isolated from the poisonous mushroom, Tricholoma ustale, was examined to find a low-yield conversion to the ustalic acid dimethyl es …

 

 

doi: 10.1271/bbb.60389. Epub 2006 Dec 7.

Syntheses of naturally occurring terphenyls and related compounds

Yusuke Sawayama  ¹ , Takashi Tsujimoto, Kumi Sugino, Toshio Nishikawa, Minoru Isobe, Hirokazu Kawagishi Affiliations DOI: 10.1271/bbb.60389

Free article

 Abstract

Naturally occurring terphenyls and related compounds such as terferol and its corresponding quinone and phlebiarubrone were synthesized from 2,5-diphenyl-1,4-benzoquinone. According to the proposed biosynthetic pathway, chemical conversion of phlebiarubrone to ustalic acid, a toxic compound isolated from the poisonous mushroom, Tricholoma ustale, was examined to find a low-yield conversion to the ustalic acid dimethyl ester.

 

 

 

ENTOLOMA(rusokas)-, OMPHALOTUS-suvusta ja TRICHOLOMA(valmuska)suvusta Japanin ruokamyrkytyksen aiheuttajia

Päivitystystieto ENTOLOMA -suvun sienilajista  ENTOLOMA  rhodopolium, alternatiivi nimi RHODOPHYLLUS  rhodopolius.

Sitaatti: 

https://dbpedia.org/page/Entoloma_rhodopolium

• Entoloma rhodopolium, commonly known as the wood pinkgill, is a poisonous mushroom found in Europe and Asia. In fact, it is one of the three most commonly implicated fungi in cases of mushroom poisoning in Japan (Other two are Omphalotus japonicus and Tricholoma ustale).
•  E. rhodopolium is often mistaken for edible mushroom, symptoms are predominantly gastrointestinal in nature, though muscarine  and choline have been isolated as toxic agents. The taxonomy of this species is currently unclear, with several different forms identified in North America, and questions over whether the European and North American fungi are even the same species. Entoloma is a genus of pink spored fungi. An alternate scientific name seen is Rhodophyllus rhodopolius, from Quelet's broader genus containing a larger subsection of pink-spored fungi. Entoloma nidorosum, previously considered a separate species, is now classified as a variety of this fungus. (en)

 Suomennosta: 

Entoloma rhodopolim tunnetaan  englantilaiselta nimeltä  "wood pinkgill", punaitiöinen metsäsieni.  Se on myrkkysieniä, joita tavataan Euroopasta ja Aasiasta . uutisiin se joutuu sen takia, että seon Japanissa kolmanneksi yleisin sieni  ravintoperäisissä sienimyrkytyksissä  (Japanissa  muut  kaksi sientä    ruokamyrkytyksissä ovat OMPHALOTUS japonicus ja TRICHOLOMA ustale.( Jälkimmäinen on  valmuska-sukua, musseroner). ENTOLOMA -suvun rusokasta  lululaan usein syömtäväksi.

Luonteeltaan myrkytys oireet ovat pääasiassa  gastrointestinaalisia. ENTOLOMA rhodopolium-sienestä  eristetty toksisia aineita, muskariinia  ja koliinia.  Näiden  lajien taxonomiassa on jotain epäselvyyttä .  Pohjois-Amerikassa on tunnistettu useita eri muotoja. On kyseenalaista, onko  nämä Euroopan ja Pohjois- Amerikan  sienet edes samaa lajia.  ENTOLOMA-sienigenuksen  merkitsijä on punaiset itiöt. Vaihtoehtoinen tieteellinen nimi on RHODOPHYLLUS rhodopolius

 

 Lisäys:Sitaatti  Japanin ylisimmästä ruokamyrkytyssienestä;  OMPHALOTUS japonicus.

 https://www.sciencedirect.com/topics/agricultural-and-biological-sciences/omphalotus

 

 Pyökkimetsän VALMUSKA-laji: TRICHOLOMA ustale  (Bokmusseron)

 https://artfakta.se/naturvard/taxon/tricholoma-ustale-6289

Tietoa Japanin toisesta ruokamyrkytyssienestä:  TRICHOLOMA ustale. Bokmusseron (pyökkimetsän valmuska). Suomesta oli yksi havainto  Forssasta vuonna 1958. 

Etelä Ruotsissta on useita havaintoja.

Wikipedia lisää seuraavaa:

Tricholoma ustale is one of the three species most commonly implicated with mushroom poisoning in Japan^[10] (Other two are Omphalotus japonicus and Entoloma rhodopolium). Consumption of the mushroom causes gastrointestinal distress, including symptoms such as vomiting and diarrhoea.^[9] Chemical analysis of Japanese populations has revealed the toxic principles ustalic acid and several related compounds. Force-fed to mice, ustalic acid causes them to sit still in a crouched position, hesitant to move, and induces tremors and abdominal contractions. High enough concentrations of the toxin (10 milligrams per mouse) cause death.^[9] Ustalic acid, an inhibitor of the sodium-potassium pump (Na+/K+-ATPase) found in the plasma membrane of all animal cells, has been chemically synthesized.^[11] The toxicity of North American populations is unknown.^[2]

https://en.wikipedia.org/wiki/Ustalic_acid

https://en.wikipedia.org/wiki/File:Ustalic_acid.svg

Tricholoma ustale is one of the three species most commonly implicated with mushroom poisoning in Japan^[10] (Other two are Omphalotus japonicus and Entoloma rhodopolium). Consumption of the mushroom causes gastrointestinal distress, including symptoms such as vomiting and diarrhoea.^[9] Chemical analysis of Japanese populations has revealed the toxic principles ustalic acid and several related compounds. Force-fed to mice, ustalic acid causes them to sit still in a crouched position, hesitant to move, and induces tremors and abdominal contractions. High enough concentrations of the toxin (10 milligrams per mouse) cause death.^[9] Ustalic acid, an inhibitor of the sodium-potassium pump (Na+/K+-ATPase) found in the plasma membrane of all animal cells, has been chemically synthesized.^[11] The toxicity of North American populations is unknown.^[2]

