GYROMITRA
KATSO Korvasienten (GYROMITRA) sukupuu:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Stenmurklor
Myös tässä Gyromitra- suvussa on :
Kavala piispanhattu, Lömsk biskopsmössa , storsporig biskopsmössa, Gyromitra ambigua, ,DISCINACEAE ja se on on myrkyllinen http://sv.wikipedia.org/wiki/Gyromitra_ambigua
DISCINA
On aikea erottaa korvasienen vaaleita lajeja korvasienestä , kuten kalpeaa korvasientä , Discina gigas G. gigas) , jonka myrkyllisyyttä pohditaan
.http://sv.wikipedia.org/wiki/Gyromitra_gigas
DISCINA- lajeja
Keväiseltä kasvuajaltaan Gyromitra- korvasienen kanssa samanlainen Discina- korvasieni, öronmurkla, korvasieni Discina perlata eli Discina ancilis. Se ei omaa korvasienen hajua eikä makua. Se on mauton eikä suositella syötäväksi. Se on tavallinen. Sillä on paljon synonyyminimiä.
Sillä on myös nimi Gyromitra perlata.http://www.mushroomexpert.com/gyromitra_perlata.html
http://sv.wikipedia.org/wiki/Discina_ancilis
Toiset pitävät "syötävää = esculenta" - korvasientä Gyromitra esculenta Stenmurkla- kulinaarisena nautintona ja toiset eivät ole sitä koskaan syöneet, joten keskustelut siitä ovat erittäin yksipuolisia. Mutta kemialliset aineet ovat kuitenkin kaikkien tasapuolisesti arvioitavissa myrkyllisiksi.
- Gyromitriini
Suomalainen Heikki Pyysalo et al. osoittivat gyromitriinin korvasienen tavallisimmaksi hydratsiinijohdannaiseksi. Sitä oli 87,5% kaikista hydratsoneista. Sen lisäksi siinä oli vielä kahdeksan muuta hydratsonia ( alkoholiuutteesta). Nämä yhdisteet kuitenkin vähenivät pitkän kuivatuksen tai ryöppäyksen yhteydessä. Aluksi luultiin, että näillä toimenpiteillä päästiin kaikista tämän kuulemma herkullisen sienen myrkyistä. Mutta osa gyromitriinia olikin orgaaniseen molekyyliin liittynyttä.
Jos hydrolysoitiin sientä suolahapolla, saatiin kaikki gyromitriini vapautumaan Siitä tuli ensin asetaldehydiä ja N-metyyli-N-formyylihydratsiinia (MFH) , CH3-CH=N-N (Formyl)(Methyl)
Sitten matalassa pH:ssa siitä tuli vielä muurahaishappoa (HCOOH) ja monometyylihydratsiinia (MMH).
Mono- metyl-hydratsiinin, MMH-määrästä (H2N-HCH3) taas voi laskea sienen alkuperäisen gyromitriinin pitoisuuden.
Hydratsiiniosa on H2= N-N = H2-perusmallia, gyromitriinin alkumuotoa.
Kaikenlaiset korvasienituotteet sisältävät gyromitriinia.
Tuoreessa ruotsalaisessa korvasienessä on 200 mg gyromitriinia kilossa tuoretta sientä. Jos sitä säilöö 3-6 kk lämpötilassa, joka on 23-25 astetta, on myrkyn määrä laskenut puoleen haihtumisen takia. Haihdutusta ei saa suorittaa kovin lähellä ihmisten oleskelupaikkaa ( haihtuva sienimyrkky on ällöttävän hajuinen ja leviää koko ilmatilaan huoneistossa kaasulakien mukaan) . Tämä sieni voi siis myrkyttää ihmisiä, vaikka he eivät sitä söisikään!
Keitetty ja säilötty korvasieni sisältää matalimpia gyromitriinipitoisuuksia. Ruokaa laitettaessa menee myrkky keittoveteen ja höyryyn. Tämän takia on erittäin epäsopivaa käyttää keittolientä tai säilöntälientä kastikkeisiin tai muhennoksiin maunlisääjänä. Jos sama henkilö usein valmistaa ruokaa tuoreista tai kuivatuista korvasienistä, asiasta voi kehkeytyä työmiljööongelma.
- Gyromitriinin muuntuminen reaktiivisiksi ja vahingollisiksi tuotteiksi
- Heti kun sieni tuodaan huoneenlämpöön, alkaa gyromitriini hajota N-metyyli-N-formyylihydratsiiniksi (MFH) ja asetaldehydiksi (CH3CHO) .
- Kun gyromitriini ja MFH tulevat mahahapon vaikutukseen, ne hydrolysoituvat MMH-muotoon ja samalla tulee asetaldehydiä ja muurahaishappoa (HCOOH).
Sitten maksa oksidoi hydratsiinijohdoksen reaktiivisiin muotoihin, jotka aiheuttavat vapaita radikaaleja.
Gyromitriini ja MFH sitoutuvat orgaanisiin molekyyleihin ja DNA:han.
O-metyyliguaniini on eräs tulos.
Mutaatiofrekvenssi nousee. Acetyl-CoA voi kiinnittyä vapaaseen aminoryhmään ja jos asetyyliryhmä kiinnittyy hydratsiineihin, ne eivät aktivoidu vapaiksi radikaaleiksi asetyloituneina.
- Gyromitriinimyrkytys antaa kaksivaiheiset oireet:
Oireista useimmat aiheutuvat hydratsiinien (MFH, MMH) vapaista aminoryhmistä, jotka reagoivat aldehydien (-CHO), ketonien -C=O) ja karbonyyliryhmien kanssa hydratsonien muodostuessa. Sellaiset reaktiot suoliston diaminioksidaasin (DAO) kanssa johtavat allergian tapaisiin suolistoreaktioihin.
