Etiketter

Leta i den här bloggen

tisdag 9 september 2014

Sienissä on tyrosinaaseja ja melaniinia

http://www.willamette.edu/~daltman/manual/LabProtocols1.pdf
Sieni valmistaa itsellensä  aminohaposita  suojapigmenttejä tyrosinaasientsyymeillään.

Katsaus tämän asian merkitykseen: ( Käännös myöhemmin)

J Appl Microbiol. 2006 Feb;100(2):219-32.Fungal tyrosinases: new prospects in molecular characteristics, bioengineering and biotechnological applications.

Abstract

Tyrosinases are type-3 copper proteins involved in the initial step of melanin synthesis. These enzymes catalyse both the o-hydroxylation of monophenols and the subsequent oxidation of the resulting o-diphenols into reactive o-quinones, which evolve spontaneously to produce intermediates, which associate in dark brown pigments.
In fungi, tyrosinases are generally associated with the formation and stability of spores, in defence and virulence mechanisms, and in browning and pigmentation.
 First characterized from the edible mushroom Agaricus bisporus because of undesirable enzymatic browning problems during postharvest storage, tyrosinases were found, more recently, in several other fungi with relevant insights into molecular and genetic characteristics and into reaction mechanisms, highlighting their very promising properties for biotechnological applications. The limit of these applications remains in the fact that native fungal tyrosinases are generally intracellular and produced in low quantity. This review compiles the recent data on biochemical and molecular properties of fungal tyrosinases, underlining their importance in the biotechnological use of these enzymes. Next, their most promising applications in food, pharmaceutical and environmental fields are presented and the bioengineering approaches used for the development of tyrosinase-overproducing fungal strains are discussed.
PMID:
16430498
[PubMed - indexed for MEDLINE]
 

Suippumyrkkyseitikki, Toppgiftspindling, CORTINARIUS rubellus, C.speciosissimus , CORTINARIACEAE

Suippumyrkkyseitikki

CORTINARIUS- suku, seitikit, spindelskivlingar, spindlingar ,
Cortinarius rubellus, Cortinarius speciosissimus  CORTINARIACEAE
 
HUS: Erittäin myrkyllinen sieni, joka voi pahimmillaan aiheuttaa munuaisvaurion. Aina, jos on epäily sienen syömisestä, annetaan potilaalle lääkehiiltä ja toimitetaan lääkäriin. Sieni ei yleensä kasva hoidetulla pihanurmella, vaan sille tyypillinen kasvupaikka on kostea rahkasammaleinen havumetsä ja korpimetsä.
Ks. Lääkehiilen antaminen

EVIRAN antama informaatio suippumyrkkyseitikistä.
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/kasvikset/ruokasienet/myrkylliset+sienet/suippumyrkkyseitikki/

Suippumyrkkyseitikki

Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus, Cortinarius speciosissimus) on myrkyllisimpiä sieniämme, jonka myrkky iskee maksaan ja munuaisiin jo pieninäkin annoksina. Oireet voivat tulla vasta muutaman päivän kuluttua, mutta myrkky vaikuttaa koko ajan.
Seitikkimyrkytyksen taustalta löytyy tuntemattoman sienen syöminen - ei se, että seitikkiä olisi luultu joksikin ruokasieneksi.
Suippumyrkkyseitikki on kanelinruskea ja keskikokoinen sieni. Lakki on kellomainen, myöhemmin laakeneva, ja sen keskellä on nypykkä. Lakin alla on punaruskeat harvat heltat, nuorten sienten helttoja peittää seittimäinen suojus. Ruskea, pitkä ja suippo jalka paksunee tyveen, joka on suippo. Malto on vaaleanruskeaa. Tuoksu muistuttaa raakaa perunaa tai retiisiä.
Luonnossa liikkuja voi nähdä suippumyrkkyseitikin sammaleisissa ja kosteissa havumetsissä Etelä- ja Keski-Suomessa.

Sama informaatio ruotsiksi EVIRASTA:
 http://www.evira.fi/portal/se/livsmedel/tillverkning+och+forsaljning/frukt+och+gronsaker/svampar/giftiga+svampar/toppig+giftspindling

Toppig giftspindling

Toppig giftspindling (Cortinarius rubellus, Cortinarius speciosissimus) är en av våra giftigaste svampar. Giftet påverkar levern och njurarna även i små doser. Symptomen kan uppstå först efter några dagar, men giftet verkar hela tiden.
Orsaken till förgiftning med denna svamp brukar vara att man har ätit en okänd svamp - inte det att giftspindling har förväxlats med en matsvamp.
Toppig giftspindling är en kanelbrun, medelstor svamp. Hatten är klocklik, toppig och som äldre blir den mera utbredd. Under hatten finns brunröda, glesa skivor. På skivorna hos unga svampar finns ett nätlikt skydd. Den bruna, långa och smala foten blir tjockare mot fotbasen, som är rätt spetsig. Köttet är ljusbrunt. Doften påminner om rå potatis eller rädisor.
Då man strövar i naturen kan man se toppig giftspindling i mossiga och fuktiga barrskogar i södra och mellersta Finland.

Senast uppdaterad 11.10.2010

Kuupikat, Hättingar, CONOCYBE, BOLPITIACEAE; lahottajasieniä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuupikat

Kuupikat, Hättingar  CONOCYBE  on helttasienisuku.
Kuupikat kasvavat rehevällä metsämaalla sammaleista nurmea kasvavilla pihoilla  sekä lannalla.  Ne ovat lahottajasieniä.

Muun muassa sinityvikuupikka sisältää psykedeelistä psilosybiiniä, minkä vuoksi sitä voidaan käyttää päihteenä, kuten muitakin psilosybiinisieniä.

Sinityvikuupikka, Grönfotshätting,  CONOCYBE  cyanopus
 on ruohikoisilla alueilla melko harvinaisena kasvava kuupikoihin kuuluva saprotrofisieni. Sieni sisältää psykoaktiivista psilosybiiniä,[1] joten sitä voidaan käyttää myös päihteenä, kuten muitakin psilosybiinisieniä.[2]
Lakin muoto vaihtelee kuperasta kartiomaiseen. Itiöt ovat ruskeita. Lakki muuttuu vanhemmiten vaaleaksi.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Gr%C3%B6nfotsh%C3%A4tting
Lähteet
  1. Kuupikat Pinkka - Lajintuntemuksen oppimisympäristö.
  2. Roy Watling: ”Conocybe”, Nordic Macromycetes Vol.2, s. 272. Copenhagen: Nordsvamp, 1992. ISBN 87-983961-0-2. (englanniksi)
  3. Ohenoja E, Jokiranta J, Mäkinen T, Kaikkonen A, M. Airaksinen MM. (1987). The occurrence of psilocybin and psilocin in Finnish fungi. Journal of Natural Products 50(4): 741-744.
  4. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Sienet

Pajun lahorusokas , Blågrå Skölding, Sköldskivling, PLUTEUS salicinus, PLUTEACEAE , Lahorusokkaat

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pajulahorusokas#cite_note-3

Pajulahorusokas (Pluteus salicinus) on kupera, siniharmaa lahorusokaslaji. Sieni on lievästi myrkyllinen, siinä on samanlaisia huumaavia aineita kuin esimerkiksi suippumadonlakissa. Heltat ovat aluksi vaaleat ja myöhemmin punertavat. Sienen jalka on valkoinen tai joskus sinivihreä. Sieni ei kelpaa ruokasieneksi. Se kasvaa laholla lehtipuulla yleisenä Etelä-Suomessa, pohjoisessa harvinaisena.

