Säteily ja sienet

Sientä kasvaa luonnossa vapaana. Se voi olla myös radioaktiivisia ainesosia sisältävä ja osaltaan sienen myrkyllisyyteen vaikuttaa myös niitten säteilevien ainesosien antama säteilyannos. Sienten hyvä keittäminen ja ryöppäys vähentää radioaktiivisuutta, esim cesiumia, jota huuhtoutuu keittoveteen.
Yleiset tiedotusvälineet antavat silloin tällöin aktuellia tietoa metsämarjojen, sienien ja kalojen cesiumpitoisuuksista. Asia on tullut yleiseen tietämykseen vuoden 1986 Tjernobylonnettomuuden jälkeen.

Ruotsalainen Vår Föda lehti 3/96 aikoinaan kertoi seuraavista säännöistä:
"Sellaista elintarviketta, jossa radioaktiivisuus on 300 Bq/kg tai sen alle, voidaan käyttää tavalliseen tapaan.
Elintarviketta, jonka säteily on 300- 1500 Bq/kg, ei pidä käyttää useammin kuin kerran viikossa.
Elintarviketta, jossa on tätäkin korkeampi säteily, ei pidä käyttää kuin korkeintaan kerran vuodessa.
Mutta jos elintarvikkeen säteily ylittää rajan 10 000 Bq/kg, sitä ei pidä ollenkaan käyttää ravinnoksi".

Nimittäin juuri sienet olivat erittäin saastuneita Tjernobylin ydinkatastrofin jälkeen. Vielä vuonna 1996, 10 vuotta onnettomuuden jälkeen, oli sienissä korkeita Cesium-137 pitoisuuksia (Cs-137). Siinä vaiheessa marjojen säteilypitoisuudet olivat jo vähentyneet.
Kun sieniä markkinoitiin oli peruselintarvikkeille asetettu Cs-pitoisuusrajaksi <300 Bq/kg. Mutta sienillä sai pitoisuus olla jopa 1500 Bq/kg asti. Sieniähän vielä valmistettaessa kuumennetaan, liotetaan, keitetään tai ryöpätään.

Becquerel (Bq) on radioaktiviteetin yksikkö ja 1 Bq tarkoittaa yhtä radioaktiivista hajoamista sekunnissa.

Radioaktiivinen hajoaminen taas tarkoittaa alkuaineen ytimen asteittaista purkaantumista (esim beettahiukkasen irtoamaa) siten, että alkuaine alkaa muuttua toiseksi alkuaineeksi . Esim Uraani (U) muuttuu tällaisen monen eri alkuaineen purkautumisportaan kautta lyijyksi (Pb). Cesium (Cs) muuttuu kohti Bariumia (Ba). Strontium (Sr) muuttuu kohti Yttriumia (Y) . Jodi(I) muuttuu Xenoniksi (Xe). Toiset alkuaineet antavat alfa-hiukkassäteilyä. Cesium antaa beta-säteilyä purkautuessaan. Purkautumisessa vapautuu myös lyhyttä gammaa, sidosenergiaa.

Jos ihmisen ruoka sisältää säteileviä ainesosia, niistä kertyy jokin tietty pieni säteilyannos. Biologiset snnokset mitataan toisella yksiköllä, Sievert (Sv). Yleensä käytetään nanoSievertejä, nSv.

Annostekijä on erilainen lapsilla ja aikuisilla. Eri radioaktiivisilla aineilla on erilainen säteilyteho. Annostekijä annetaan nanosievert/ Bq . Näistä on taulukoita.

Cesium-137 omaa annostekijän 14 nSv/Bq. Tämä tarkoittaa: Yhdestä bequerelista Cesium-137:n aiheuttamaa säteilyä, seuraa 14 nSv biologinen annos.

Radioaktiivisen säteilyn vaikutus kehoon summautuu elämän aikana. Vuosittaiset säteilyannokset eri lähteistä ovat arvioitavissa ja laskettavissa ja niitä voidaan summata kokonaisannokseksi, jolla on sitten merkitystä riskitekijöitten joukossa kun selvitellään eri tautien syitä. Säteily sinänsä on näkymätön riskitekijä.

Voisi lyhyesti sanoa. On merkityksekästä, että jokaisena elämän päivänään ei käytä liian korkean säteilyannoksen sisältäviä elintarvikkeita. Jokainen päivä, jokainen ruoka-annos merkitsee tässä asiassa.

Rauhanomaiset oikeusvaltiot pyrkivät vähentämään ja rajoittamaan väestönsä saamaa kokonaissäteilyä ja myös pyrkivät vaikuttamaan globaalisti säteilyturvallisuuden varmistamiseksi. Näissä valtioiisa annetaan kansalaisille kaikkien ymmärrettävissä olevaa informaatiota. Suomessa tätä informaatiota antaa STUK.fi