Etiketter

Leta i den här bloggen

tisdag 4 september 2018

Ruotsalaisista sienistä sisätautien nettikohdan ohjetta


https://www.internetmedicin.se/page.aspx?id=2333

Vihreä mamba puri miestä , vastamyrkyn hankkiminen aikaavievää


Käärmeistä ja käärmeenmyrkysitå  yleensä asetna MMP blogiin, ksoka myrkyssä on matraixmetalloproteinaaseja, mtua nyt tämä  artikkeli livahti tähän maan läheiseen blogiin.

Sahlgrenska saknar motgift mot tropiska ormar

måndag 3 september 2018

Valekantarelli eli Clitocybe aurantica

Toisella nimellä valekantarelli on clitocybe aurantica ja tästä taas löytyy paljon tietoa, ainakin kuusi  artikkelia Pubmed lätheessä. Ulkomailla sitä pidetään syömäkelvottomana. samoin Ruotsissa, muta toksisuuden asteesta pohdiskellaan: Kuumennuksen ja mahahapon vaikutuksen jälkeen toksiset  tekijät kyllä  hajoavat.  Siis jos mahahapot toimivat.  Suomessa  sanotaan, että tätä voi syödä, se on kitkerä, ei tarvise edes ryöpätä. Minusta  sieni on kitkerä tympönen, josta jää vielä paha maku yli vuorokaudeksi suuonteloon.  Kuitekaan se ei aiheuttaa pahoinvointia. sen sijaan päänsärkyä ja lihaskipua.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Clitocybe+aurantiaca

Valekanttarellia (Hygrophoropsis aurantiaca) pidetään syömäkelvottomana ( inedible)

https://www.first-nature.com/fungi/hygrophoropsis-aurantiaca.php
Löysin tällaisen relevantin artikkelin tästä  valekanttarellista ja koska olen tehnyt erehdyksen  kanttarellin suhteen ja paistanut muutamia näistä 2.9. illalla -todennut maun  hyvin kitkeräksi ja jopa yöllä koin painajasiuniakin olin hiessä. Pidän tätä syömäkelvottomana ja sen myrkyistä  pitää ottaa selvää tarkemmin. Ei kuitenkaan ole tullut  mitään selkäkipua tai munuaisoiretta eikä lämmönnousua eikä pahoinvointia, mutta pohjelihakset olivat kipeät kuin maitohapossa, samaan tapaan, seuraavana päivänä, ilman muuta syytä. Olisiko jotain myotoksiinia tai neuromyotoksiinia? Tässä artikkelsis maintiaan että tätä kasvaa  Ruotsissa ja havaitaan  etsittäessä aknttarelleja; Sitä kasvaa  kuivana kesänä paljon , sanotaan taas eräässä toisessa artikkelissa. Siis tänä syksynä tätä on varmaan PALJON. Huom mikä määrä nijmiä tälle  inhottavan makuiselle sienelle on kertynyt historian aikana.  Kiinnostus siihen ei takuulla ole kulinaristisista näkökohdista.  Täsää lähteessä pidetään  valekanttrellia syömäkelvottomana.  Niin  asia  minunkin  mielestäni  on. Jos ja kun  siitä sienitehtaasta löytyy paljon molekyylejä,  se on tietysti hyvä luonnonresurssi tieteellisiin tutkimuksiin.

  • Hygrophoropsis aurantiaca, a gilled boletoid fungus, can easily be mistaken for the highly prized edible Chanterelle, Cantharellus cibarius, and although some consider it safe (but bitter tasting) to eat some concerns still remain about it. A distant relative of the Brown Rollrim, Paxillus involutus, which is now known to contain dangerous toxins, Hygrophoropsis aurantiaca is more closely related to pored boletes and, with a few notable exceptions, boletes are edible and some of then - Boletus edulis for example - are highly prized.
  • The fertile surface is covered with a repeatedly-forking gill-like structure which is quite distinctive and lacks the cross-veins found in Chanterelles. The reddish-stemmed group of False Chanterelles shown above were seen in a Spruce forest in Sweden during a foray in search of (true!) Chanterelles Cantharellus cibarius.
Distribution
  • Fairly frequent throughout Britain and Ireland, the False Chanterelle also occurs across mainland Europe and in North America.
Taxonomic history
When in 1781 the Austrian priest and naturalist Franz Xaver Freiherr von Wulfen (1728 - 1805) described this mushroom he gave it the binomial name Agaricus aurantiacus. (In the early days of fungal taxonomy gilled mushrooms were generally grouped under the genus Agaricus, since split up with most of its contents dispersed to other newer genera.) It was the French mycologist René Charles Joseph Ernest Maire (1878 - 1949) who, in 1921, transferred this species to the genus Hygrophoropsis, whereupon it acquired its currently accepted scientific name Hygrophoropsis aurantiaca. This mushroom is in fact the type species of the genus Hygrophoropsis.

