Etiketter

Leta i den här bloggen

torsdag 5 december 2019

Mucoraceae sienistä

Mucormycosis


.
 https://academic.oup.com/jid/article/214/1/114/2469766
 Statiinien käyttö ei estä mucoraceae sienen kasvua mutta sen itävyys alenee vahvasti  statiiniannoksesta riippuen . Lovastatiinilla on  etuja atorvastatiinin suhteen. Statiini sopii adjuvanttiterapiaksi  antifungaaliterapian ohella.

måndag 14 januari 2019

Vielä Tjernobylin cesiumeita suppilovahveroissa Hyvinkäällä

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f2b89a3b-1549-4ca1-a5b6-6b8779757f47

Helsingin ympäristöpalvelut kertoo tiedotteessa tutkineensa Helsingissä torimyynnissä olleiden sienten lyijyn, kadiumin ja radioaktiivisen cesiumin pitoisuuksia. Kaikkien 21 näytteen joukosta kahdessa todettiin korkeita säteilymääriä.
Radioaktiivista cesiumia löytyi kahdesta suppilovahveronäytteestä. Näytteissä oli cesiumia yli Euroopan komission suositusarvon, joka on 600 becquereliä kilossa (Bq/kg). Testissä olleiden sienien tulokset olivat 1 300 Bq/kg ja 970 Bq/kg.
Korkeimman aktiivisuuden omannut sienierä oli asiakirjojen mukaan poimittu Hyvinkäältä, jonka laskeuma-alue on 2. Toinen korkean säteilyarvon sieninäyte oli Pälkäneeltä. Pälkäneen laskeuma-alue on 4. Laskeuman suuruus on jaettu luokkiin 1-5 siten, että 1 on pienimmän laskeuman alue.
Tshernobylin onnettomuus tapahtui vuonna 1986. Suomeenkin kulkeutuneen laskeuman merkittävin aine on pitkäaikainen cesium, jonka puoliintumisaika on 30 vuotta.

Näin vähennät säteilyä

Monissa kauppasienissä esiintyy yhä säteilypitoisuuksia, jotka ylittävät EU:n suosituksen. Radioaktiivista cesiumia voi vähentää liottamalla tai keittämällä sieniä vedessä. Sienten kuivaaminen ei vähennä radioaktiivista cesiumia.
Sienten käytön rajoituksiin ei ole katsottu kuitenkaan olleen tarpeellista asettaa rajoituksia, sillä sienistä tuleva säteilyannos on yleensä pieni sienien pienten kulutusmäärien tähden.
Korkeimpia laskeumat olivat Pirkanmaan, Keski-Suomen Hämeen, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan alueilla. Voit tarkastaa oman asuin- tai mökkikuntasi Säteilyturvakeskuksen sivuilta.

Näin vähennät säteilyä

Monissa kauppasienissä esiintyy yhä säteilypitoisuuksia, jotka ylittävät EU:n suosituksen. Radioaktiivista cesiumia voi vähentää liottamalla tai keittämällä sieniä vedessä. Sienten kuivaaminen ei vähennä radioaktiivista cesiumia.
Sienten käytön rajoituksiin ei ole katsottu kuitenkaan olleen tarpeellista asettaa rajoituksia, sillä sienistä tuleva säteilyannos on yleensä pieni sienien pienten kulutusmäärien tähden.
Korkeimpia laskeumat olivat Pirkanmaan, Keski-Suomen Hämeen, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan alueilla. Voit tarkastaa oman asuin- tai mökkikuntasi Säteilyturvakeskuksen sivuilta.
 Cesium-137-laskeuma Suomessa vuonna1987. Cesium-137:n puoliintumisaika on 30 vuotta, joten nyt radioaktiivisuus on puolet kartassa esitetystä.
Pähkinäsaarelaissuomalsisten säteilyt!

torsdag 3 januari 2019

Orellaniini väitöskirjatyössä - löydetäänkö siitä jotain hyötykäyttöstrategiaa?

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/57961
 
Advanced renal cell carcinoma - The role of orellanine and associated therapeutic challenges
Najar, Deman Hadi


Koska sienimyrkky  orellaniini selektiivisesti aiheuttaa munuaissoluissa  apoptoosin, nekroosin ja  solutoimintojen ja solukasvun  palauttumattomasti, siitä voi olla munuaissyövän viimevaiheissa  hoidollista apua munuaissyöpäsoluillekin toksisena  molekyylinä - tosin anuriatilanne on hoidettava  dialyysein. Tässä tarkoituksessa  on tehty  asiaa kartoittava  väitöstyö, jossa vahvistettiin  orellaniin myrkkyvaikutusten rajoittuminen  nefronien  munuaistubulusten epiteelisoluihin ja munuaissolukarsinomaan - orellaniinia kertyi  munuaiskorteksiin ja virtsarakkoon, virtsateiden alueelle, eikä merkittäviä vaikutuksia muihin  testattuihin solulinjoihin ollut havaittavissa.


