Etiketter

Leta i den här bloggen

torsdag 18 oktober 2012

Miten sienten radioaktiivisuutta voidaan vähentää? STUK neuvoo.

http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/elintarvikkeet/cesium137/fi_FI/sienien_cesiumin_vahentaminen/

Onko kanttarelli täysin vaaraton sieni? Kanttarellin sibaarihappo

Kaikki ovat yleisesti sitä mieltä, että kanttarelli on niin vaaraton, että sitä voi syödä aivan sinänsä ja ryöppäämättä ( keittämättä niin että  keittovesikin poistetaan).  Puolestani  pidän asiaa aina kyseenalaisena, koska kyse on SIENESTÄ. Ja niinpä tästä näkökohdasta etsin kanttarellien vaaroja.

 Suppilovahvero on nimeltään Cantharellus tubaeformis ja löytäähän sitä vikaa  kun sillä silmällä hakee, siitäkin Tämä vuosi 2012 on varsinkin suppilovahverovuosi.

Mutta miten sen vika  syntyy?
 Jos SIENI  itse  vaurioituu, se alkaa puolustautua ja muodostaa jotakin vauriota vastustavaa tai korjaavaa ainetta , siis "omatekosita antibioottiansa" ja se taas on ihmiselle potentiaalisesti vaarallinen- ellei toisin osoiteta-  ja ryöpätessä ( keittäessä) kyllä katoaa useistakin  sienistä- ei kaikista kuitenkaan.
Tästä saa  tietysti oivalluksen, että poimittujen kanttarellienkin  tulee olla moiteettomia, ei viallisia.

 Mikä tuo kantterellien itsepuolustusaine sitten on?
Tavallinen keltavahvero  CANTHARELLUS cibarius ja ruskeansävyinen suppilovahvero  CANTHARELLUS  tubaeformis tekevät  puolustuksekseen   rasvahappoa ( kertoo allaoleva artikkeli)
(1)  sibaarihappoa ( Cibaric acid)
(2)   10-hydroksi-9 deceeni happoa ( 10-hydrocy-8-decenoic acid).

Mutta kun näitä sienen itsepuolustusaineita  verrattiin  allaolevassa tutkimuksessa  maitorouskujen  (LACTARIUS)  vastaaviin itsepuolustusaineisiin, jotka   rakenteeltaan  kuuluvat vahvoihin  seskviterpeeneihin,  niin kanttarellien puolustusaineet olivat paljon miedompia  antimikrobiaktiivisuudelta  ja sytotoksisuudelta.

Mutageenisen  vaikutuksen olemassaoloa  etsittäessä havaittiin, että   sibaarihapolla ei ollut sellaista ja toisenkin kanttarelliperäisen rasvahapon suora mutageenisyys oli hyvin lievää.   Sibaarihappo tuhoutui keitettässä, joten keltavahveron käytöstä ei katsota  aiheutuvan mitään  riskiä sienten syöjille.

 LÄHDE: Hakusanalla "Cantharellus tubaeformis"

 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8657757
Sitaatti-
"Planta Med. 1996 Apr;62(2):181-3.  Assays of the biological activities of two fatty acid derivatives formed in the edible mushrooms cantharellus cibarius and C. tubaeformis as a response to injury.
Cibaric acid (1) and 10-hydroxy-8-decenoic acid (2) are two fatty acid derivatives that are formed in the fruit bodies of Cantharellus cibarius (chanterelle) and C. tubaeformis as a response to injury. Unlike the potent defensive sesquiterpenes formed in injured fruit bodies of the pungent Lactarius species, compounds 1 and 2 only possess very weak antimicrobial and cytotoxic activity. Compound 2 was found to be a very weak direct-acting mutagen in the Ames test "

  • Tietysti mitä cesiumiin ja sieniin tulee, siitä STUK antaa vuosittain  suosituksiaan sieniä runsaasti konsumoiville. Näissä 9:ssä  PubMed hakulöydössä on maininta  suppilovahverosta, että  se kuuluu niihin sieniin, jotka melko vahvasti konsentroivat cesiumia, jos sitä on saatavilla.
Cesiumia tietysti voi keittämällä vähentää, sekä  rajoittamalla sienten syönnin kokonaismäärää.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3660949
Päivitys 9.9. 2014 



DON, deoksinivalenoli, Vomitoksiini

Kun on analysoitu viljanjyvien ytimiä, niissä esiintyneet tavallisimmat homesuvut ovat olleet FUSARIUM ja PENICILLIUM. Muista, ns. varastohomeista tavallisimpia ovat olleet satunnaisesti esiintymällä suvut ASPERGILLUS ja EUROTIUM; niiden infektoimisaste on matala.

FUSARIUM-lajien jatkoanalyysissä esiintyi F. POAE vehnässä ja rukiissa. Tavallisia olivat myös F. CULMORUM ja F. TRICINCTUM sekä F. AVENACEUM.

Ruotsin oloissa FUSARIUM-lajit tuottavat trikoteseenejä, joita analysoitu A- ja B-trikoteseenejä 13 erilaista. Ruotsissa tuottuu lähinnä DON eli deoksinivalenolia (Wikipediakuva)  havaittavissa määrin.
Analyyseissä ilmoitetaan mykotoksiinin määrät yksiköillä log CFU/ g. Sille on asetettu korkein sallittu yläraja tuotteissa ja TDI arvo.
CFU= Colony Forming Units.
LÄHDE:
Olsen Minna, Möller Tord: Mögel och mykotoxiner i spannmål
O
 Deoxynivalenol.png

Homemyrkky DON deoksynivalenoli on trikoteseeniryhmän homemyrkky

Tämä home DON  on paremmin tunnettu trikoteseenien ryhmjän mykotoksiinina ja DON on sen lyhennys. PubMed lähteestä haku  (mycotoxin DON ) selittää seuraavaa  englanniksi. Tällä hakusanalla tulee tietysti hyvin suuri joukko  vastauksia.  Suomennan tästä yhdestä  myöhemmin
Kun katsoo ( Googlaa)  trikoteseenien rakennetta (Trichothecene structure) kuten DON ( deoksineivalenoli)  tai NIV ( nivalenoli) ja muita niin huomaa niissä steroidista hahmoa, kuitenkaan ei sellasta mihin keholla olisi tarkka katabolinen järjestelmänsä. Joten niillä periaatteessa voi olla vaikutus steroidisiin reseptoreihin,  jos ne esim ovat  hajoamattomia kauemman aikaa kuin kehon steroidit. Tästä on koeputkitason tutkimus alla. Arvellaan niiden häiritsevän steroidien reseptorijärjestelmää ja signaloimisteitä.
 Itse asiassa homemyrkkyjen tutkimuksessa on  kyllä  tiedemiehille  runsaasti  tutkimuskohdetta tuhanneksi vuodeksi eteenpäin tai ainakin suurelle tutkijajoukolle. Näitä kliinisesti merkittäviä luonnon toksiineja on hyvin paljon. Aikaa (vuosisataa)  vie jo kunnes niitä ensin on pystytty hahmottamaan rakenteellisesti.  Tässä on yksi oikein hyvä työ tehty  trikot1seenien alueelta.  Fusarium- homeen mykotoksiinien  alueelta: Ja jo  homeita sinänsä on tavattoman paljon taxonomisesti ajatellen.

 http://www.zsf.jcu.cz/jab/5_1/fig1elosta.jpg

Mitä tutkijat löysivät?
 Viimeinen kappale  on JOHTOPÄÄTÖS:
Tulokset osoittivat, että DON, T-2 ja HT-2 toksiinit eivät kuitenkaan tehneet aivan suoraa interaktiota steroidihormonireseptorin kanssa eivätkä täten aiheuta mitään suoraa endokriinista katkoa.
Mutta mitä tutkijat havaitsivat kuitenkin niitten voivan aiheuttaa?
Tutkimukset viittaavat siihen, että  DON, T2 toksiini ja HT-2 toksiini vaikuttavat solun elinkykyisyyteen ja  steroidien muodostumiseen;  ne vaikuttavat  myös   geeniekspression muuntumista , joten niillä voi olla kykyä  aiheuttaa endokriinisia  katkoja.

Although the results indicate that there is no evidence to suggest that DON, T-2 and HT-2 toxins directly interact with the steroid hormone receptors to cause endocrine disruption, the present findings indicate that exposure to DON, T-2 toxin and HT-2 toxin have effects on cell viability, steroidogenesis and alteration in gene expression indicating their potential as endocrine disruptors.

Toxicol Lett. 2012 Sep 12;214(3):268-278. doi: 10.1016/j.toxlet.2012.09.005. [Epub ahead of print]An in vitro investigation of endocrine disrupting effects of trichothecenes deoxynivalenol (DON), T-2 and HT-2 toxins.Ndossi DG, Frizzell C, Tremoen NH, Fæste CK, Verhaegen S, Dahl E, Eriksen GS, Sørlie M, Connolly L, Ropstad E. Source Norwegian School of Veterinary Science, Oslo, Norway; Sokoine University of Agriculture, Morogoro, Tanzania.

Abstract

Trichothecenes are a large family of chemically related mycotoxins. Deoxynivalenol (DON), T-2 and HT-2 toxins belong to this family and are produced by various species of Fusarium. The H295R steroidogenesis assay, regulation of steroidogenic gene expression and reporter gene assays (RGAs) for the detection of androgen, estrogen, progestagen and glucocorticoid (ant)agonist responses, have been used to assess the endocrine disrupting activity of DON, T-2 and HT-2 toxins. H295R cells were used as a model for steroidogenesis and gene expression studies and exposed with either DON (0.1-1000ng/ml), T-2 toxin (0.0005-5ng/ml) or HT-2 toxin (0.005-50ng/ml) for 48h. We observed a reduction in hormone levels in media of exposed cells following radioimmunoassay. Cell viability was determined by four colorimetric assays and we observed reduced cell viability with increasing toxin concentrations partly explaining the significant reduction in hormone levels at the highest toxin concentration of all three trichothecenes. Thirteen of the 16 steroidogenic genes analyzed by quantitative real time PCR (RT-qPCR) were significantly regulated (P<0 .05=".05" by="by" class="highlight" span="span">DON
(100ng/ml), T-2 toxin (0.5ng/ml) and HT-2 toxin (5ng/ml) compared to the control, with reference genes (B2M, ATP5B and ACTB). Whereas HMGR and CYP19 were down-regulated, CYP1A1 and CYP21 were up-regulated by all three trichothecenes. DON further up-regulated CYP17, HSD3B2, CYP11B2 and CYP11B1 and down-regulated NR5A1. T-2 toxin caused down-regulation of NR0B1 and NR5A1 whereas HT-2 toxin induced up-regulation of EPHX and HSD17B1 and down-regulation of CYP11A and CYP17. The expressions of MC2R, StAR and HSD17B4 genes were not significantly affected by any of the trichothecenes in the present study. Although the results indicate that there is no evidence to suggest that DON, T-2 and HT-2 toxins directly interact with the steroid hormone receptors to cause endocrine disruption, the present findings indicate that exposure to DON, T-2 toxin and HT-2 toxin have effects on cell viability, steroidogenesis and alteration in gene expression indicating their potential as endocrine disruptors.