Blågrå skölding (Pluteus salicinus) är en svampart som först beskrevs av Christiaan Hendrik Persoon, och fick sitt nu gällande namn av Paul Kummer 1871. Blågrå skölding ingår i släktet Pluteus, och familjen Pluteaceae.  Arten är reproducerande i Sverige. En underart finns: floccosus.

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 19.8.2008
  2. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Sienet
  3. Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 117. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.

Lahorusokas, Sköldskivling, Skölding, PLUTEUS , PLUTEACEAE

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lahorusokkaat
Sköldskivlingar,  Sköldingar
KTS:  Pajulahorusokas, Gråblå skölding, P. salicii

Lahorusokkaat (Pluteus) on helttasienisuku. Jotkut lahorusokkaat sisältävät hermoston toimintaa väliaikaisesti häiritseviä hermomyrkkyjäpsilosybiiniä ja psilosiinia – mutta niitä voidaan käyttää psykedeelisen vaikutuksen vuoksi myös päihteenä, kuten muitakin psilosybiinisieniä.

Lajeja




Karvaslakit, Bitterskivlingar GYMNOPILUS, STROPHARIACEAE .Lainsäädännöstä

Karvaslakit (Gymnopilus) on helttasienisuku. Eräs sukuun kuuluva laji on kangaskarvaslakki
Jotkut karvaslakit sisältävät hermoston toimintaa häiritseviä hermomyrkkyjä, psilosybiiniä ja psilosiinia ja niitä on käytetty päihteenä. Laki tulkitsee ne huumausaineiksi.
Lajeja
Lähteet
  1. Savela, Markku: Gymnopilus CSC – Tieteen tietotekniikan keskus.
  2. Suomen ympäristökeskus: Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. Teoksen verkkoversio
  3. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Sienet
  4. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931603
Aiheesta muualla
  • MushroomExpert: The Genus Gymnopilus (englanniksi)
  • UniProt, Taxonomy: Gymnopilus (englanniksi)
    • Lainsäädäntö

    Madonlakkien sukuun (PSILOCYBE)  kuuluvien sienten kasvattaminen, kerääminen, hallussapito, käyttö ja myynti ovat Suomessa huumausainelain (1289/93, 2 §:n 1 momentti) mukaan rikos Kasvatuskielto kirjattiin lakiin syyskuussa 2008 lähtien.Helsingin käräjäoikeus on katsonut psilosybiinisienet erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi.
    YK:n Psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus (1971) velvoittaa kaikkia osapuolia kieltämään psilosybiinin ja psilosiinin. Sopimuksessa on mukana maailman 217 itsenäisestä valtiosta 183.
    Alankomaissa tuoreiden aistiharhoja aiheuttavien sienten tuotanto ja myynti kiellettiin 2008. Jo aiemmin kiellon piirissä olivat kuivatut sienet. Uuden päätöksen taustalla on mediakohu tapahtumasta, jossa sieniä käyttänyt teini-ikäinen ranskalaismatkailija hyppäsi sillalta ja kuoli. Sienten käyttö, kasvatus ja kerääminen luonnosta ovat Hollannissa edelleen laillista, kuten myös muutaman psilosybiiniä sisältävän sienilajin myyminen smart shopeissa.

Muissakin sienissä on psilocybiiniä. Tuskin laki ehtii kattaa kaikkia huumesieniå, joilla on maailmanlaajuinen käyttö ja jopa liittymä kansankulttuuriin. 

Näissä luetellaan

madonlakkien, lantasienten (gödselsvampar)  (PSILOCYBE ssp) lisäksi: .

Kirjoheltat, Brokingar, PANAEOLUS
 ( Kts. Reunuskirjoheltta , Kantbroking, PANAEOLUS, cinctulus, subbalteatus
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Panaeolus_subbalteatus)

Kaulussienet, Kragskivlingar, STROPHARIA,

Kuupikat, Hättingar,  CONOCYBE, BOLBITIACEAE.
(Kts. Sinityvikuupikka, Grönfothätting, CONOCYBE cyanopus, BOLBITIACEAE) 

Karvaslakit, Bitterskivlingar, GYMNOPILUS, (Otsikon sienilaji!)

Lahorusokkaat, söldskivlingar, PLUTEUS,
(Kts. Pajulahorusokas, Gråblå  skölding, P. salicinus )

 Psilosybiinisienet ei ole itsenäinen luokka eliölajien tieteellisessä luokittelussa, vaan yhdisteitä on esimerkiksi tietyissä madonlakki-, kirjoheltta-, kaulussieni-, kuupikka-, karvaslakki- ja lahorusokassuvun sienissä vaihtelevin pitoisuuksin.
Suomessa kasvavista sienistä suurimpia määriä psilosybiiniä ja jossain määrin myös psilosiinia sisältää suippumadonlakki.
 Mainittavia pitoisuuksia löytyy myös sinityvikuupikasta, reunuskirjoheltasta ja pajulahorusokkaasta
.Psilosybiinisienet voivat sisältää psilosiinin tai psilosybiinin demetyloituneita johdoksia, baeokystiiniä ja norbaeosystiiniä, sekä täysin erilaisia hermostoon vaikuttavia yhdisteitä kuten (euforisoivaa biogeenistä aminia)  fenyylietyyliamiinia.

Limettivahakas, Gröngul vaxskivling, HYGROCYBE citrinovirens . Sienten kartoitustyötä.

http://ws.luomus.fi/lajitietokeskus/taxon/MX.73142?locale=sv
Tämä Limettivahakas on  luonnonsuojelun alainen laji.

Haperolaji ( kremla sp.) RUSSULA subnigricans on aiheuttanut rhabdomyolyysiä

Uudempia havaittuja sienimyrkytysoireyhtymiä

Toxicol Rev. 2006;25(3):199-209. New syndromes in mushroom poisoning.
Saviuc P, Danel V. Toxicologie clinique et Toxicovigilance, Centre Hospitalier Universitaine de Grenoble, Gr


Myös haperolajista ( kremla, RUSSULA) on Taiwanilla kuvattu  rhabdomyolyysiä.
  •  RHABDOMYOLYYSI  eräästä haperolajista  (Russula, kremla)

 Ilmeisesti  valmuskan aiheuttamasta rhabdomyolyysistä poiketen  eri tavalla   kehittynyt rhabdomyolyysimekanismi on kuvattu  vuonna 2001 Taiwanilta sellaisen  haperon  (RUSSULA,  kremla) aiheuttamana. Kyseessä oleva hapero (kremla) oli latinaksi RUSSULA  subnigricans. 
 http://en.wikipedia.org/wiki/Russula_subnigricans

Rhabdomyolysis with an apparently different mechanism was described in Taiwan in 2001 with Russula subnigricans.