 Orellanine is a fungal nephrotoxin selectively toxic to the human tubular epithelial cells (HTEC) of the kidney nephrons leading to kidney failure. Patients treated with renal replacement therapy after orellanine poisoning show no signs of damage to other organs in the body. 
Aims: Our main aim in this thesis is to develop chronic peritoneal dialysis (PD) in anuric rodents, to better understand the pharmacokinetic properties of orellanine and to evaluate orellanine as an experimental treatment against metastasized clear cell renal cell carcinoma (ccRCC). Methods: The first paper is an in vivo study of chronic automated PD in anuric rats. Orellanine was used to induce uremia. Blood, dialysis fluid, and tissue samples were examined for electrolyte profiles, inflammatory status, and morphology. The second paper is an in vivo study in which rats were given intravenous injections of labeled/unlabeled orellanine. The distribution of orellanine was imaged, and orellanine plasma concentrations were measured over different time points. The third paper had two parts: an in vitro part examining the effect of orellanine on HTEC, epithelial cells, ccRCC cells, and other cancer cell lines, and an in vivo part with a xenograft rat model testing the effect of orellanine on metastasized ccRCC tumors. Results: The levels of urea and creatinine in orellanine-treated rats indicated severe uremia. The automated PD system developed in our lab provided adequate dialysis. The rats gained weight and had normal homeostasis. Orellanine was cleared renally and was mainly distributed to the renal cortex and the urinary bladder. Orellanine induced necrosis, apoptosis, and disruption of cellular functions and growth on HTEC and ccRCC cells while having no significant effect on other tested cell lines at the same doses. Finally, orellanine induced significant apoptosis and necrosis in the xenografted tumors in vivo. Conclusions: Orellanine selectively causes renal failure, which is irreversible at high doses. We describe the first successful treatment of rats with severe uremia that, despite anuria, were kept healthy over a period of at least 21 days. The system can be used to improve PD and to study various aspects of uremia. The pharmacokinetic properties of orellanine were investigated and it was shown that orellanine is distributed mainly to the urinary system. Orellanine induced significant apoptosis and necrosis in metastasized xenografted tumors in vivo and showed no signs of affecting other organs. Therefore, we suggest that its therapeutic effects should be further examined as a treatment option for late stage ccRCC patient

tisdag 4 september 2018

Ruotsalaisista sienistä sisätautien nettikohdan ohjetta


https://www.internetmedicin.se/page.aspx?id=2333

Vihreä mamba puri miestä , vastamyrkyn hankkiminen aikaavievää


Käärmeistä ja käärmeenmyrkysitå  yleensä asetna MMP blogiin, ksoka myrkyssä on matraixmetalloproteinaaseja, mtua nyt tämä  artikkeli livahti tähän maan läheiseen blogiin.

Sahlgrenska saknar motgift mot tropiska ormar

måndag 3 september 2018

Valekantarelli eli Clitocybe aurantica

Toisella nimellä valekantarelli on clitocybe aurantica ja tästä taas löytyy paljon tietoa, ainakin kuusi  artikkelia Pubmed lätheessä. Ulkomailla sitä pidetään syömäkelvottomana. samoin Ruotsissa, muta toksisuuden asteesta pohdiskellaan: Kuumennuksen ja mahahapon vaikutuksen jälkeen toksiset  tekijät kyllä  hajoavat.  Siis jos mahahapot toimivat.  Suomessa  sanotaan, että tätä voi syödä, se on kitkerä, ei tarvise edes ryöpätä. Minusta  sieni on kitkerä tympönen, josta jää vielä paha maku yli vuorokaudeksi suuonteloon.  Kuitekaan se ei aiheuttaa pahoinvointia. sen sijaan päänsärkyä ja lihaskipua.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Clitocybe+aurantiaca

Valekanttarellia (Hygrophoropsis aurantiaca) pidetään syömäkelvottomana ( inedible)

https://www.first-nature.com/fungi/hygrophoropsis-aurantiaca.php
Löysin tällaisen relevantin artikkelin tästä  valekanttarellista ja koska olen tehnyt erehdyksen  kanttarellin suhteen ja paistanut muutamia näistä 2.9. illalla -todennut maun  hyvin kitkeräksi ja jopa yöllä koin painajasiuniakin olin hiessä. Pidän tätä syömäkelvottomana ja sen myrkyistä  pitää ottaa selvää tarkemmin. Ei kuitenkaan ole tullut  mitään selkäkipua tai munuaisoiretta eikä lämmönnousua eikä pahoinvointia, mutta pohjelihakset olivat kipeät kuin maitohapossa, samaan tapaan, seuraavana päivänä, ilman muuta syytä. Olisiko jotain myotoksiinia tai neuromyotoksiinia? Tässä artikkelsis maintiaan että tätä kasvaa  Ruotsissa ja havaitaan  etsittäessä aknttarelleja; Sitä kasvaa  kuivana kesänä paljon , sanotaan taas eräässä toisessa artikkelissa. Siis tänä syksynä tätä on varmaan PALJON. Huom mikä määrä nijmiä tälle  inhottavan makuiselle sienelle on kertynyt historian aikana.  Kiinnostus siihen ei takuulla ole kulinaristisista näkökohdista.  Täsää lähteessä pidetään  valekanttrellia syömäkelvottomana.  Niin  asia  minunkin  mielestäni  on. Jos ja kun  siitä sienitehtaasta löytyy paljon molekyylejä,  se on tietysti hyvä luonnonresurssi tieteellisiin tutkimuksiin.