Kertausta sienistä ja mykotoksiineista

 Nyt kun Sar-2 pandemia lakaa  painua postpandemiseen vaiheeseen,  on aikaa katsoa muitakin molekyylejä ja proteiineja. Otin kirjahyllystäni vihon, johon olen kerännyt sienien nimiluettlot ja niistä asiaa, kuten mykotoksiineista joitain muistiinpanoja.

Koetan kerrata sienien latinalaisen, suomalaisen ja ruotsalaisen nimen useasta sieniryhmästä. Jokin englantilainenkin nimi tulee opittua. Mahdollisesti pitäisi täydentää omat luettelot englantilaisilla nimillä. 

Sitten kertasin mykotoksiineja. Tällä kertaa on apuna kirja, jonka hankin kaksi vuotta sitten  Biomedisiinisen kirjaston alennuskirjamyynnistä:Utgallrade böcker. Olen maininnut tämän jo aiemmin tässä blogissa. Sain 20 kruunulla hienon kirjan, josta löytyy  luonnon  monien  organismiryhmien   molekyyleistä selitystä Sienten lisäksi siellä on kasvikunnan asioista paljon, myös mm. käärmeenmyrrkkyäkin on selvitetty ja muita toksiineja. .

Drugs of Natural Origin. A Textbook of Pharmacognosy. 5th revised  edition. Gunnar Samuelsson.

Kirjan 9. luku Natural Products Derived Biosynthetically from Amino Acids. Luonnossa aminohapoista biosynteettisesti muodostuvia  tuotteita  Amanitatoksiinien vaikutustapa sietää kuvata  tarkemminkin . Ehkä kuvauksen avulla ymmärtämys  amanitalajien vaaroista lisääntyy, niin että sienimyrkkyperäisiä maksan ja munuaisen menetyksiä ei tapahtuisi niin paljon maailmassa.

Tässä on alaotsikkona Amanita toxins. 427-430. Amanita-sienisukujen toksiineja

Amanitatoksiineja on kahta ryhmää:

1. Amatoxins, ( amatoksiinit imeytyvät suolistosta)

2. Phallotoxins, (Fallotoksiinit menevät suoliston läpi)

On havaittu myös peptidi  Antamanide (counteract  phallotoxin), Antamanidi on peptidirengas, joka ei ole myrkyllinen ja vastavaikuttaa  kärpäsmyrkyssä  falloidiinin  soluunpääsyä suolistosta falloidiinin läsnäollessa. Falloidiini menee ohi suoliston imeytymättä)  '. 

Other toxins of Amanitas. Muita Amanita suvun toksiineja. 

Phallolysin (haemolytic and cytotoxic).   

 Fallolysiini imeytyy suolistosta ja  on myrkyllinen. Mutta jos  sienet on kuumennettu  65 C-asteeseen, tämä  molekyyli hajoaa  ja sen osuus   myrkytyksissä  ei tuntune.

 (Amanita Ryhmään kuuluu mm  Amanita phalloides, kavala kärpässieni, Lömsk flugsvamp, The death cup, "destroying angel".'  sekä Amanita virosa, valkoinen kärpässieni, Vit flugsvamp. 

( Sienet joihin näitä valkoisia vahingossa  sekoitetaan,  ovat syötävien sienien  heimoa  Agaricus campestris genera,esim herkkusieniä)

Galerina marginata, myrkkynääpikkä, gifthätting, (strimmig toffskivling, dadelbrun hjälmskivling) omaa myös  amatoxiineja, voidaan sekoittaa joihnkin kanelinruskeisiin kangassieniin.

 

Antidotes against Amanita poisoning

 

 

Kirjan 10.luku: Alkaloids, Alkaloideja

 

Aminoalkaloids ( s.486), Aminoalkaloideja

Muscarine, muskariini (aminoalkaloidinen muoto); muissa on  toinenkin typpi N joka sijaitsee  (is)oxatsolirenkaassa ibotenic acid, iboteenihappo (aminohappomuotoinen), muscimole, muskimoli ( dekarboksyloitu muoto) , muscazone,muskatsoni  (aminohappomuotoinen).

( Ryhmään kuuluu mm. seuraavia sienisukuja:

Amanita muscaria, punainen kärpässienisuku, röd flugsvamp; 

 Inocybe, risakas-sukuja,  trådskivlingar;  

Clitocybe, malikka-sukuja, trattskivlingar)

Indolealkaloids

   Simple indole alkaloids  (s.535-7) 

Psilocybin, Psilocin

( Ryhmään kuuluu Psilocybe, Lantasienisukuja, maskmössor)