That this mushroom should be mistaken for an edible Chanterelle, Cantharellus cibarius, is understandable: one of its synonymous scientific names is Cantharellus aurantiacus (Wulfen) Fr. Other synonyms of Hygrophoropsis aurantiaca include Agaricus aurantiacus Wulfen, Merulius aurantiacus (Wulfen) Pers., Merulius nigripes Pers., Agaricus subcantharellus Sowerby, Cantharellus aurantiacus ß lacteus Fr., Cantharellus aurantiacus var. pallidus Cooke, Clitocybe aurantiaca (Wulfen) Stud.-Steinh., Clitocybe aurantiaca var. albida (Gillet) Rea, Clitocybe aurantiaca var. lactea (Fr.) Rea, Clitocybe aurantiaca var. nigripes (Pers.) Rea, Hygrophoropsis aurantiaca var. aurantiaca (Wulfen) Maire, Hygrophoropsis aurantiaca var. nigripes (Pers.) Kühner & Romagn., Hygrophoropsis aurantiaca var. pallida (Cooke) Kühner & Romagn., and Hygrophoropsis aurantiaca var. rufa D.A. Reid. Quite a lot, really!
Hygrophoropsis is a sparsely populated genus, with just five species currently recorded from Britain.

 The genus name Hygrophoropsis means resembling Hygrophorus. (The suffix -opsis comes from Greek and means 'similar to'.) In shape it is true that woodwaxes (Hygrophorus species) and the False Chanterelle are somewhat similar, but woodwaxes have broad gills which are, as the name suggests, waxy. If you are unfamiliar with woodwaxes, Hygrophoropsis hypothejus, commonly called the Herald of Winter, is a typical example. The specific epithet aurantiaca is a reference to the orange colouring of the False Chanterelle.

 The genus name Hygrophoropsis means resembling Hygrophorus. (The suffix -opsis comes from Greek and means 'similar to'.) In shape it is true that woodwaxes (Hygrophorus species) and the False Chanterelle are somewhat similar, but woodwaxes have broad gills which are, as the name suggests, waxy. If you are unfamiliar with woodwaxes, Hygrophoropsis hypothejus, commonly called the Herald of Winter, is a typical example. The specific epithet aurantiaca is a reference to the orange colouring of the False Chanterelle.

Culinary notes 
Although the False Chanterelle is not known as a seriously toxic toadstool, there are reports that some people have suffered hallucinations after eating this species. The False Chanterelle should therefore be treated with caution, and we recommend that it should be considered as inedible.

onsdag 29 augusti 2018

Vahverot eli kanttarellit tuottavat ergosterolia ja ergosteroliperoksidia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vahverot
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/keltavahvero

Nämä joita keräsin viime viikolla ( asetin ne sitten jääkaappiin jaapsitoin 2.9. illalla)  voivat olla  valhevahveroita, ainakin oikeanpuoleiset kuvassa  tai kaikki, koska niistä ei tullut kanttarellin aromia esiin paistaessa ja maku oli kirpeä ellei kitkerä.  Valhekanttarellit - sanotaan vanhassa tiedossa-  ovat  kyllä syötäviä,mutta ei vaikuta mitenkään  kulinaariselta elämykseltä. Mainitaan niiden oelvan kitkeriä. En suosittele. Ainakin pitää ryöpätä mielestäni, vaikka Luontoportti sanoo, ettei tarvitse ryöppäystä. Muta  tuskin niistä saa yhtän mitään hyvää, sillä ne EIVÄT ole kanttarellisukua vaan  jotain Boletales sukua. .
https://fi.wikipedia.org/wiki/Valevahvero
Hygrophorosis aurantiaca,
Agaricomycetidae, Boletales
Pseudokantarell, valevahvero

