Sienisanakirja: pinnalliset ja syvät sienitulehdukset

Näitä en katsonut tänään tästä uudestä sienikirjasta. Mutta on hyvä tietää että MYKOPATOLOGIAN alalla puhutaan pinnallisista ja syvistä sienitulehduksista enemmänkin.

Normaalisti ihmisen kehossa ei kasva sieniä. Sienen pääsy kasvamaan kehossa on alentuneen vastustuskyvyn heijastumaa. Sieni kuuluu myös opportunistisiin vaaroihin.

Sienisanakirja: mycidi , id-reaktiot

Mycid, mysidi, on ekseemana tai urtikariana ilmenevä sekundäärivaikutus sienitulehduksesta ihmisellä.

Tässä on kyse ihmiseen tarttuvista sienistä: Sieni voi asustaa ihmisessä parasiittina.

Mysidi on allerginen reaktio sienten itiöille tai toksiineille.

Jos sienet ovat Dermatophyte lajia, id-reaktio on dermatofytidi ( dermatophytid)
Jos sienet ovat Tricophyton -lajia, id- reaktio on trikofytidi ( tricophytid)
Jos sienet ovat Microsporum -lajia, id-reaktio on mikrosporidi ( microsporid)
Jos sieni on Epidermophyton- lajia, id-reaktio on epidermofytidi ( epidermophytid).

Sienimyrkyt Sienisanakirjasta: Mysetismi (mycetismus)

Mycetism, mycetismus, tässä sanakirjassa tarkoittaa isoista sienistä (makrosienet) saatuja myrkytyksiä, poisoning by larger fungi. Nämä sienet ovat niitä silminnähtäviä sienirihmaston maanpäälle tulevia osia, joita siten poimitaan ruokasieninäkin, myrkyllisiä tulee joskus vahingossa.

Sienistä tulevat vaivat voivat olla

• allergioita,
  
• intoleransseja,
• pilaantuneen tai homeisen lajin syömistä.
  
• Mutta vakavin sienimyrkytys tulee sellaisten sienien ( fruitbody) syömisestä, mikä sisältää sienimyrkkyjä, mykotoksiineja.

Noin kuusi lajia on sekä yleismyrkkyjä että kuolettavasti myrkyllisiä. Oireet vaihtelevat lievistä mahaoireista kuolemaan. On tärkeä pystyä identifioimaan myrkytyksen aiheuttanut sieni.

Eri myrkytyskategoriat ovat seuraavat ( Tämä on toistoa aiemmista teksteistä, mutta aika hyvä ottaa tässä esiin).

(1) Syklopeptidimyrkytykset, cyclopeptide poisoning.

Näitä ovat amatoksiinit( amatoxins), fallotoksiinit( phallotoxins). Aiheuttajat ovat Amanita phalloides, A. virosa ja A. verna.
Oireet tulevat 4-6 tunnin päästä tai myöhemmin sienen nauttimisesta. Varhaiset gastroenteraaliset oireet voivat maskeerata maksa ja munuaisvaurion. Tämä on sienimyrkytyksistä eniten kuolemia aiheuttava Euroopassa ja P-Amerikassa., muta jos saadaan varhainen hoito alkamaan, toipumisen mahdollisuudet lisääntyvät koska on antiseerumterapiaa ja dialyysi käytettävissä.

Orellaniinilla ja cortinariineilla ( Cortinariuslajeista) on inkubaatioaika 2-20 h + päiviä ja niistä tulee munuaisvaurioita.

(2) Hemolyyttiset eli verta hajoittavat myrkyt (haemolytic poisoning)

Sienet: A. rubescens, A. vaginata
Näitä myrkytyksiä luonnehtii anemia, joka seuraa sellaisten raakojen tai alikeitettyjen sienten syömisestä, joissa on termolabiileja hemotoksiineja ( thermolabile haemotoxins)

(3) Muskariinimyrkytys ( Muscarine poisoning)

A. muscaria
A. pantherina
Oireet ovat varhaiset , kahdessa tunnissa kehittyviä ja niihin kuuluu lisääntynyt hikoilu, syljeneritys, dehydraatio ( kuivuminen) ja pahoinvointi.

(4) Kopriinimyrkytys ( Coprine poisoning)

Aiheuttajasieni Coprinus atramentarius.
Kopriinin myrkkyvaikutus on antabuksen kaltaisuus.

(5) Psykotrooppiset myrkyt (Psychotropic poisoning)

Oireena on hallusinaatioita ja delirium 2-4 tuntia sienten syömisestä.