Vastaavat reaktiot pyridoksaali-5-fosfaatin ( aktiivin B6-vitamiinin) kanssa johtavat neurologisiin häiriöihin hepatorenaalin vaiheen aikana.
Maksassa tapahtuu metabolisoitumista vapaiksi metyyliradikaaleiksi.
- Myrkytyksen hoidossa
Jos kramppitaipumusta esiintyy, annetaan lisää pyridoksiinia ja myös diatsepaamia.
Asetylkysteiinistä lienee myös etua.
Nesteytys sekä elektrolyytti -ja happo-emästasapainon hoito ovat tärkeitä.
Verensokeria on seurattava hypoglykemiavaaran takia.
Glukoosi-infuusiota on annettu oireisille.
Hb ja LD seurataan.
Virtsan alkalisointia suositellaan huomattavassa hemolyysissä.
Koska on ollut foolihaponkin puutetta, sitä on annettu 20 - 200 mg/ vrk vaikeassa tapauksessa.
- Pitkäaikaisvaikutukset
- Pohjoismaiset suositukset korvasienen suhteen
MORCHELLA elata, MORCHELLACEAE
http://sv.wikipedia.org/wiki/Toppmurkla
Yleensä korvasientä syö vain suomalaiset ja ruotsalaiset. Puolalaiset keräävät sitä markkinoitavaksi näihin kahteen maahan, mutta eivät syö itse sitä. Ranskassa tai Italiassa ei käytetä korvasientä. Eräs italialainen sienikirja kertoo korvasienestä, että "se on hyvin myrkyllinen ja sitä kuuluu syötävän Pohjoismaissa". Dietistien mielestä korvasieni olisi paras kieltää myynnistä. Samalla kuitenkin jopa dietisteissä on korvasientä maistaneita, joten kiellot ja käskyt ovat vähän paperiasian tasoa. Omasta puolestani olen tavannut vain Suomessa henkilöitä, jotka käyttävät nykyisinkin korvasientä ruokana. Käyttö Ruotsissa on ilmeisesti laantumassa.
Yleisen lahottajasienen, korvasienen, sijasta suositellaan käytettäväksi täysin myrkytöntä kartiohuhtasientä, joka on aika saman näköinen, mutta suipompi.
( VRT:
Lähde internetistä hakusanana ”Toppmurkla- sieni”
Kartiohuhtasieni (Toppmurkla) Syn. Morchella conica . Hyvä tietää,että huhtasieni on täysin myrkytön sieni ja erinomainen suoraan pannulla paistettuna.?
- VERRATTAESSA ERI SIENIMYRKKYJÄ
Tässä vertailussa käytetään varhaisista alle 6 tunnissa alkavista sienimyrkkyoireyhtymistä kuutta ryhmänimeä
mahasuolisto-oireyhtymä ( resinoid syndromes)
muskariini-oireyhtymä (sudorinen, kolinerginen oireyhtymä) erityksiä aiheuttava
pantheriini- - oireyhtymä ( myko-atropiininen, antikolinerginen oireyhtymä)
kopriini-oireyhtymä ( antabusoireyhtymän kaltainen)
narkotiini- oireyhtymä ( psilocybin oireyhtymä, hallusinatorinen oireyhtymä)
paxillus- oireyhtymä ( poikkeuksellinen)
Myöhäisiä oireyhtymiä, joiden oireet alkavat 6 tunnin jälkeen ovat:
phalloidiini- oireyhtymä ( joka vastaa 90- 95 %:sta syödyistä sienistä johtuvista kuolemista)
orellaniini- oireyhtymä
gyromitriini-oireyhtymä.
uudemmat havaitut oireyhtymät, joissa on akuutti munuaisvaurio, joka kehittyy nopeammin kuin oralleniinioireyhtymässä ( Amanita proxima),
erythermalgia (Clitocybe amoenolens),
rhabdomyolysis (Tricholoma equestre)
keskushermoston syteeminen toiminnanpettäminen (Hapalopilus rutilans).
LÄHDE: Saviuc P, Flesch F [Acute higher funghi mushroom poisoning and its treatment Presse Med. 2003 Sep 20;32(30):1427-35.
PRINCIPLE:
The various mushroom poisoning syndromes are summarised together with elements underlining uncertainty and lack of knowledge. For each of the classical syndromes concerned, classified in delays inferior or superior to 6 hours, the toxins and their mechanisms of action, the main mushrooms responsible, the symptoms and their treatment are all presented.
EARLY SYNDROMES: Characterised by early onset within 6 hours, these represent the majority of intoxications. There are 6 syndromes: gastro-intestinal (resinoid), muscarine (sudorien, cholinergic), pantherine (myco-atropine, anticholinergic), coprine (similar to the antabuse syndrome), narcotine (psilocybin, hallucinatory) and paxillus syndrome (exceptional).
LATE SYNDROMES: Characterised by an onset after six hours, they regroup the phalloid syndrome that is responsible for 90 to 95% of deaths due to higher funghi mushrooms, the orellanine and gyromitrin syndrome and
new syndromes identified over the past decade concerning acute renal failure with shorter onset than during the orellanine syndrome (Amanita proxima), erythermalgia (Clitocybe amoenolens), rhabdomyolysis (Tricholoma equestre) and central nervous system failure (Hapalopilus rutilans).
Lähde
Andersson C. Vår Föda 3/94.
Internet: ”Toppmurkla- sieni” Suom. nimen haku.
Läkartidning 35/93.
PubMed: ”Gyromitrin”
Vanhoista dietetiikan opiskeluajan muistiinpanoista koottua käännöstä ja internetistä lisää 2005-08-06 18:54
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar