mikrosienet | piensienet
mikrosienet | |
piensienet |
Sources
References
- SLT2006
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.10.2022: Sienitiede:mikrosienet. (Tarkka
osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Sienitiede:mikrosienet.)
mikrosienet | |
piensienet |
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.10.2022: Sienitiede:mikrosienet. (Tarkka
osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Sienitiede:mikrosienet.)
https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-662-26147-7
löysin sattumoisin vanhan suomalaisn väitöskirjan eräistä mikrosienistä. Springer Link antaa niistä kaikista yleiskäsitystä.
Sanan "Ustilagineen" löysin eräästä kirjasta Google-haulla:
Suomalainen väitöstyö, jonka löysin on J.I. Lirolta :
Myrkyllisten ja pahanmakuisten sienten vuoksi on sienien tunnistamisessa oltava huolellinen. Sienen vertaaminen pelkästään sienikirjan kuviin ei yksin riitä, vaan kaikki sienestä annetut tuntomerkit on tarkistettava. Sieni saattaa olla eri-ikäisenä hyvinkin erinäköinen.
Sienet on syytä ottaa kokonaisina talteen ja välttää niiden turhaa käsittelyä, sillä tunnistamisen kannalta tärkeitä tuntomerkkejä on esimerkiksi maahan kätkeytyneessä jalan alaosassa.
Sienten tunnistamisessa voi turvautua myös kasvupaikan puulajeihin, esimerkiksi koivulla, haavalla, männyllä, tammella ja kuusella on omat punikkitattilajinsa.
Lakin koko ja muoto vaihtelevat paitsi eri lajeilla, myös saman lajin eri-ikäisillä sienillä. Myös väri muuttuu sienen iän ja sään mukaisesti, esimerkiksi haperoiden värit haalistuvat sateella. Lakin pintakelmustakin löytyy hyviä tuntomerkkejä: limainen, tahmea tai kuiva, sileä, jyväksinen, suomuinen tai suomusjätteiden kirjavoima.
Heltat ja pillit vaihtelevat lajeittain. Hyviä tuntomerkkejä ovat helttojen leveys, paksuus ja tiheys, mahdollinen haaroittuminen ja tapa, millä ne kiinnittyvät jalkaan. Lisäksi helttojen ja pillien väri on tärkeä tuntomerkki.
Itiöpölyn väri on kullakin sienilajilla ominainen ja varsin pysyvä tuntomerkki. Värin voi selvittää itiölaskeumasta: asetetaan sienen hyväkuntoinen lakki heltat alaspäin yksivärisen paperin päälle muutamaksi tunniksi ja tutkitaan ilmestyneitä pölyviiruja. Itiöpöly voi olla valkoista, vaaleanpunaista, ruskea, mustaa tai keltaista.
Jalka on tavallisesti kiinnittynyt lakin keskelle, mutta se voi olla myös epäkeskinen tai jopa lakin reunassa. Jalka voi olla sileä tai pintakuvioinen: siinä voi olla viiruja, pisteitä, nukkatupsuja tai verkkokuviota.
Ulkosuojus verhoaa joitakin kehittyviä sieniä. Sienen kasvaessa suojaus repeää, ja sen rippeitä voi löytää lakin pinnasta laikkuina tai jalan tyvestä tuppena tai suomukiehkuroina.
Malloksi kutsutaan ”sienen lihaa”. Malto koostuu rihmoista ja on usein säikeistä. Rouskujen ja haperoiden malto on haurasta ja lohkeilee kaikkiin suuntiin helposti. Tärkeä tuntomerkki on myös mallon väri ja sen mahdollinen muuttuminen halkaisupinnoissa. Esimerkiksi rouskujen mallosta tihkuva maitiaisneste on hyvä tuntomerkki.
Eräillä sienillä on selvä ominaishajunsa, joten sieniä kannattaa totutella haistamaan. Maastossa tosin kosteus tai kylmyys voi heikentää tuoksuvien aineiden haihtumista. Tuoksua kuvailtaessa voidaan turvautua tuttuihin tuotteisiin: lakritsi, sipuli, silli, jauho, anis tai lyijykynä. Esimerkiksi sinivalmuskan hajun on sanottu tuovan mieleen palaneen kumin.
Makukin on sienilajille tyypillinen kemiallinen tuntomerkki. Päämakuja ovat mieto, kirpeä ja karvas. Sienten umpimähkäisestä maistelemisesta ei ole mitään hyötyä. Esimerkiksi pahimmat myrkkysienet ovat maultaan mietoja ja toisaalta monet suositut rouskut ovat tuoreina polttavan kirpeitä. Sieniä ei saa maistaa pikkulasten nähden, koska he voivat esimerkin innoittamina maistella ja jopa nielaista mitä tahansa sieniä!