(a) iboteenihappo ja muskimoliryhmä
A. muscaria
A. pantherina
Nukahtaminen ja tokkuraisuus seura joissain ääritapauksissa.

(b) Indoliryhmä,
psilocin, psilocybin
Nämä vaikuttavat psyykkiseen perceptioon, aistimuksiin , stimuloivasti. Aiheuttaja sienet luetaan hallusinogenisiin sieniin.

(6) Mahasuolikanavaa ärsyttävät sienet (Gastroenteric irritans)
Enteloma sinuatum
Paxillus involutus
Agaricus xanthoderma
Boletus satanus
Hebeloma cristuliniforme)
Monet Tricholoma-lajit
Monet Lactarius- ja Russulalajit

Tässä yhteydessä mainitaan korvasieni Gyromitra esculenta:
joka sisältää gyromitriiniä ja se taas voi aiheuttaa maksa ja munuaisvaikutusta.
Tämä onkin ainoa sienimyrkytys, jonka tiedetään nostattavan kuumetta.
Tätä sientä voidaan valmistaa siten, että myrkky saadaan vähentymään ja sienestä saadaan syömäkelpoista. Keittovettä ei saa käyttää. Kuivattamisessa myrkkyä voi saada haihtumaan.

Sienisanakirja: mykotoksikoosit

Mycotoxicoses ( homemyrkkytaudit, mikrosienimyrkkyjen aiheuttamat taudit ) fungus poisonings by toxin-producing microfungi

Mykotoksikoosit ovat sellaisia sienimyrkytyksiä, jotka rajataan eläimiin ja ihmisiin. Tavallisesti niitä aiheuttaa ravitsemus ja elintarvikkeitten kontaminaatiotila ja joskus termiä tulkitaan karsinogenoosiksi ( carcinogenos).
Näitä sienimyrkytyksiä aiheuttavat mikrosienet( homeet) , jotka tuottavat toksiineja tai varsinkin miljöössä tapahtuva kontakti toksiineja sisältäviin mikrosieniin ( esim sick-building syndrome, hometalo-oireyhtymä

http://www.slv.se/sv/grupp1/Risker-med-mat/Naturliga-gifter/Mogelgifter/
Tunnettuja tällaisia hometoksiineja ovat seuraavat. Kirjoitan englantilaisen nimen ja myöhemmin katson niihin suomalaista tekstiä lisää. Ruotsissa on www.SLV.se lähteessä muutamista homemyrkyistä tekstiä.

aflatoxins AFLATOKSIINI http://fi.wikipedia.org/wiki/Aflatoksiini
citreoviridin
citrimin
fumonisin
islanditoxin
lupinosis http://www.vetmanual.org/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/212212.htm
luteoskyrin http://ukpmc.ac.uk/articlerender.cgi?artid=67126
lysergic acid
maltoryzine http://www.chemblink.com/products/6826-42-2.htm
ochratoxin
patulin
roridins
rubratoxin
satratoxins
slaframins
sporidesmin
sterigmatocystoin
tremorgen
trichothecenes-> näistä erikseen, viljahomeet
zearalenone

Vaikea aihepiiri sienten ja sienimyrkkyjen suhteen on niitten mahdollinen käyttö bioterrorissa. Tästä on kirjoittanut Paterson vuonna 2006

Sienisanakirja, Dictionary of the Fungi

Tänään oli Biomedisiinisessä kirjastossa uutena kirjana iso englantilainen sienisanakirja
AINSWORTH et BISBY´s Dictionnary of the Fungi ja voi todella sanoa etät kirja oli ruokaisa.
Sen tekijät voat Kirk P M, Cannon P F, Mintes D W et Stalpers J A. ISBN 9780851998268
Lisätietoja siitä on lähteessä www.cabi.org
Katsoin siitä muutamia hakusanoja ja niihin kuuluvat tekstit.
Mycotoxicoses ( homemyrkkytaudit, mikrosienimyrkkyjen aiheutamat taudit ) fungus poisonings by toxin-producing microfungi

Mycetism ( Mycetismus) , isojen sienten aiheutamat ,myrkytykset, poisonings by larger fungi

Mycid (sienten aiheutamat sekundäärireaktiot, id-reaktiot), secundary effect manifested by eczemas and urticaria

Otan jokaisesta otsikosta seuraavassa pienen käännöksen, koska se samalla päivittää sienistä tuon sairauksia ja myrkytyksiä aiheuttavaa aluetta mukavasti.

