ORELLANIINI myrkky Cortinarius -sienissä , seitikeissä.

• Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) on tappavan myrkyllinen sieni, joka sisältää maksaa ja munuaisia vaurioittavaa orellaniini (C₁₀H₈N₂O₆) nimistä solumyrkkyä, joka ei hajoa kuumennettaessa.

• Suippumyrkkyseitikin orellaniinipitoisuus on itiöissä 0,09 %, lakissa 0,78 %, jalassa 0,42 % ja sienirihmastossa 0,03 %.

• Sienen ruskean sävyinen lakki kasvaa 3–13 cm leveäksi ja lakin keskelle muodostuu joskus kohouma, josta sieni on saanut nimensä.

• Suippumyrkkyseitikin jalka ja heltat ovat lakin väriset. Sieni kasvaa enimmäkseen kangasmetsissä Etelä-Suomessa, mutta sitä on löydetty myös Lapista. Suippumyrkkyseitikin maku on tiettävästi mieto ja sienen sisältämä myrkky vaikuttaa usein vasta vuorokausien jälkeen sienen syömisestä. Myrkky vaikuttaa lähinnä munuaisiin tuhoten ihmisen munuaiskudosta ja on vaarallista pieninäkin määrinä. Suomessa tunnetaan ainakin yksi suippumyrkkyseitikin aiheuttama kuolemantapaus.
•  Keskieurooppalainen lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius orellanus) on suippumyrkkyseitikin tapaan tappavan myrkyllinen, mutta sitä ei ole löytynyt Suomesta.
•  Aiemmin myös kangasmyrkkyseitikkiä, jota nykyisin nimitetään myös keltavyöseitikiksi (Cortinarius gentilis), pidettiin yhtä vaarallisena, mutta nykyisin sen myrkkyjä pidetään huomattavasti lievempinä.

• Wikipediatieto: Sienen englantilainen nimi on  Deadly Webcap

Deadly Webcap

Deadly webcap, Cortinarius rubellus
Fool's webcap, Cortinarius orellanus
Scientific classification
Kingdom:	Fungi
Division:	Basidiomycota
Class:	Homobasidiomycetae
Order:	Agaricales
Family:	Cortinariaceae
Genus:	Cortinarius
Species:	C. rubellus

• Orellaniini-myrkyn vaikutusmekanismista pohdintaa. Rakenne on bipyridiini

Bipyridines with positively charged nitrogen atoms were already known to be poisonous before the structure of orellanine was elucidated.

• Ennen kuin tämä sienimyrkky oli pystytty ratkaisemaan kemialliselta rakenteelta, tiedettiin jo, että bipyridiini-rakenne on myrkyllinen.

The herbicides paraquat and diquat are toxic not only to plants, but also to animals including humans.

• Sen rakenteiset rikkaruohoja tappavat aineet kuten paraquat ja diquat olivat toksisia kasvien lisäksi myös eläimille ja ihmisille.

Bipyridines with charged nitrogen atoms confound important redox reactions in organisms, ‘stealing’ one or two electrons and sometimes bypass the electrons into other and often undesirable redox reactions.

• Varauksellisia typpiatomeja sisältävät bipyridiinit häiritsevät organismien tärkeitä redoxreaktioita, koska ne pystyvät kiskomaan itselleen yhden tai kaksi elektronia ja joskus valuttavat elektroneja toisiin ja usein haitallisiin redox-reaktioihin.

The terminal product can be peroxide or superoxide ions, the latter of which is harmful to the cells.

• Lopputuotteet voivat olla peroksideja tai superoksidianioneja, joista jälkimmäinen on soluille haitallinen.

It is likely that orellanine works in the same way, although the process from disturbed redox reactions to the serious clinical kidney damage has not been properly resolved.

• On todennäköistä, että ORELLANIINI vaikuttaa samoin KUIN MUUT BIPYRIDIINIT vaikka vielä ei ole pystytty yksityiskohtaisesti ratkaisemaan, miten tapahtuu prosessi häiriintyneistä redoxreaktioista vakavaan kliiniseen munuaisvaurioon.

KOMMENTTINI:

JOS TÄMÄ PYSTYTÄÄN SELVITTÄMÄÄN, VOITANEEN LÖYTÄÄ JOKIN TÄSMÄAINE JOKA VOINEE EHKÄISTÄ MUNUAISEN  suhteellisen nopean  VAURION. 

Päivitys 18.10.2013