Mitä PubMed tietää tästä Valevahverosta?     HYGROPHOROSIS AURANTIACA

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Hygrophorosis+aurantiaca

Molecules. 2016 Jul 21;21(7). pii: E946. doi: 10.3390/molecules21070946. A New Method for the Isolation of Ergosterol and Peroxyergosterol as Active Compounds of Hygrophoropsis aurantiaca and in Vitro Antiproliferative Activity of Isolated Ergosterol Peroxide. Nowak R1, Drozd M2, Mendyk E3, Lemieszek M4, Krakowiak O5, Kisiel W6, Rzeski W7,8, Szewczyk K9.
1
Department of Pharmaceutical Botany, Medical University of Lublin, Poland..

TIIVISTELMÄ ( Suomennosta) Abstract

Tässä tutkimuksessa eristettiin  ensimmäistä kertaa tuoreista valekanttarelleistä ergosteroliperoxideja ja ergosterolia.   Uusi yksinkertainen ja ekonominen  kromatografinen metodikin  kehitettiin tämän sienilajin  mainittujen tuotteiden määritykseen. koeputkitutkimuksissa  löytyi ergosteroliperoksidin antiproliferatiivinen vaikutus  ihmisen paksunsuolen syöpäsoluja vastaan. mainittu  vaikutus  perustui muuntuneeseen mitokondriaaliseen aktiivisuuteen ja alentuneesen DNA-synteesiin, Samoissa pitoisuuksissa vaikutus ei kuitenkaan ollut toksinen paksunsuolen epitelisoluille. Valekanttarellin  maanpäällinen osa sporocarp (fruitbody, itiöemä = lakki ja jalka)  omaa suuret  mahdollisuudet    tuottaa lääketieteeseen   ehkä soveltuvia  substansseja -ja uutteita.

  • In the present study, ergosterol peroxide and ergosterol were isolated for the first time from fresh fruit bodies of Hygrophoropsis aurantiaca (False Chanterelle). The substances were characterized mainly by spectroscopic methods (¹H-NMR, (13)C-NMR, DEPT-45, DEPT-90, DEPT-135, 2D-NMR). In our study, a new specific thin layer chromatographic method was developed for determination of ergosterol and ergosterol peroxide in H. aurantiaca extract. The method is based on the separation of n-hexane extract on silica gel (Silica Gel G) TLC plates using the optimized solvent system toluene/ethyl acetate (3:1; v/v). The main advantages of the developed method are the simplicity of operation and the low cost. The in vitro study results revealed the antiproliferative properties of ergosterol peroxide against LS180 human colon cancer cells. The described effect was attributed both to altered mitochondrial activity and decreased DNA synthesis. Additionally, in the same concentration range the investigated compound was not toxic to CCD 841 CoTr human colon epithelial cells. The present study suggests that fruit bodies of H. aurantiaca have great potential for producing substances and extracts with potential applications in medicine.

KEYWORDS: Hygrophoropsis aurantiaca; TLC-DPPH; antiproliferative effect; cytotoxicity; ergosterol; peroxyergosterol PMID: 27455215 DOI: 10.3390/molecules21070946 [Indexed for MEDLINE]  Free full text

Olen sitä mieltä, ett nämä keräämäni  sienet ovat valevahveroita, Niissä ei ollut kanttarelliaromia paistaessa. Ne maistuivat lähinä - vähän pahankitkeriltä, ruotsalainen sanoo: Besk smak. Sain yöllä painajaisia ja olin ihan hikinen.  Sitten seuravana päivänä oli päänsärkyä ja pohjelihaskipua.  En kuitenkaan  heti tehnyt  yhteenvetoa  sienten syömiseen. Minulla on hyvin harvoin päänsärkyä ja yleensä en näe painajasiunia tai  musita    mitä unta sattuu näkemään ja " nukun kuin tukki".  Seuraan  verenpainetta jos  tulee jotain outoa.  Diastole oli tänään hieman koholla.