Päivitys 9.9. 2014 

Rhabdomyolyysiä todettu eräästä TRICHOLOMA-lajeista

Uudempia havaittuja sienimyrkytysoireyhtymiä

Toxicol Rev. 2006;25(3):199-209. New syndromes in mushroom poisoning.
Saviuc P, Danel V. Toxicologie clinique et Toxicovigilance, Centre Hospitalier Universitaine de Grenoble, Grenoble, France.
  •  RHABDOMYOLYYSI-oireyhtymä  eräistä  valmuskalajeista ( Tricholoma, Mussero )

 Massiivia rhabdomyolyysiä on kuvattu  1993 vuoden jälkeen Ranskasta ja  2001 vuoden jälkeen Puolasta , jos oli syöty suurin määrinsyötäväksi  ja siihen asti arvokkaaksi ruokasieneksi luultua valmuskaa,   valmuskalajia  kangaskeltavalmuska, riddarmussero, Tricholoma equestre ( T. flavovirens) .  Näihin rhabdomyolyyseihin liittyi  komplikaatioita  hengityksen ja sydämen taholta ( myokardiittia), ja niistä johtui menehtyminen
 http://en.wikipedia.org/wiki/Tricholoma_equestre
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Kangaskeltavalmuska

Several cases of massive rhabdomyolysis have been reported since 1993 in France and 2001 in Poland after ingestion of large amounts of an edible and, until then, valuable species called Tricholoma equestre.  These cases of rhabdomyolysis are associated with respiratory and cardiac (myocarditis) complications leading to death.
Päivitys 9.9. 2014 

Erythromelalgiaoireyhtymä malikka-sienilajeista CLITOCYBE

Uudempia havaittuja sienimyrkytysoireyhtymiä

Toxicol Rev. 2006;25(3):199-209. New syndromes in mushroom poisoning.
Saviuc P, Danel V. Toxicologie clinique et Toxicovigilance, Centre Hospitalier Universitaine de Grenoble, Grenoble, France.
  •   Erytromelalgia- oireyhtymä eräistä malikkalajeista (CLITOCYBE)

 Erytromelalgiaoireyhtymää on  kuvattu jo 19. vuosisadan loppupuolella Japanista ja Etelä-Koreasta  malikka- sienestä  Clitocybe acromelalga ( "poison dwarf bamboo mushroom"). Vuodesta 1995 on kuvauksia Ranskasta ja sittemmin Italiasta malikka-sienestä Clitocybe amoenolens  ("Paralysis funnel") . Toxiinit , jotka ovat syypäänä, ovat todennäköisesti akromelihappoja molemmissa lajeissa.
 http://en.wikipedia.org/wiki/Clitocybe_acromelalga
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23641936
 http://en.wikipedia.org/wiki/Clitocybe_amoenolens

 The erythromelalgia syndrome has been described as early as the late 19th century in Japan and South Korea with Clitocybe acromelalga, and since 1996 in France and then Italy with  Clitocybe amoenolens. Responsible toxins are probably acromelic acids identified in both species. 

Wikipediatiedossa on kuvai näistä punottavista, erytemaisista  raajoista. http://en.wikipedia.org/wiki/Erythromelalgia
Päivitys 9.9. 2014

Uudempi myrkytysoireyhtymä: AMANITA lajeista

Uudempia havaittuja sienimyrkytysoireyhtymiä

Toxicol Rev. 2006;25(3):199-209. New syndromes in mushroom poisoning.
Saviuc P, Danel V. Toxicologie clinique et Toxicovigilance, Centre Hospitalier Universitaine de Grenoble, Grenoble, France.
  • Akuuttimunuaistubulusvaurio-oireyhtymä  eräistä kärpässienilajeista (Amanita) .

AMANITA smithiana/AMANITA proxima  sienen on nähty  aiheuttavan
akuutin  munuaistubulusvaurion, joka alkaa  varhemmin, mutta jonka prognoosi ei ole sama kuin orellaniinin aiheuttamassa oireyhtymässä.  Tätä  akuuttia munuaistubulopatiaa  on kuvattu  vuoden 1992 jälkeen USA:sta ja Kanadasta  sienestä Amanita smithiana ja Ranskasta, Espanjasta ja italiasta  sienestä Amanita proxima  ja Japanista sienestä Amanita  pseudoporphyria. Munuaisvauriota aiheuttanee  toksiini, joka on  2- amino- 4,5- hexadieenihappo.  

 http://en.wikipedia.org/wiki/Amanita_pseudoporphyria
 The syndrome induced by Amanita smithiana/proxima consists of acute tubulopathy, which appears earlier and does not have the same poor prognosis as the orellanine-induced syndrome. It has been described since 1992 in the US and Canada with A. smithiana; in France, Spain and Italy with A. proxima; and in Japan with A. pseudoporphyria. The responsible toxin is probably 2-amino-4,5-hexadienoic acid.

Päivitys 9.9. 2014 

Avain sienien taxonomisiin nimiin

 Sopiva kuvakirja josta näitä lajityyppejä voi katsoa, on mm.
  Bo Mosseberg: Svampar i naturen. Text Svewn Nilsson, Olle Persson. ISBN 91-46-17840-6.
Luonnollisesti on paljon  sienikirjoja tarjolla. Päivitän luetteloani sitä mukaan kun kertaan sieniä ja katson mitä uutta on tullut. 9.9. 2014


 AGARICUS, Herkkusieni, Champinjon
ALBATRESSUS, Kääpäsieni, Ticka, tickor
AMANITA, Kärpässieni, Flugsvamp  
ARMILLARIA, Mesisieni, honungskivling 
ARMILLARIELLA, Keltamesisieni, Hongsskivling
BOLETUS, Kivitatti, Stensopp  
CANTHARELLUS, Vahvero, Kantarell
CLITOCYBE, Malikka, Trattskivling 
CONOCYBE, Kuupikat, Hättingar 

COPRINUS, Nokisieni, Bläcksvamp
CORTINARIUS, Seitikkisieni, seitikki, Spindling, spindelskivling  
DERMOCYBE
DISCINA, korvasieni(laji), öronmurkla

ENTOLOMA, Rusokas, Rödskivling
GALERINA, Nääpikkä, Hätting
GYMNOPILUS, Karvaslakit 
GYROMITRA, Korvasieni,  Murkla (False Morel)

HEBELOMA, Tympönen, Fränskivling 
HYDNUM, Orakas, Taggsvamp 
HYGROPHORUS , Vahakas, Vaxskivling
HYGROCYBE, Vahakas, Vaxskivling (Toppvaxskivling)
HYPHOLOMA, Lahokka, Slöjskivling
INOCYBE, Risakas, Trådskivling 
LACTARIUS, Rousku, Riska 
LECCINUM punikkitatti, lantatatti,  Sopp
LEPIOTA, Suomukas, Fjällskivling 
LYCOPERDON, Savusieni, kuukunen,Tuhkelo,   Röksvamp
MARASMUS, Rustokas, Broskskivling
MORCHELLA, (kartio)huhtasieni, Toppmurkla
PANAEOLUS, Kirjoheltta,  Kantad brokskivling, Broking