Ruotsalaiset sieniuutiset. Päivitys sienimyrkytyksien hoidosta.

http://www.gp.se/gp/jsp/Crosslink.jsp?d=113&a=516144

http://w3.goteborg.se/botaniska/

PÄIVITYSTÄ SIENIMYRKYTYKSISTÄ

http://www.internetmedicin.se/dyn_main.asp?page=2333

Tricholoma flavovirens, Albatressus ovinus ja rhabdomyolyysi

LÄHDE: Nieminen P, Kirsi M, Mustonen AM. Suspected myotoxicity of edible wild mushrooms.Exp Biol Med (Maywood). 2006 Feb;231(2):221-8
University of Joensuu.

Suomennosta lähdeartikkelista.

Kangaskeltavalmuska, tricholoma flavovirens on Suomessa laajalti käytetty valmuskalaji (musseron). Sen on havaittu aiheuttavan viivästynyttä rhabdomyolyysiä, lihasten hajoamista ja kuolemantapauksia Ranskassa ja Puolassa ihmisillä. Hiirissä on havaittu kohonneita plasman kreatiniinikinaasi- arvoja.

Jopa korkeasti arvostettu kivitatti, Boletus edulis, on aiheuttanut samanlaista myotoksista vastetta koehiirillä.

Tästä johtui, että tiedemiehet tekivät hypoteesin, että muutkin syötäviksi arvellut sienet voivat aiheuttaa samanlaisia vaikutuksia joistain kemiallisista yhdisteistä johtuen. Tutkijat ottivat selvittääkseen eräiden muiden traditionaalisesti käytettyjen sienten toksisuutta. 86 koehiirtä sai siten viiden päivän ajan eri määriä sieniä ( 3 g, 6 g tai 9 g painokiloa kohti) .

Sienet olivat seuraavista lajeista:
 Russula spp eli haperoita ( kremlor),
Cantharellus cibarius, keltavahvero ,
 Albatrellus ovinus, lampaankääpä (fårticka) ja  
Leccinium versipelle , koivun punikkitatti (tegelsopp).
www.multi.fi/~sundform/Svamp/
Näitä annetiin sekoitettuna laboratoriodieettiin. Jos sientä oli 9 g/ painokiloa kohti, kaikissa tapauksissa nousi plasman kreatiniinikinaasi, mutta histologisisssa lihas- ja maksanäytteissä ei ollut muutoksia.

Täten siis aiemmin havaitut toksiset muutokset eivät ole spesifisiä valmuskalle, Tricholoma flavovirens-sienelle, vaan mahdollisesti ovat epäspesifistä vastetta, joiden ilmeneminen riippuu yksilöllisestä herkkyydestä ja merkitsevästä määrästä syötyä sientä.

Lampaankääpä ja ilicicoliini , mitokondriaalinen inhibiittori

LÄHDE: Ding MG, di Rago JP, Trumpower BL.

J Biol Chem. 2006 Nov 24;281(47):36036-43. Epub 2006 Sep 20. Investigating the Qn site of the cytochrome bc1 complex in Saccharomyces cerevisiae with mutants resistant to ilicicolin H, a novel Qn site inhibit

Kun tarkemmin katselee metyyliresorsinoli-triterpenyylirakenteita, joita lampaankääpä sisältää, ne muistuttavat kovasti ubikinolia ja eikös vaan löydykin vaikutusta siinä elämän sfäärissä. Ubikinoni-ubikinoli kuuluu mitokondriaalisiin sytokromi bc1 järjestelmiin elektroninsiirtoketjussa ja on kriittisen tärkeä funktioltaan. Nämä sienimolekyylit vaikuttavat juuri tähän bc1 sytokromiin jollain tavalla.

Asiasta ilicicoliinin osalta kirjoittaa Ding et al. seuraavaa (suomennosta).

Sytokromi bc1 kompleksi sijaitsee mitokondrian sisäkalvossa ja kuljettaa elektroneja ubikinolilta sytokromi c:lle. Tämä elektronin kuljetus on kytkettynä protonien siirtoon kalvon läpi protoneja siirtävässä Q-syklijärjestelmässä. Tämä mekanismi erottaa topografisesti ubikinonin reduktion ja ubikinolin uudelleen oksidoitumisen kohdat kalvon vastakkaisille puolille, ja niitä sanotaan vastaavasti N-kohdaksi(Qn) ja P-kohdaksi (Qp). Molemmat kohdat sijaitsevat sytokromi b:ssä: bc1 kompleksi on transmembraaninen proteiini ja sitä koodaa mtDNA, mitokondrian oma genomi.