Svampförgiftningar
https://www.internetmedicin.se/behandlingsoversikter/intoxikation/svampforgiftningar/
Uppskattningsvis uppsöker 50-200 personer sjukvården i Sverige för
misstänkt svampförgiftning varje år. Vanligast är lätt till måttlig
förgiftning med magtarmirriterande toxiner. Symtomen utgörs fr a av:
Marker of poisonous TRICHOLOMA species:
PubMed haku" Ustalic acid" antaa neljä vastausta. Otan sitaatin niistä.
Naturally occurring terphenyls and related compounds such as terferol and its corresponding quinone and phlebiarubrone were synthesized from 2,5-diphenyl-1,4-benzoquinone. According to the proposed biosynthetic pathway, chemical conversion of phlebiarubrone to ustalic acid, a toxic compound isolated from the poisonous mushroom, Tricholoma ustale, was examined to find a low-yield conversion to the ustalic acid dimethyl ester.
Päivitystystieto ENTOLOMA -suvun sienilajista ENTOLOMA rhodopolium, alternatiivi nimi RHODOPHYLLUS rhodopolius.
Sitaatti:
https://dbpedia.org/page/Entoloma_rhodopolium
Suomennosta:
Entoloma rhodopolim tunnetaan englantilaiselta nimeltä "wood pinkgill", punaitiöinen metsäsieni. Se on myrkkysieniä, joita tavataan Euroopasta ja Aasiasta . uutisiin se joutuu sen takia, että seon Japanissa kolmanneksi yleisin sieni ravintoperäisissä sienimyrkytyksissä (Japanissa muut kaksi sientä ruokamyrkytyksissä ovat OMPHALOTUS japonicus ja TRICHOLOMA ustale.( Jälkimmäinen on valmuska-sukua, musseroner). ENTOLOMA -suvun rusokasta lululaan usein syömtäväksi.
Luonteeltaan myrkytys oireet ovat pääasiassa gastrointestinaalisia. ENTOLOMA rhodopolium-sienestä eristetty toksisia aineita, muskariinia ja koliinia. Näiden lajien taxonomiassa on jotain epäselvyyttä . Pohjois-Amerikassa on tunnistettu useita eri muotoja. On kyseenalaista, onko nämä Euroopan ja Pohjois- Amerikan sienet edes samaa lajia. ENTOLOMA-sienigenuksen merkitsijä on punaiset itiöt. Vaihtoehtoinen tieteellinen nimi on RHODOPHYLLUS rhodopolius
Lisäys:Sitaatti Japanin ylisimmästä ruokamyrkytyssienestä; OMPHALOTUS japonicus.
https://www.sciencedirect.com/topics/agricultural-and-biological-sciences/omphalotus
Pyökkimetsän VALMUSKA-laji: TRICHOLOMA ustale (Bokmusseron)
https://artfakta.se/naturvard/taxon/tricholoma-ustale-6289
Tietoa Japanin toisesta ruokamyrkytyssienestä: TRICHOLOMA ustale. Bokmusseron (pyökkimetsän valmuska). Suomesta oli yksi havainto Forssasta vuonna 1958.
Etelä Ruotsissta on useita havaintoja.
Tricholoma ustale is one of the three species most commonly implicated with mushroom poisoning in Japan[10] (Other two are Omphalotus japonicus and Entoloma rhodopolium). Consumption of the mushroom causes gastrointestinal distress, including symptoms such as vomiting and diarrhoea.[9] Chemical analysis of Japanese populations has revealed the toxic principles ustalic acid and several related compounds. Force-fed to mice, ustalic acid causes them to sit still in a crouched position, hesitant to move, and induces tremors and abdominal contractions. High enough concentrations of the toxin (10 milligrams per mouse) cause death.[9] Ustalic acid, an inhibitor of the sodium-potassium pump (Na+/K+-ATPase) found in the plasma membrane of all animal cells, has been chemically synthesized.[11] The toxicity of North American populations is unknown.[2]
Nyt kun Sar-2 pandemia lakaa painua postpandemiseen vaiheeseen, on aikaa katsoa muitakin molekyylejä ja proteiineja. Otin kirjahyllystäni vihon, johon olen kerännyt sienien nimiluettlot ja niistä asiaa, kuten mykotoksiineista joitain muistiinpanoja.
Koetan kerrata sienien latinalaisen, suomalaisen ja ruotsalaisen nimen useasta sieniryhmästä. Jokin englantilainenkin nimi tulee opittua. Mahdollisesti pitäisi täydentää omat luettelot englantilaisilla nimillä.
Sitten kertasin mykotoksiineja. Tällä kertaa on apuna kirja, jonka hankin kaksi vuotta sitten Biomedisiinisen kirjaston alennuskirjamyynnistä:Utgallrade böcker. Olen maininnut tämän jo aiemmin tässä blogissa. Sain 20 kruunulla hienon kirjan, josta löytyy luonnon monien organismiryhmien molekyyleistä selitystä Sienten lisäksi siellä on kasvikunnan asioista paljon, myös mm. käärmeenmyrrkkyäkin on selvitetty ja muita toksiineja. .
Drugs of Natural Origin. A Textbook of Pharmacognosy. 5th revised edition. Gunnar Samuelsson.