PAXILLUS, Pulkkosieni, Pluggskivling 
PHOLIOTA, Nääpikkä, Tofsskivling 
PLUTEUS, Lahorusokas,  Sköldskivling, Skölding 
PSILOCYBE, Lantasieni, Maskmössa, gödselsvampar
RAMARIA, Haarukkasieni, haarakas, Fingersvamp
RHODOPHYLLUS 
RUSSULA, Hapero, Kremla 
SCLERODERMA, Rottryffel 
STROPHARIA, Kaulussienet, Kragskivlingar
SUILLUS, Tatti, Sopp
TRICHOLOMA, Valmuska, Musseron

Alla on hakusana suomalainen:

HAARUKKASIENI_Haarukkasieniä, RAMARIA, Fingersvampar
HAPERO_Haperoita, RUSSULA, Kremlor
HERKKUSIENI_Herkkusieniä, AGARICUS, Champinjoner
HUHTASIENI_Huhtasieniä, MORCHELLA, Murklor
KARVASSIENET, Bitterskivlingar, GYMNOPILUS 
KAULUSSIENET, Kragskivlingar,  STROPHARIA
KELTAMESISIENI_Keltamesisieniä ARMILLARIA  Honugsskivlingar 
KIRJOHELTAT_Kirjohelttoja PANAEOLUS,  (Kantade )brokskivlingar 
KORVASIENI_Korvasieniä, GYROMITRA, HELVELLA, Murkla (Sic!)
KUUPIKAT Hättingar, CONOCYBE
KÄRPÄSSIENI_Kärpässieniä, AMANITA, Flugsvampar (Sic!)
KÄÄPÄSIENI_Kääpäsieniä, ALBATRELLUS, Tickor
LAHOKAS_Lahokkaita, HYPHOLOMA, Slöjskivlingar
LAHORUSOKAS,  Skölding, Sköldskivling,  PLUTEUS
LANTASIENI_Lantasieniä, PSILOCYBE et al., Maskmössor
MALIKKA_Malikoita, CLITOCYBE, Trattskivlingar
MYRKKYNÄÄPIKKÄ_Myrkkynääpiköitä, GALERINA, Gifthätting, Strimmig tofsskivling, dadelbrun hjälmskivling (Sic!)
NOKISIENI_Nokisieniä, COPRINUS, Bläck-svampar
NÄÄPIKKÄ_Nääpiköitä, PHOLIOTA, Tofskivlingar
ORAKAS_Orakkaita, HYDNUM, Taggsvampar
PULKKO_Pulkkoja, PAXILLUS, Pluggskivlingar
RISAKAS_Risakkaita, INOCYBE, Trädskivlingar
ROUSKU_Rouskuja, LACTARIUS, Riskor
RUSOKAS_Rusokkaita, ENTOLOMA, RHODOPHYLLUS, Rödskivlingar
RUSTOKAS_Rustokkaita_ MARASMUS , Broskskivlingar
SAVUSIENI, KUUKUNEN_Savusieniä eli kuukusia, LYCOPERDON, Röksvampar
SEITIKKI,SEITIKKISIENIÄ, Seitikkejä_seitikkisieniä, CORTINARIUS, Spindelskivlingar (Sic!)
SUOMUKAS_Suomukkaita, LEPIOTA, Fjällskivlingar
TATTI_Tatteja, BOLETUS, SUILLUS, LECCINUM, Soppar
TUHKELO_Tuhkeloita, (KUUKUNEN_Kuukusia)  LYCOPERDON, Röksvampar 
TYMPÖNEN_Tympösiä, HEBELOMA, Fränskivlingar
VAHAKAS_Vahakkaita, HYGROCYBE, Vaxskivlingar
VAHVERO_Vahveroita, CANTHARELLUS, Kantareller
VALMUSKA_Valmuskoita, TRICHOLOMA, Musseroner
...

Lisätietoa yksittäisistä sienistä

http://sienet.luontonetti.com/fi/haku/haku6.htm
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Panaeolus Kirjoheltat
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Keltamesisieni

Trehaloosi-intoleranssi, Sienisokerin imeytymishäiriö

LÄHDE: Duodecim 15.12. 2008 Mustajoki Pertti: Sienisokerin aiheuttamat vatsavaivat. Trehaloosi-intoleranssi.
  •  Sienen varastosokeri on  trehaloosirakenteinen
Sienet varastoivat itseensä energiaa sienisokerina eri trehalooseina. Sieniaterialla voidaan saada sienisokeria 1–6 grammaa.

  •  Entsyymi trehalaasi  esiintyy ihmisen suolistossa
Erityinen ruoansulatusentsyymi trehalaasi hajoittaa sienisokerin suolessa osiinsa, jotka imeytyvät verenkiertoon. Osalta ihmisiä entsyymi puuttuu, jolloin sienisokeri ei imeydy, vaan kulkeutuu paksusuoleen. Seurauksena on vatsavaivoja: löysiä ulosteita, vatsan turvotusta ja ilmavaivoja. Vaivat alkavat vasta useiden tuntien kuluttua syömisestä.
  • Trehaloosiuntoleranssi , sienisokerin imeytymishäiriö. Trehalaasientsyymin vaje.
Jos toistuvasti saa sieniaterian jälkeen vatsavaivoja, syynä voi olla sienisokeri. Tilaa kutsutaan trehaloosi-intoleranssiksi. Siihen liittyvät oireet ja niiden syntytapa ovat samankaltaiset kuin maitoon liittyvässä laktoosi-intoleranssissa (ks. 1). Trehaloosi-intoleranssin yleisyyttä ei tunneta, mutta se on ilmeisesti harvinaisempi kuin laktoosi-intoleranssi.
Trehaloosi-intoleranssia voidaan selvittää tutkimuksella, jossa nautitaan trehaloosia, ja sen jälkeen tehdään mittauksia. Tutkimuksia ei kuitenkaan yleensä tarvita, sillä jos toistuvasti esiintyy vatsavaivoja sieniaterian jälkeen, trehaloosi-intoleranssi on todennäköinen.
Hoitona on sienituotteiden välttäminen.
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Trehaloosi-intoleranssi

  • Lisää samasta asiasta:
Arola H. Sienten aiheuttamien vatsaoireiden syynä voi olla trehaloosi intoleranssi. Duodecim 1999; 115: 1809-1810 (ks. artikkeli 2

http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo91229&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth= 