  • Hygrophoropsis aurantiaca, a gilled boletoid fungus, can easily be mistaken for the highly prized edible Chanterelle, Cantharellus cibarius, and although some consider it safe (but bitter tasting) to eat some concerns still remain about it. A distant relative of the Brown Rollrim, Paxillus involutus, which is now known to contain dangerous toxins, Hygrophoropsis aurantiaca is more closely related to pored boletes and, with a few notable exceptions, boletes are edible and some of then - Boletus edulis for example - are highly prized.
  • The fertile surface is covered with a repeatedly-forking gill-like structure which is quite distinctive and lacks the cross-veins found in Chanterelles. The reddish-stemmed group of False Chanterelles shown above were seen in a Spruce forest in Sweden during a foray in search of (true!) Chanterelles Cantharellus cibarius.
Distribution
  • Fairly frequent throughout Britain and Ireland, the False Chanterelle also occurs across mainland Europe and in North America.
Taxonomic history
When in 1781 the Austrian priest and naturalist Franz Xaver Freiherr von Wulfen (1728 - 1805) described this mushroom he gave it the binomial name Agaricus aurantiacus. (In the early days of fungal taxonomy gilled mushrooms were generally grouped under the genus Agaricus, since split up with most of its contents dispersed to other newer genera.) It was the French mycologist René Charles Joseph Ernest Maire (1878 - 1949) who, in 1921, transferred this species to the genus Hygrophoropsis, whereupon it acquired its currently accepted scientific name Hygrophoropsis aurantiaca. This mushroom is in fact the type species of the genus Hygrophoropsis.

That this mushroom should be mistaken for an edible Chanterelle, Cantharellus cibarius, is understandable: one of its synonymous scientific names is Cantharellus aurantiacus (Wulfen) Fr. Other synonyms of Hygrophoropsis aurantiaca include Agaricus aurantiacus Wulfen, Merulius aurantiacus (Wulfen) Pers., Merulius nigripes Pers., Agaricus subcantharellus Sowerby, Cantharellus aurantiacus ß lacteus Fr., Cantharellus aurantiacus var. pallidus Cooke, Clitocybe aurantiaca (Wulfen) Stud.-Steinh., Clitocybe aurantiaca var. albida (Gillet) Rea, Clitocybe aurantiaca var. lactea (Fr.) Rea, Clitocybe aurantiaca var. nigripes (Pers.) Rea, Hygrophoropsis aurantiaca var. aurantiaca (Wulfen) Maire, Hygrophoropsis aurantiaca var. nigripes (Pers.) Kühner & Romagn., Hygrophoropsis aurantiaca var. pallida (Cooke) Kühner & Romagn., and Hygrophoropsis aurantiaca var. rufa D.A. Reid. Quite a lot, really!
Hygrophoropsis is a sparsely populated genus, with just five species currently recorded from Britain.

 The genus name Hygrophoropsis means resembling Hygrophorus. (The suffix -opsis comes from Greek and means 'similar to'.) In shape it is true that woodwaxes (Hygrophorus species) and the False Chanterelle are somewhat similar, but woodwaxes have broad gills which are, as the name suggests, waxy. If you are unfamiliar with woodwaxes, Hygrophoropsis hypothejus, commonly called the Herald of Winter, is a typical example. The specific epithet aurantiaca is a reference to the orange colouring of the False Chanterelle.

 The genus name Hygrophoropsis means resembling Hygrophorus. (The suffix -opsis comes from Greek and means 'similar to'.) In shape it is true that woodwaxes (Hygrophorus species) and the False Chanterelle are somewhat similar, but woodwaxes have broad gills which are, as the name suggests, waxy. If you are unfamiliar with woodwaxes, Hygrophoropsis hypothejus, commonly called the Herald of Winter, is a typical example. The specific epithet aurantiaca is a reference to the orange colouring of the False Chanterelle.

Culinary notes 
Although the False Chanterelle is not known as a seriously toxic toadstool, there are reports that some people have suffered hallucinations after eating this species. The False Chanterelle should therefore be treated with caution, and we recommend that it should be considered as inedible.