Jotta pystyy paremmin ymmärtämään ligandin kiinnittymisen Qn kohtaan, tutkijat käyttivät työssään sienestä saatua ilicicoliini H valmistetta, joka on Qn kohdan inhibiittori ( estäjä) ja sitten valikoivat esiin eräitä hiivan resistenttejä mutantteja. Seulonta johti havaitsemaan, että seitsemän eri aminohapon substituutio sytokromi b:ssä teki hiivasta tälle inhibiittorille vastustuskykyisen resistentin). Kuutta näistä seitsemästä mutaatiosta ei oltu aiemmin edes yhdistetty inhibiittoriresistenssiin.

Mitokondria kalvon ubikinoli-sytokromi c reduktaasiaktiviteetit näistä mutanteista vahvistivat, että erot herkkyydessä tätä inhibiittoria kohtaan johtuivat cytokromi bc1 kompleksista.

Vertailevissa tutkimuksissa käytettiin tunnettuja Qn kohdan inhibiittoreita kuten antimysiiniä ja funiculosiinia, joilla oli vain vähän ristiresistenssiä, mikä viittasi siihen, että näillä inhibiittoreilla oli erilaiset tavat sitoutua bc1 kompleksin N-keskukseen.

Lampaankääpä ja triterpenyylifenolit

Albatrellus ovinut lampaankääpä-sienestä on eristetty myös kuusi triterpenyylifenolia, jotka koeputkitasossa ovat D1 dopamiinireseptorin inhibiittoreita.
Tunnetuimmat olivat ensiksi:
scutigeral 1a, tämä on kaikkein vahvin biologiselta vaikutukseltaan.
ilicicolin B 3,
neogrifolin 5a
grifolin 6
Uudempia ovat
ovinal 2
ovinol 4a
Yhdisteet 1-5 eivät estäneet D2 reseptoriperhettä ja vaikuttavat olevan selektiivisiä D1 reseptoriperheen interaktoreita.
http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6VKY-3W7PRR4-V&_user=10&_rdoc=1&_fmt=&_orig=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_searchStrId=1009217837&_rerunOrigin=google&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=027cbe51a708ce4a4e94c6646e27da4d

Lampaankääpä ja grifoliini

Lampaankääpäsienen fytokemikaali grifoliini alentaa kolesterolia vereesä.

LÄHDE: Sugiyama K, Kawagishi H, Tanaka A, Saeki S, Yoshida S, Sakamoto H, Ishiguro Y.Isolation of plasma cholesterol-lowering components from ningyotake (Polyporus confluens) mushroom. J Nutr Sci Vitaminol (Tokyo). 1992 Aug;38(4):335-42Department of Applied Biological Chemistry, Faculty of Agriculture, Shizuoka University, Japan.

Tutkijat halusivat eristää tämän sienilajin hypokolesterolemista vaikutusta tekeviä molekyylejä ja he käyttivät erästä sientä Ningyotake, Polyporus confluens , joka on lampaankääpäsienen sukua.

He tekivät sienestä pulveria uuttamalla 80% etanolissa ja uute sekä jäännös jaettiin osiin, joita tuli viisi riippuen liukoisuudesta eri liuottimiin. Sitten he lisäsivät koe-eläinten dieettiin jokaista fraktiota. Niitten dieetti sisälsi 1% kolesterolia ja 0.25% natriumkolaattia ja tällaista ravintoa syötettiin koe-eläiminä käytetyille rotille. Niitten plasmakolesterolia tutkittiin ja se laski huomattavasti vain etyyliasetaattiliukoisesta fraktiosta. Tämä fraktio tutkittiin yksityiskohtaisesti tarkemmin silikageelipylväskromatografialla. Siinä löydettiin kaksi yhdistettä, jotka muodostivat 45% ja 28.5% etyyliasetaattiliukoisesta fraktiosta. Nämä yhdisteet pystyttiin identifioimaan

• grifoliiniksi , joka on 2-trans, trans-farnesyl-5-methylresorcinol
• neogrifoliiniksi, 4-trans, trans-farnesyl-5-methylresorcinol.
• Kun lisättiin grifoliinia ja neogrifoliinia hyvin kolesterolipitoiseen dieettiin, aleni plasman kolesterolipitoisuus merkitsevästi.