  • SITAATTI Arolan artikkelista:
Suomalaiset syövät sieniä vuosittain 2–15 miljoonaa kiloa, ja noin 70 % sienestää (Korhonen 1990). Suosituimpia sieniruokia ovat piirakat, salaatit, muhennokset ja erityisesti kastikkeet. Tavallisimmin käytetyt lajit ovat erilaiset rouskut, keltavahvero, suppilovahvero ja tatit. Kerta-annoksessa sienipiirakkaa tai -kastiketta on noin 50 g, muhennoksessa noin 100 g ja sienisalaatissa noin 150 g sieniä (Korhonen 1990).
Sienet varastoivat energiaa sienisokerina, trehaloosina, joka on laktoosin eli maitosokerin tavoin disakkaridi. Elimistömme pystyy käyttämään sokereita hyväkseen ainoastaan monosakkarideina. Tämän vuoksi nämä disakkaridit pitää hajottaa ohutsuolessa monosakkarideiksi, jotta ne pystyvät imeytymään. Laktaasi pilkkoo laktoosin glukoosi- ja galaktoosimolekyyleiksi ja trehalaasi trehaloosin kahdeksi glukoosimolekyyliksi. Ellei tätä pilkkovaa entsyymiä ole riittävästi ohutsuolessa, disakkaridi ei imeydy vaan kulkeutuu paksusuoleen, jossa bakteerit käyttävät sokerin ravinnokseen muodostaen kaasuja (CO2, H2) ja rasvahappoja. Imeytymätön sokeri vie mukanaan osmoosin kautta nestettä, mikä johtaa ulostemassan löystymiseen ja ripuliin. Tutkiessamme suomalaisten sienten trehaloosipitoisuuksia totesimme niiden vaihtelevan välillä 0.3–16.8 g/kg tuoreissa ja välillä 0.5–38.1 g/kg ruoaksi valmistetuissa sienissä (Arola ym. 1994). Näin ollen sieniaterian trehaloosipitoisuus voi nousta 1.5–6 grammaan.
Oireet (ilmavaivat, vatsan turvotus ja ripuli) muistuttavat laktoosi-intoleranssin oireita. Omassa suomalaisessa tutkimuksessamme (Arola ym. 1999) totesimme, että trehaloosi aiheuttaa osalle tutkituista selviä vatsavaivoja, joiden takana voitiin katsoa olevan trehaloosi-intoleranssi. Kahdella tutkitulla todettiin trehalaasin puutos. Aineisto oli valikoitu, joten sienisokerin imeytymishäiriön yleisyydestä Suomessa se ei kerro mitään mutta osoittaa, että sienet voivat myös tällä mekanismilla aiheuttaa oireita myrkytysten lisäksi.


Päivitys 9.9. 2014 

måndag 8 september 2014

Veriseitikki, Blodspindling, Cortinarius sanguineus, CORTINARIACEAE


  • Veriseitikki
  • CORTINARIUS-. suku , seitikit, spindlingar
  • Blodspindling, C. sanguineus, CORTINARIACEAE ( seitikeitä, spindlingar) , AGARICALES ( heltallisia sieniä)  
    HUS: Voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.
Synonyymejä: Blodspindling
Vetenskapligt namn
§ Cortinarius sanguineus
Auktor (Wulfen) Fr. 1838
Synonymer
Dermocybe punicea (P.D. Orton) M.M. Moser 1974[1]
Cortinarius puniceus P.D. Orton 1958[2]
Agaricus sanguineus Wulfen 1781[3]
Agaricus sanguineus var. sanguineus Wulfen 1781[3]
Dermocybe sanguinea (Wulfen) Gray
Tunnetaan  Skin-Heads nimellä engl.

Valkorisakas, Sidentråding, Inocybe geophylla, INOCYBACEAE,

INOCYBE- suku, Risakas, Tråding
Sidentråding, Inocybe geophylla , INOCYBACEAE ( Toinen luokittelu: CREPIDOTACEAE), AGARICALES
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkorisakas

 HUS:  Ohjeet kuten myrkkymalikassa.  Voi aiheuttaa 30 min. - 2 tunnin viiveellä keskushermosto-oireina mm. hikoilua, syljen- ja kyynelvuotoa sekä pahoinvointia ja ripulia. Usein oireet kestävät vain parisen tuntia eikä mitään erityistä hoitoa tarvita. Jos oireet pitkittyvät tai ne ovat rajuja, potilas tulee toimittaa lääkäriin. 

Päivitys 8.9. 2014

Tympöset, Fränskivlingar, Hebeloma-, STROPHARIACEAE, AGARICALES

HEBELOMA-suku, tympöset, fränskivlingar, STROPHARIACEAE  , ACARICALES, Helttasieniä 
http://sv.wikipedia.org/wiki/Fr%C3%A4nskivlingar
(Toisen luokitelun mukaan  nämä tympöset katsotaan  Buktryfflar (Hymenogasteraceae) heimoon, ACARICALES). 

HUS:  Voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.

Päivitys 8.9. 2014 

Tauriontatti, Eldsopp, Boletus luridus, BOLETACEAE, BOLETALES

BOLETUS-suku, Kivitati, StensopparEldsopp, Boletus luridus, BOLETACEAE, BOLETALES
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tauriontatti
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Eldsopp
HUS: Viittaus samaan tekstiin kuin harmaanmustesienen suhteen, siis antabusefekti.  Tästä viite engl. Wikipediasta alla.
Päivitys 8.9. 2014 
( Suomennettava myöhemmin)

Toxicity

Mild tasting, Boletus luridus is edible after thorough cooking and is highly regarded in France.[32][42] It is also commonly consumed in Italy and China.[68] The mushroom is sold in regional markets in central Mexico;[69] despite this, it is considered inedible by inhabitants of La Malinche National Park.[61] Caution is advised if choosing this species for consumption, as it resembles other less edible blue-staining boletes. Some guidebooks recommend avoiding it altogether.[3] If eaten raw or insufficiently cooked, symptoms of gastrointestinal poisoning can occur within 30 minutes to two hours, including nausea, vomiting, abdominal cramps, and diarrhoea. A full recovery can be expected within 24 to 48 hours if fluid losses are restored.[70] Chemical analysis has revealed traces of the toxin muscarine and its stereoisomers.[39]
Boletus luridus has been suspected of causing an enhanced alcohol sensitivity similar to that caused by the common ink cap (Coprinopsis atramentaria), with gastric symptoms. A German mycologist reported having suffered symptoms himself upon imbibing alcohol with this "otherwise excellent" mushroom.[34][71] A 1982 report of three cases from Switzerland further incriminated the species,[72] yet a 1994 study casts doubt on this; researchers Ulrich Kiwitt and Hartmut Laatsch looked for antabuse-like compound coprine content in B. luridus and similar species, and found none in the historical suspect but did find indications for it in the rare B. torosus. They concluded that the most likely explanation for historical incidents was a misidentification of B. torosus with B. luridus, though they could not rule out B. luridus containing a hitherto unidentified compound causing alcohol-related reactions.[73]

Suippurisakas, Topptrådskivling , Inocybe rimosa (fastigiata), INOCYBACEAE

INOCYBE-suku, Risakas, Trådskivling
Topptrådskivling, Inocybe rimosa, entinen nimi Inocybe fastigiata ,
INOCYBACEAE 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suippurisakas
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Topptr%C3%A5dskivling 
( Tässä  ruots.,Wikipedia  lähteessä  käytetään  CORTINARIACEAE , täytyy tarkistaa, voi olla virhe)
Ruotsalainen lähde kuvaa tästä sientä  listassa: http://www.acc.umu.se/~saasha/giftsvam/gsvamp.htm#topptraadskivling)


HUS:  Suippurisakas voi aiheuttaa 30 min. - 2 tunnin viiveellä keskushermosto-oireina ( kuten myrkkymalikalla)  mm. hikoilua, syljen- ja kyynelvuotoa sekä pahoinvointia ja ripulia. Usein oireet kestävät vain parisen tuntia eikä mitään erityistä hoitoa tarvita. Jos oireet pitkittyvät tai ne ovat rajuja, potilas tulee toimittaa lääkäriin.
Päivitys 8.9. 2014 

Ruskokärpässieni, Brun flugsvamp, Amanita regalis, AMANITACEAE

AMANITA- suku, kärpässieni, flugsvamp
Brun flugsvamp, Amanita regalis , AMANITACEAE
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruskok%C3%A4rp%C3%A4ssieni

  HUS:Ruskokärpässieni voi aiheuttaa ( kuten punakärpässieni)   30 min.- 1½ tunnin viiveellä keskushermosto-oireina aluksi väsymystä ja humalan kaltaisen sekavuuden. Jos sientä on vain maistettu, riittää kotiseuranta.  Jos syöty määrä on suurempi, annetaan lääkehiiltä viimeistään 30 minuutin kuluessa sienen nauttimisesta. Oireinen potilas tulee toimittaa lääkäriin tai sairaalaan.