 

Suomalainen sienten kuvasarja netissä

https://sepon.pic.fi/kuvat/Sieni%C3%A4/

Sieniaika jälleen 2018. Keltavahverot ja Valevahverot

29.8. 2018  Metsä on vielä aika kuivaa, järvien pinnat eivät ole palautuneet  kesäkuivuuden jälkeen, vaikka on sataa ripottanut.
Yllättävää kuitenkin pitkästä aikaa nähdä kanttarelleja ihna kävelytien varrella. Poimin pari kourallista.
Niisä näkyi muutamia  selvästi oranssimpia kuin toiset ja oranssimpien heltat olivat tiheät ja niiten varressa ei ollut sitä putkimaista reikää.  Hmm mikähän valevahvero se voisi olla?
Katsoin netistä. Mutta- siellähän ON valevahvero olemassa!
Nyt vain on saatava tietää, onko se myrkyllinen vai myrkytön. Näissä lähtehissä sanotaan että sen voi paistaa kuten oikean vahveron.
YLE kirjoittaa  tästä samasta  asiasta  -- Tänään huomasin että näitä molempia voi kasvaa  aika lähekkäin   muutamien neliömetrien  alueella.

https://yle.fi/uutiset/3-7438425

Siteeraan luontoportin tekstin valevahverosta. Valevahvero ei kuulu kantarelleihin , vaan boletales ryhmään

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/valevahvero

    Valevahvero

    Hygrophoropsis aurantiaca

    • Heimo: Hygrophoropsidaceae
    • Suku: Valevahverot – Hygrophoropsis
    • Syötävyys: * – kelvollinen ruokasieni
    • Näköislajit:keltavahveroLakki: 2–8 cm leveä, laakea tai hieman suppilomainen, ohutreunainen,
  • reunoilta sisäänkiertynyt, nuorena nukkainen, myöhemmin sileä, kuiva. Oranssinkeltainen, haalistuva, usein keskeltä tummempi. Heltat, tiheässä, pitkäjohteiset, toistamiseen haaraiset, oranssinpunaiset.
  • Jalka: 2–5 cm pitkä, ohut (0,3–0,8 cm), tyvestä suippo, lakin värinen, sitkeä.
  • Malto: Kellanpunertavaa, ohutta, pehmeää, sitkeää.
  • Itiöpölyn väri: Valkoinen.
  • Mikroskooppiset tuntomerkit: itiöt 5-8 × 3-4,5 um, soikeita, värittömiä, sileitä, dekstrinoideja.
  • Maku: Mieto.
  • Haju: Heikko.
  • Kasvupaikka: Havu- ja sekametsät, hakamaat, pensaikot, 
  •  Hakkuuaukeat, pururadat, havulahopuulla, hakkeella ja karikkeella. Lahottaja. Yleinen koko maassa. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
  • Satoaika: Elo–lokakuu. Löydettävissä enemmän kuivina syksyinä.
  • Värjäys: Värjäyssieni, ruskeankeltaisia ja oransseja sävyjä.
Valevahvero kasvaa yleisenä koko maassa havu- ja sekametsissä usein havulahopuulla ja hakkuuaukeiden kannoilla. Valevahvero sisällytetään nykyisin syötäviin sieniin, ja on joidenkin mielestä aivan kelpo ruokasieni, jota ei ole osattu käyttää.
Valevahveron saattaa sekoittaa keltavahveroon (Cantharellus cibarius), vaikkakin valevahvero kuuluu helttasieniin. Keltavahverolla ei ole helttoja, kuten valevahverolla, vaan poimut. Valevahveron heltat ovat hyvin tiheässä, kertaalleen haaroittuvat ja oranssinpunaiset. Valevahvero on keltavahveroa hennompi, pienempi ja ohutmaltoisempi. Keltavahvero on erinomainen ruokasieni.
Valevahverosta on erotettu nykyisin ruskovalevahvero (H. rufa) ja kalvasvalevahvero (H. pallida). Ruskovalevahveron lakki on samettinukkaisen tumman ruskea, kalvasvalevahverolta puuttuvat keltaiset värit ja sen lakki on kerman vaalea.

VERTAA KANTTARELLIIN:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/keltavahveroi/sienet/keltavahvero