Neogrifoliinijohdannaisia ja grifoliinijohdannaisia on tutkittu edelleen ja ne ovat antioksidatiivisia vahvemmin kuin alfa-tokoferoli tai BHA.
http://grande.nal.usda.gov/ibids/index.php?mode2=detail&origin=ibids_references&therow=494725

Sienestykseni 12.9. 2009

Sientenpoimintaa. Päivä on lämmin, puolipilvinen ja kuiva. Soveltuu oikein hyvin metsässä kulkemiseen. Aamun kastepisarat varvuilta kuivahtivat kyllä nopeasti, joten sienestyksestä selvisi melko kuivin jalkinein. Pudonneet keltaiset koivunlehdet tietysti pettivät kulkemaan monta sivukiemuraa kanttarellin keltaista etsimään. Verensokerin täydennystä sai sitten kypsistä karhunmarjoista matkalla. Muutama satoisa karhunmarjapensas oli polun varrella.

Tällä kertaa sieniä ei ollut kovinkaan runsaasti vielä. On 12. päivä syyskuuta ja ilma on pysytellyt lämpimänä. Tunnin parin sienestys ei anna paljoakaan satoa. Löytyipä ainakin parissa paikassa puhtaan valkeaa lampaankääpää, joka on hyvänlaatuinen sieni ja sitä voi paistaa sen omassa liemessä aivan suuremmitta esikäsittelyittä. Muistan, että isäni keräsi aina runsaasti lampaankääpäsientä, jota tosiaan olikin paljon ( Vesilahden suurissa metsissä), massiivisti verrattuna muihin sieniin. Isäni sienitynnyreissä oli sitä paljon.

Lampaankääpä, Fårticka, Albatrellus ovinus
http://t0.gstatic.com/images?q=tbn:PTqcavi9xq-eQM:http://www.myra.nu/myraKB-H-249.jpg
http://sv.wikipedia.org/wiki/F%C3%A5rticka
Tässä sienessä tuskin pystyy erehtymään.

Tänään tein lampaankääpäsienisopan pelkästään tästä sienilaadusta- ranskalaisten perunain, alfalfaitujen ja hernesoosin kera. Mustaviinimarjakeittoa jälkiruoaksi ja kahvit.

On paras syödä vain yhtä sienilaatua kerralla, jos se on uusi, jotta saa tietää, sietääkö tätä lajia. Sienissähän on se oma sokerinsakin, trehaloosi, joka ei aina sula kaikilla.

Toinen hyvä ruokasieni on kivitatti ja sitä sanotaankin herkkutatiksi. Mutta tänään löysin vain yhden pienehkön kivitatin. Kivitatti, Stensopp, Karl Johans svamp , Boletus edulis
http://sv.wikipedia.org/wiki/Stensopp

Maitorouskua oli aika runsaasti eikä väki näytä poimivan niitä. Niitä vierastetaan Ruotsissa.Ne ovat Lactarius-heimoa. Englanniksi sanotaan myös milk-cap nimellä, koska niistä tulee valkoista nestettä. Suomessa on haaparousku, kangasrousku ja karvarousku
kauppasieniä. Euroopassa pidetään Lactariuksia milteinpä myrkkysieninä.. Ruotsissa sanotaan sieniajasta: Nyt on sieniä, täytyy ehtiä ennen kuin suomalaiset tulevat. he keräävät kaikki. Monet suomalaiselle kelpaavista sienistä katostaan täällä tympösiksi, tympeiksi ja kitkeriksi.
Lactarius torminossus on karvarousku, skaggriska, joita oli tänään paljon polun varrella. Niitä täytyy liottaa ja ryöpätä, eikä sittenkään maku ole kovin ihmeellinen. Tuntee sentään sieneksi, vaikka sormin käsitellessä ne ovat kuin kananmaksaa. http://en.wikipedia.org/wiki/Lactarius Kangasrouskuakin, Perpparriska, Lactarius rufus löytyi. Sitäkään ei näytä kerätyn. http://sv.wikipedia.org/wiki/Pepparriska

Koivutatti, björksopp löytyi, ainakin kin yksi. Sen tuntee jalasta. Se on syötäviä. http://hyl.edu.hel.fi/~isto/bilsa/metsao5/8b/kesakisut/janitagalleria/pages/koivutatti.htm http://www.kolumbus.fi/sarakontu/tatit.html

Aika vähän näkyi myrkkysieniäkin. Kanttarelleja ei näkynyt, mutta niillä on runsaasti noukkijoita.