EVIRA-teksti ruskokärpässienestä (A. regalis)
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/kasvikset/ruokasienet/myrkylliset+sienet/ruskokarpassieni

Päivitys 8.9. 2014  

Uutinen  löydetty 9.9. 2014 GöteborgsPosten lehdestä:

 Ruskokärpässientä oli  myytävänä torilla  muiten  sienten ohella. 
 http://www.gp.se/nyheter/goteborg/1.2477311-forsaljaren-av-den-giftiga-svampen-hittad

Rouskut, Riskor, LACTARIUS, RUSSULACEAE

Rousku-sieni,  Riska,  Lactarius, vuotaa maitiaista,jos viilletään, RUSSULACEAE

 HUS: Rouskut , useat, varsinkin raakoina,voivat äsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rouskut
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Riskor

Rikkivalmuska, Svavelmusseron, Tricholoma sulphureum, TRICHOLOMATACEAE

TRICHOLOMA-suku, valmuska, musseron
Svavelmusseron,  T. sulhureum, TRICHOLOMATACEAE
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Rikkivalmuska
 HUS: Rikkivalmuska voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.
Päivitys 8.9. 2014 

Punikkitatti, Leccinum. lajeja , Soppar, Boletaceae, Boletales

 LECCINUM- suku, strävsoppar  Tähän Leccinum-sukuun kuuluu punikkitatteja ja lehmäntatteja.
  • HUS:  Punikkitatit varsinkin raakoina voivat ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.​ 
  • Päivitys 8.9. 2014 

Punalahokka, Tegelröd slöjskivling, Hypholoma lateritum, STROPHARIACEAE, AGARICALES

Hypholoma-suku, lahokkaat Hypholoma lateritium  , Tegelröd slöjskivling, STROPHARIACEAE, AGARICALES , helttasieniä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Punalahokka
http://sv.wikipedia.org/wiki/Tegelr%C3%B6d_sl%C3%B6jskivling
HUS: Punalahokka voi   ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.

Kts.myös  HYPHOLOMA-sukuun kuuluva  Kitkerälahokka   Svavelgul slojskivling,  Hypholoma fasciculare,

Punakärpässieni, Röd flugsvamp, Amanita muscaria, AMANITACEAE, AGARICALES

Röd flugsvamp, Amanita muscaria, AMANITACEAE,  Kärpässienet ja limalakit, AGARICALES, Helttasienet  
http://fi.wikipedia.org/wiki/Punak%C3%A4rp%C3%A4ssieni
 HUS:  Punakärpässieni voi  aiheuttaa 30 min.- 1½ tunnin viiveellä keskushermosto-oireina aluksi väsymystä ja humalan kaltaisen sekavuuden. Jos sientä on vain maistettu, riittää kotiseuranta.  Jos syöty määrä on suurempi, annetaan lääkehiiltä viimeistään 30 minuutin kuluessa sienen nauttimisesta. Oireinen potilas tulee toimittaa lääkäriin tai sairaalaan.

Päivitys 8.9. 2014  



  • SIENILAJIT kuten kärpäsienistä Amanita pantherina, Amanita muscaria, Amanita regalis
sisältävät  neurotoksiineja kuten iboteenihappoa sekä muskimolia ja muskatsolia, jotka ovat antikolinergisiä

MYRKYTYSOIREET: Levottomuus, kiihtyminen, agitoituminen, hallusinaatiot, nopea sydämen rytmi eli takykardia, kuivat limakalvot, laajentuneet silmän pupillat( mydrioosi).

Pulkkosieni, Pluggskivling, Paxillus involutus, PAXILLACEAE , BOLETALES

Pluggskivling,  Paxillus involutus, PAXILLACEAE, BOLETALES, Agaricomycetes
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pulkkosieni 
Evira-tieto:  http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/kasvikset/ruokasienet/myrkylliset+sienet/pulkkosieni
 http://www.evira.fi/portal/se/livsmedel/tillverkning+och+forsaljning/frukt+och+gronsaker/svampar/giftiga+svampar/gra+blacksvamp/pluggskivling
HUS: Pulkkosieni voi aiheuttaa 1 - 3 tunnin viiveellä vatsaoireina oksentelua ja ripulia. Lisäksi se on aiheuttanut allergisia reaktioita, jotka voivat johtaa pahimmillaan maksan ja munuaisten toimintahäiriöihin. Jos sientä on syöty, annetaan lääkehiiltä.

Päivitys 8.9. 2014  

Pisamavalmuska, Droppmusseron, Tricholoma pessundatum , TRICHOLOMATACEAE

TRICHOLOMA - laji,  valmuska, musseron , TRICHOLOMATACEAE
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pisamavalmuskahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Pisamavalmuska

EVIRA-tieto:
Pisamavalmuska (Tricholoma pessundatum) ärsyttää ruoansulatuskanavaa ja aiheuttaa pahoinvointia. Lajia ei ole helppo tunnistaa, sillä silmiinpistävin tuntomerkki eli lakin ruskeat läikät puuttuu usein.
Pisamavalmuska on miellyttävän näköinen ja tuoksuinen. Punaruskea ja sileäpintainen lakki on keskikokoinen tai iso. Vaaleammalla reunalla on usein kehä tummanruskeita läikkiä.
Kolotyviset heltat ovat valkoiset, ja niihin voi vanhemmiten ilmestyä ruskeita pilkkuja. Tukeva jalkakin on valkoinen, tosin tyveltään ruskehtava.
Kiinteä malto on valkoinen. Pisamavalmuskan tuoksu miellyttää nenää ja muistuttaa jauhoa.
Pisamavalmuska kasvaa koko maassa, tyypillinen kasvupaikka on hiekkapohjainen mäntymetsä tai kalliomännikkö. Sopivia mäntykankaita on enemmän pohjoisessa, jossa se on yleisempi.
Lajin tunnistaminen ei ole helppoa, joten varminta on ruskeiden valmuskoiden välttäminen  - männyntuoksuvalmuskaa(Tricholoma nauseosum) lukuun ottamatta. Viimeksi mainittu kasvaa samanlaisilla paikoilla kuin pisamavalmuskakin. Männyntuoksuvalmuskan lakki on voimakkaiden ja pinnanmyötäisten suomujen kirjavoima, jalassa on rengas ja tuoksu on imelä.

EVIRA-tieto ruotsiksi: På svenska
Droppmusseron (Tricholoma pessundatum) 
 http://www.evira.fi/portal/se/livsmedel/tillverkning+och+forsaljning/frukt+och+gronsaker/svampar/giftiga+svampar/droppmusseron

HUS-tieto 
  • Pisamavalmuska
    voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.

    Päivitys 8.9. 2014 

Piruntatti, Djävulssopp, Boletus satanas,BOLETACEAE, BOLETALES

 HUS:  Piruntatti  voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.

Päivitys 8.9. 2014 

Piispanhiippa , Kavala piispanhiippa, Lömsk biskopsmössa, Gyromitra ambigua, DISCINACEAE

  • Piispanhiippa
    HUS:  Myrkyllisyystiedot ovat ristiriitaisia. Sienen epäillään sisältävän samoja aineita kuin korvasienen, joten se tulee esikäsitellä korvasienen tapaan keittämällä. Ks. Korvasieni

    Korvasieni , stenmurkla ( False Morel, GYROMITRA esculenta) 

     GYROMITRA-suku
    KATSO  Korvasienten (GYROMITRA)  sukupuu:
     http://sv.wikipedia.org/wiki/Stenmurklor

    Myös tässä GYROMITRA- suvussa  on :
     Kavala piispanhattu,   Lömsk biskopsmössa , storsporig biskopsmössa, GYROMITRA ambigua, ,DISCINACEAE-heimosta,   ja se on  on myrkyllinen
     http://sv.wikipedia.org/wiki/Gyromitra_ambigua

    DISCINA-suku
    On aikea erottaa korvasienen vaaleita lajeja  korvasienestä,  kuten kalpeaa korvasientä , DISCINA gigas G. gigas) , jonka myrkyllisyyttä  pohditaan
    .http://sv.wikipedia.org/wiki/Gyromitra_gigas

    Muita DISCINA- lajeja
    Keväiseltä kasvuajaltaan Gyromitra-  korvasienen kanssa  samanlainen   DISCINA- korvasieni,  öronmurkla,  korvasieni  Discina perlata  eli Discina ancilis. Se ei omaa korvasienen hajua eikä makua.  Se on mauton eikä suositella syötäväksi.  Se on tavallinen. Sillä on paljon synonyyminimiä.

     Sillä on myös nimi GYROMITRA  perlata.http://www.mushroomexpert.com/gyromitra_perlata.html
     http://sv.wikipedia.org/wiki/Discina_ancilis

    (Muuten- toiset pitävät "syötävää = esculenta" - korvasientä Gyromitra esculenta,  Stenmurkla- suurena kulinaarisena nautintona ja toiset eivät ole sitä koskaan syöneet, joten keskustelut siitä ovat erittäin yksipuolisia. Mutta sen kemialliset aineet ovat kuitenkin kaikkien tasapuolisesti arvioitavissa myrkyllisiksi)

    Katso GYROMITRIINI-oireyhtymä .

Pantterikärpässieni, Panterflugsvamp, Amanita pantherina, AMANITACEAE

 Panterflugsvamp , Panterfläckig flugsvamp, Amanita pantherina, AMANITACEAE
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Pantterik%C3%A4rp%C3%A4ssieni
HUS:  Voi aiheuttaa 30 min.- 1½ tunnin viiveellä keskushermosto-oireina aluksi väsymystä ja humalan kaltaisen sekavuuden. Jos sientä on vain maistettu, riittää kotiseuranta.  Jos syöty määrä on suurempi, annetaan lääkehiiltä viimeistään 30 minuutin kuluessa sienen nauttimisesta. Oireinen potilas tulee toimittaa lääkäriin tai sairaalaan.

Päivitys 8.9. 2014  

Nuijamalikka, Klubbtrattskivling, Clitocybe clavipes, TRICHOLOMATACEAE

Klubbtrattskivling, Clitocybe clavipes, Ampulloclitocybe, TRICHOLOMATACEAE, AGARICALES
http://sv.wikipedia.org/wiki/KlubbtrattskivlingNuijamalikka on lahottajasieni ja se on yleinen koko maassa.
Nuijamalikka ei sovellu alkoholin yhteydessä nautittavaksi, koska se sisältää antabuksen tavoin vaikuttavaa klitosybiiniä. Muuten sieni on täysin käyttökelpoinen ruokasieni.

HUS:   Yhdessä alkoholin kanssa se voi aiheuttaa 15 min. - 2 tunnin viiveellä antabusreaktion kaltaiset oireet (mm. kasvojen punoitus, pahoinvointi ja sydämentykytys). Oireet häviävät yleensä 2 - 4 tunnin kuluessa, ja lievissä reaktioissa yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.
Päivitys 8.9. 2014 

Myrkkyrisakas, Gifttråding, Inocybe erubescens, INOCYBACEAE , Risakkaat, INOCYBE

Inocybe- suku, risakkaat,  trådingar 
Gifttråding, Inocybe erubescens , INOCYBACEAE ( Tai toinen luokitus CREPIDOTACEAE)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Myrkkyrisakas  
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Gifttr%C3%A5ding
HUS: Myrkkyrisakas  voi aiheuttaa 30 min. - 2 tunnin viiveellä keskushermosto-oireina mm. hikoilua, syljen- ja kyynelvuotoa sekä pahoinvointia ja ripulia. Usein oireet kestävät vain parisen tuntia eikä mitään erityistä hoitoa tarvita. Jos oireet pitkittyvät tai ne ovat rajuja, potilas tulee toimittaa lääkäriin. Myrkkymalikka on kauttaaltaan valkea sieni, joka kasvaa harvinaisena Etelä-Suomessa mm. puistonurmikoilla.​Päivitys 8.9. 2014

RISAKKAAT yleensä, INOCYBE suku  Trådingar http://sv.wikipedia.org/wiki/Inocybe

Risakkaat (Inocybe) on helttasienisuku. Risakkaat ovat yleensä ruskealakkisia ja pienehköjä. Ne ovat yleisiä ja runsaita kesästä loppusyksyyn koko Suomessa. Hyviä kasvupaikkoja ovat muun muassa vanhat, sammaloituneet nurmet.[1]
Eräät risakkaat sisältävät muskariini-nimistä hermomyrkkyä, joka aiheuttaa muun muassa ohi menevää pahoinvointia ja hikoilua. Sienten tiedetään aiheuttaneen ainakin yhden kuolemantapauksen. Risakkaita on vaikea sekoittaa ruokasieniin, mutta lapsia ne voivat houkutella.[1][2]
Risakkaat ovat herkkiä ympäristön muutoksille ja kolme niistä onkin luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Esimerkiksi niille sopivat kasvupaikat ovat vähentyneet maatalouden muuttuessa. Jotkut risakkaat ovat olleet riippuvaisia kalkkipölystä ja menestyneet sen tuottajan ollessa lähistöllä, mutta tällaiset luokitellaan pikemminkin satunnaisiksi tulokkaiksi.[3]
Risakkaat voi helpoiten sekoittaa tympösiin (Hebeloma) tai seitikkeihin (Cortinarius).