MITÄ LAMPAANKÄÄPÄ SISÄLTÄÄ?
Näyttää , että sitä pdietään terveydellistä vaikutusta omaavana sienenä.
Siinä on Grifolin- nimistä ainetta, jolla on koeputkesssa antituumorivaikutus.Tämä sieni lasketaan “parantaviin sieniin”.

http://healing-mushrooms.net/archives/albatrellus-ovinus.html

http://linkinghub.elsevier.com/retrieve/pii/S0944711305001996


LÄHDE: Grifolin, a potential antitumor natural product from the mushroom , inhibits tumor cell growth by inducing apoptosis in vitro
FEBS Letters, Volume 579, Issue 16, Pages 3437-3443
M.Ye, J.Liu, Z.Lu, Y.Zhao, S.Liu, L.Li, M.Tan, X.Weng, W.Li, Y.Cao

Ruotsalainen sienitarina suippumyrkkyseitikistä

Ruotsalainen sieniasiantuntija Magnus Neuendorf on nähnyt epätavallisen paljon myrkyllisiä seittisieniä tää vuonna Göteborgin seudulla.Niistä menee munuainen, jos niitä syö.
Havumetsässä tulevat sienet ensinnä esiin. Täkäläiseen kasvitieteelliseen puutarhaan kerätään sieniä yleisölle esitettäväksi.
Sekametsistä löytyy useimmat sienilajit. mitä vanhempi metsä sitä enemmän sienilaatuja.

Ruskeista sienistä eräs on hyvin vaarallinen ( toppig giftspindling, oerhört farlig)
http://www.gp.se/gp/jsp/Crosslink.jsp?d=113&a=509594

Wikipediasta sitaatti:

Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) on tappavan myrkyllinen sieni, joka sisältää maksaa ja munuaisia vaurioittavaa orellaniini (C₁₀H₈N₂O₆, CAS-numero 37338-80-0) nimistä solumyrkkyä, joka ei hajoa kuumennettaessa. Suippumyrkkyseitikin orellaniinipitoisuus on itiöissä 0,09 %, lakissa 0,78 %, jalassa 0,42 % ja sienirihmastossa 0,03 %.

Sienen ruskean sävyinen lakki kasvaa 3–13 cm leveäksi ja lakin keskelle muodostuu joskus kohouma, josta sieni on saanut nimensä. Suippumyrkkyseitikin jalka ja heltat ovat lakin väriset. Sieni kasvaa enimmäkseen kangasmetsissä Etelä-Suomessa, mutta sitä on löydetty myös Lapista.

Suippumyrkkyseitikin maku on tiettävästi mieto ja sienen sisältämä myrkky vaikuttaa usein vasta vuorokausien jälkeen sienen syömisestä. Myrkky vaikuttaa lähinnä munuaisiin tuhoten ihmisen munuaiskudosta ja on vaarallista pieninäkin määrinä. Suomessa tunnetaan ainakin yksi suippumyrkkyseitikin aiheuttama kuolemantapaus.

Keskieurooppalainen lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius orellanus) on suippumyrkkyseitikin tapaan tappavan myrkyllinen, mutta sitä ei ole löytynyt Suomesta. Aiemmin myös kangasmyrkkyseitikkiä, jota nykyisin nimitetään myös keltavyöseitikiksi (Cortinarius gentilis), pidettiin yhtä vaarallisena, mutta nykyisin sen myrkkyjä pidetään huomattavasti lievempinä.

Siis GP:n mukaan eräs hallantilainen pariskunta oli syönyt tätä seittisientä ja luullut sitä erääksi vahakkaaksi (scharlakansröd vaxskivling). Oireet tulevat vasta 6-7 vuorokauden päästä ja sen takia hoito viivästyy. Sieni aiheuttaa irreversibelit munuaisvauriot. Hallantilaisavioparista toinen sai munuaisen sukulaiselta ja toinen käy dialyysissä.

- Toppig giftspindling är förrädisk. Den smakar bra och man mår inte illa. Symtomen kommer först efter sex-sju dagar och då kanske man inte sätter dem i samband med svampmåltiden, vilket får till följd att vården försenas. Svampen orsakar irreparabla njurskador.
Av paret i Halland har den ene fått en njure, donerad av en anhörig, medan den andra går i ständig dialys.

Sienet, joita on kaupungeissa ovat arvelluttavia, sillä ne ottavat raskasmetalleja.
Svamp tar upp tungmetaller.

Raskasmetallit sitoutuvat selluloosaan, josta sieni on rakentunut.

Artikkeli GP.ssä on Ingalill Löfgrenin kirjoittama.