Päivitys 8.9. 2014 

Myrkkynääpikkä, Gifthätting, Galerina marginata , STROPHARIACEAE

Galerina- suku, nääpikät, hättingar 
Gifthätting, Galerina marginata, STROPHARIACEAE (On toinenkin  luokitus:
Buktryfflar (Hymenogasteraceae).
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Gifth%C3%A4tting
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Myrkkyn%C3%A4%C3%A4pikk%C3%A4
 HUS: Myrkkynääpikkä Sisältää  samoja myrkyllisiä aineita kuin valkokärpässieni, mutta vähemmän. Voi pahimmillaan aiheuttaa maksavaurion. Maistelussa riittää lääkehiilen antaminen. Jos sientä on syöty runsaammin, toimitetaan potilas lääkäriin. Sieni kasvaa muutaman lakin tuppaina havupuun lahokannoilla ja -rungoilla sekä lastukoissa. Joskus myrkkynääpikkä voidaan sekoittaa lehtipuun lahottajaan, syötävään koivunkantosieneen.

 Päivitys  8.9. 2014

Myrkkymalikka, Giftig trattskivling, Clitocybe dealbata, TRICHOLOMATACEAE, AGARICALES

Clitocybe- suku, Malikat,  Trattskivlingar
TRICHOLOMATACEAE  
Huom: Tämä  on helttasieniä , skivlingar, AGARICALES
Giftig trattskivling,Clitocybe dealbata
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Myrkkymalikka 
HUS:  Myrkkymalikka  voi aiheuttaa 30 min. - 2 tunnin viiveellä keskushermosto-oireina mm. hikoilua, syljen- ja kyynelvuotoa sekä pahoinvointia ja ripulia. Usein oireet kestävät vain parisen tuntia eikä mitään erityistä hoitoa tarvita. Jos oireet pitkittyvät tai ne ovat rajuja, potilas tulee toimittaa lääkäriin. Myrkkymalikka on kauttaaltaan valkea sieni, joka kasvaa harvinaisena Etelä-Suomessa mm. puistonurmikoilla.
Päivitys 8.9. 2014 

Myrkkyherkkusieni, Karbolchampinjon, Agaricus xanthoderma, AGARICACEAE

 AGARICUS, Herkkusienisuku, , champinjon sp. 

Karbolchampinjon, Agaricus xanthoderma),  Giftchampinjon AGARICACEAE
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Karbolchampinjon
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Myrkkyherkkusieni

HUS:  Myrkkyherkkusieni  voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.

Päivitys 8.9. 2014 

Nokisienet, Bläcksvamp, Coprinus- suku ,PSATHYRELLACEAE, kopriini ja antabusvaikutus


Mustesieniä, Bläcksvamp

COPRINUS- suku
Nokisienet, Mustesienet (Coprinus) ovat joukko nurmikoilla ja metsissä kasvavia usein vaaleansuomuisia sienilajeja, jotka muuttuvat vanhemmiten mustiksi. Sienten lakki saattaa suorastaan sulaa musteeksi. Jotkut lajeista, kuten harmaa nokisieni, ovat myrkyllisiä alkoholin kanssa nautittuna. Laji toimii antabuksena, sillä se sisältää esimerkiksi kopriinia. Suomumustesieni on nuorena hyvä ruokasieni.
(Näitä kyllä  sanottiin nokisieniksi minun nuoruudessani ja niitä kasvoi pihamaalla runsaasti  puoli vuosisataa sitten suomessa). 
Harmaamustesieni
Grå bläcksvamp  (Coprinus atramentarius), Coprinopsis, PSATHYRELLACEAE

HUS:  Harmaa mustesieni  on  nuorena hyvä ruokasieni ilman esikäsittelyä. Yhdessä alkoholin kanssa se voi aiheuttaa 15 min. - 2 tunnin viiveellä antabusreaktion kaltaiset oireet (mm. kasvojen punoitus, pahoinvointi ja sydämentykytys). Oireet häviävät yleensä 2 - 4 tunnin kuluessa, ja lievissä reaktioissa yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.

Keltamesisieni, Honugsskivling, Armillaria mellea, PHYSALACRIACEAE

Madonlakit, Slätskivlingar, Psilocybe-suku , STROPHARIACEAE, Agaricales( heltatsienet)

Laakamyrkkyseitikki, Eldspindling, Cortinarius limonus, CORTINARIACEAE

Eldspindling, Cortinarius limonus, CORTINARIACEAE
 http://sv.wikipedia.org/wiki/Eldspindling
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Laakamyrkkyseitikki
HUS:   Laakamyrkkyseitikin myrkyllisyyttä ei tarkasti tunneta. Maistelussa riittää lääkehiilen antaminen. Jos sientä on syöty runsaasti, on sienen tunnistaminen ensiarvoisen tärkeää, sillä sieni muistuttaa erittäin myrkyllistä suippumyrkkyseitikkiä. Lisäksi se kasvaa kosteilla paikoilla sammaleisissa havumetsissä ja korvissa samanlaisilla paikoilla kuin suippumyrkkyseitikki, joskin harvinaisempana.

Päivitys  8.9. 2014

Korvasieni, Stenmurkla, Gyromitra esculenta, DISCINACEAE

Stenmurkla , Gyromitra esculenta, DISCINACEAE,  http://sv.wikipedia.org/wiki/Stenmurkla
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kotelosienet Ascomycota
Luokka: Pezizomycetes
Alaluokka: Pezizomycetidae
Lahko: Maljasienet Pezizales
Heimo: Discinaceae
Suku: Gyromitra
Laji: esculenta

 HUS: Korvasieni on  erittäin myrkyllinen raakana. Aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua, vatsakipuja ja kovan ripulin, joka voi olla veristä. Huimausta, heikotusta ja päänsärkyä voi esiintyä. Vakavassa myrkytyksessä voi kehittyä maksa- ja munuaisvaurio. Maistelussa ensiavuksi riittää lääkehiilen antaminen. Aina, jos on epäily raa'an sienen syömisestä tai potilas on oireinen, toimitetaan potilas lääkäriin tai sairaalaan. Myös keitinhöyryjen hengittäminen on vaarallista. Ne ärsyttävät hengitysteitä ja aiheuttavat mm. huimausta ja päänsärkyä. Korvasieni kasvaa hiekkapohjaisella metsämaalla sekä avohakkuumailla huhtikuusta kesäkuuhun yleisenä koko maassa.
Päivitys 8.9.2014 

Kts. Gyromitriinioireyhtymä  
Kts. Piispanhiippa 

Kitkerälahokka, Svavelgul slöjskivling, Hypholoma fasciculare, STROPHARIACEAE

 HYPHOLOMA-suku, lahokkaat, Slöjskivlingar
 Svavelgul slöjskivling, Hypholoma fasciculare, STROPHARIACEAE
 http://www.svampguiden.com/art.asp?art=Hypholoma_fasciculare
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Kitker%C3%A4lahokka 
HUS:  Kitkerälahokka  voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.

Päivitys 8.9. 2014 

(Kts. myös HYPHOLOMA- sukuun kuuluva punalahokka, tegelröd slöjskivling  H. lateritium)